Ruikutusta voi paeta vain Kiinaan

En oikein ymmärrä, miksi Kiinan kansantasavalta jakelisi minulle vuodesta

toiseen erilaisia stipendejä, mutta hainpahan taas kerran.

Muutama päivä sitten oli Hesarissa juttu Richard Wilkinsonin ja Kate Picketin kirjasta Tasa-arvo ja hyvinvointi, jossa väitettään, että tasa-arvo ja hyvinvointi kulkevat käsikädessä. Jutussaan kirjasta Saska Saarikoski vihjaisi, että kaikki eivät ole samaa mieltä, ja että esim. Vattin ylijohtaja Aki Kangasharju olisi sitä mieltä, että monet huonon voinnin merkit ovat yleisempiä tasa-arvoisissa kuin epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa. Esimerkiksi itsemurhat, hiv-tartunnat ja alkoholin kulutus kasvavat, mitä pienemmiksi käyvät tuloerot.



Minusta näyttää ihan maallikon silmin arkielämää katsellen, että myös kaikenlainen ruikutus, valitus ja tyhjänpäiväinen uhoaminen kasvavat, mitä tasa-arvoisempi on yhteiskunta. Kun Suomi nyt on mainitun teoksen mukaan Euroopan tasa-arvoisin maa, niin tasa-arvoko sitten on syynä tähän nykyisin vallitsevaan kaikinpuoliseen valitukseen, jolla ihmiset piinaavat toisiaan? Jaa-a, voi olla…

 

Vielä kymmenen vuotta sitten ruikuttajia vastaan oli sanonta 'hanki elämä'. Minusta sanonnalle olisi edelleen käyttöä, mutta se on jäänyt pois. Kenties siksi, että yhteiskunnasta on tullut niin hyvä, ettei enää ole mitään elämää, mitä tavoitella. Liian hyvässä yhteiskunnassa valittamisesta on tullut sosiaalisesti arvostettua, sillä vaatii jo melkoista ponnistelua, eräänlaista epäkohtasilmää, huomata siinä vikoja. On muodikasta olla lähimmäislleen 'pain in the ass'. 'Valitan, olen siis olemassa'.



Olin jo päättänyt, etten tänä vuonna hankkiudu pienoiseksi perinteeksi muodostuneelle kuukauden Kiinan matkalle, mutta minua alkoivat tosiaankin väsyttää nämä isänmaani kansalaisten keinotekoiset ongelmat. Ihmisen pitää viettää Kiinassa kuukausi per vuosi, sillä se on tapa, jolla saa säilytettyä suhteellisuuden tajunsa.



Siispä tein tänään stipendianomuksen. Eilen illalla nimittäin soitti Kiinan matkojeni vakituinen kumppani H ja kertoi aivan huippustipendistä, josta hänelle oli kyllä tullut tieto ajat sitten, mutta hän oli huomannut sen sähköpostistaan ihan justiinsa.



En ole toiveikas stipendin saamiseni suhteen, sillä en ole tehnyt tänä vuonna kiinan opiskeluni eteen yhtään mitään, ja jotain näyttöähän tietenkin pitäisi olla, jos stipendiä hakee.



Mutta oli kyllä mielenkiintoinen stipendi. Kiinan huippuyliopiston, Beijingin Renmin-yliopiston kesäkoulu, jonka tarjonnassa oli kerta kaikkiaan vallan mitä. Paitsi tavanomaista kiinan kieltä, myös yhteiskuntaan, uskontoihin, kulttuurihistoriaan ja kiinalaiseen mediaan liittyviä kursseja. Luennoitsijoita myös Kiinan ulkopuolelta. Mutta rahallahan saa, ja kiinalaisilla on rahaa kuin pohjalaisilla. Kun laitoin lemppareitani hakemukseen, laitoin liikaa - en yksinkertaisesti ehtinyt käydä tarkastamassa niiden kaikkien sisältöjä, sillä jouduin tekemään hakemuksen aivan viime minuuteilla. Tänään nimittäin loppui hakuaika. (11.4.2011)