Ruuhkaa ja sotkua elämässä

...ja vähän sattumia.

Tässä pääsi elämä vähän sumautumaan, mutta kaikessahan on aina hyvät ja huonot puolensa.

Plussapuoelle tulee se, että eilen veljeni soitti vähän puolen neljän jälkeen, että hän lähtee sittenkin viemään äitini äidin sisaren hautajaisiin. Kyseessä oli viimeinen - äitiäni lukunottamatta tietenkin siis - siitä sisarusparvesta. Olimme jo ehtineet päättää, että äidin menosta niihin hautajaisin ei tule mitään, kun pitäisi olla invataksi ja matkaa on useampia satoja kilometrejä. Mutta eilen veljeni teki tämän jalon päätöksen, ja kun pari tuntia sitten soitin, he olivat päässet matkaan.

Aivan ylimääräisenä riesana tuli se, että Kiina oli muuttanut viisumikäytäntöjään. Olimme H:n kanssa ostaneet jo lentoliput kun rupesimme uutta viisuumianomuslomaketta täyttelemään, ja näyttää siltä, että Kiina on päättänyt, että ulkomaalaiset painukoot vittuun. Emme olleet mitenkään kyenneet ennakoimaan, että siellä halutaan etukäteen joka jumalan hotellivaraus dokumetoidusti tietoon ennen kuin viisumia saa, mikä tekee meikäläisen suosimasta reppuressaamisesta mahdotonta. H sompailee siellä nyt tällä helteellä viikonloppuna meidän hotellivarausten kanssa…

On järjettömän kuuma. Meidän piti menä viikonlopuksi Suonenjoelle istuttamaan viime viikonloppuna Uukuniemen tien poskesta kaivetut peurankellot sekä eräistä muistakin syistä. Mutta näillä keleillä ei voi mennä (ex-)peltojen ympäröimään paikkaan! Sehän on paikka, jossa mansikka kypsyy! Eli avonaista aukiota ja lämmintä. Ja hirveästi elukkaa, sillä kyllähän mansikat piti pölyttää silloin aikanaan, eivätkä hyönteiset ole älynneet muuttaa muualle.

Olin jo keväällä kysynyt äitini ystävättäreltä, joka on nyt äitini kunnon radikaalisti huononnuttua auttanut äitiä paljon, että haluaisko hän lähteä käymään velä kerran tässä elämässä Uukuniemellä. Näin tapahtui sellainen ohjelmanmuutos, että tulin tänne Uukuniemelle, kun tälle äitini ystävättärelle nyt sopi.

Ja veljeni arveli, että he pyörähtävät hautajaisten jälkeen tässä mökkipihassakin. Joutsenostahan on Uukuniemelle vain noin tunnin ajomatka. Muita tilaisuuksia äidin päästä käymään tällä ei oikein ole - joten olipa kerrankin sattuva muutos meikäläisen ohjelmassa!

Tulimme tänne Uukuniemelle siis eilen illalla josku yhdeksän maissa. Kävimme heti uimassa, poksautimme shampanjapullon ja söimme kanasalaattia samalla kun seurasimme illan pmenemistä ja äitini ystävättären musitellessa aikoja, joita he olivat äitini kanssa täällä vuosikymmenten saatossa viettäneet.

Aamulla heti aamu-uinnilta läksinne Uukuniemen kirkonkylän kuluisalle kesätorille. Viimeviikonlopulta kerroin Uukuniemen vapaa-ajan asukkaiden, Vasukkaiden, kanssa tekemästämme kotiseuturetkestä. Ohesisessa kuvassa eri-ikäisiä Vasukkaita tänä aamuna kirkonmäellä. Oikealla tarmokas Vasukas-aktiivi Mirja Ulmanen, jota meidän on kiittäminen lukuisista mieltäkiintäneistä tapahtumista alkaen pitkälle toista kymmentä vuotta sitten pidetyistä kulttuuripäivistä, joiden aikana minäkin osallistuin mm. kivikautisen kalastuksen kurssille.

Samalla aamun reissulla jäimme kirkonmäelle odottamaan sekatyöliike Suokuokan kauppa-autoa. Oheisessa kuvassa asiantuntevia asiakkaita silmäilemässä  siististi esillä olevaa kauppa-auton tuotevalikoimaa. Kaikkea on, mitä tarvitaan. Paitsi että minä olisin tarvinnut jotain 'salaatti-salaattia', mutta sitä juuri ei sattunut olemaan.

Kaikkein mielenkiintoisin tapaaminen oli kutenkin entisen Matin kioskin rakennusten uusiin omistajiin kuluva nainen. Kävi ilmi, että hänen isänsä oli aikanaan ollut Uukuniemellä kanttorina. Rupesimme sitten puhumaan siinä uskonnosta tai pikemminkin sen sosiaalisista ulottuvuuksista. Hän kertoi olevansa seurakunnan työntekijä, ja koska hän 'paljasti korttinsa', tein itse samoin, eli kerroin olevani vanhan hyvän ajan umpiateisti. Kerkesimme keskustella siinä pitkän tovin, sillä kaupa-auto oli myöhässä, ja hän tuli kertoneeksi eräästä toisesta tapaamisestaan ateistin kanssa.

Kertomus jysäytti tajuntani. Minullahan on ollut tässä hakusessa, mihin mielenkiintoiseen käyttäisin lopun elämäni, kun tähän astinen elämä on kulunut jokseenkin pelkkän paskaan. Minua tympäisi tavattomasti, epänormaalin suuresti, Kiinan viisumikäytännön muutoskin juuri siksi, että eräs suunnitelmaluonnokseni liittyi vähän Kiinaan - ja nyt on käymässä ilmi, etteivät kiinalaiset halua tämän koommin olla kanssani missään tekemisissä. Minua on harmittanut, etten nuoruuteni päivinä pitänyt pintaani ja heittäytynyt uskontotieteen huomaan vaan rupesin tekemään muka jotain järkevää eli ryhdyin graafiseksi suunnittelijaksi. Mielen sisällöistä ja niihin vaikuttamisestahan siinäkin on kysymys. Ja yksi suunnanmuutosoptio onkin ollut lähteä vihdoin ja viimein suorittamaan uskontotieteen opinnot loppuun. Ja mikä gradun aihe olisikaan uskovien ja ateistien arjessa kohtaaminen uskovien näkökulmasta! Ateistit ovat kyllä aina onnistuneet pitämään julkisuudessa esillä sen, miten rasittavan epärationaalisia uskovat, etenkin fundamentalistit, ovat heidän mielestään. Ennen kuin tapasin tämän mainitun naisen tänään aamupäivällä Uukuniemen kirkonmäellä en ollut ikinä tullut ajatelleeksi, miten uskonnollisen vakaumuksen omaava ja sen mukaan toimiva ihminen voi hämmentyä ateistin ajatuksen juoksusta arjen tuoksinassa. (25.7.2014)