Sharonin kuolema

...ja mitä siitä mahtaa seurata.

Ariel Sharon siirtyi joitain päiviä sitten koomasta kuolemaan.

 

Sharonista on monenelaisia mieliptieitä, ja syyt niihin lähtevät ääripäistä, joista toinen on Sabran ja Shatilan palestiinalaispakolaisten leirien tuhoaminen vuonna 1983 ja siirtokuntein rakentelun aloittaminen, ja toinen Gazan kaistan nimenomainen tyhjentäminen siirtokuntalaisista ja israelilaisista joukoista 2005. Tälle ääripäiden välille sijoittuvat sitten maineen hankkiminen itse asaissa kaikissa Israelin sodissa lähtien Kuuden päivän sodasta 1967 jatkuen Yom Kippur -sotaan vuonna 1973, jossa Sharon sai lempinimen Jumalan Leijona. Muitakin lempinimiä hän urallaan sai, niin kuin Sabran ja Shatilan jälkeen Beirutin teurastaja.

Media riensi kartoittamaan tunnelmia, ja Ylen uutisissakin vaivauduttiin näyttämään yhtä juutalaishyväkästä, joka totesi, että Sharonin ainoa synti oli se, että hän oli parempi kuin muut. Al-Jazeeralla ei kysytä erikseen keneltäkään mitään, mutta sinne on oma-aloitteisesti toimitettu vastavia näkemyksiä laajentaen paremmuus koko juutalaiskansaan.

Suurin osa meistä ei-juutalaisista oppii murrosikäänsä mennessä, että jos pitää koko ajan omaa paremmuuttaan esillä, oli sille katetta tai ei, saa ennen pitkää turpaansa joko fyysisti tai kuvannollisesti. Juutalaiset tuntuvat olevan uskonnollinen ryhmä, joka ei opi tätä millään. Jos tätä ei kykene opimaan, on aika turha leuhkia Nobeleilla - tyhmä mikä tyhmä.

Maailma on hermostunut Israeliin, sillä kyllähän se on Israel, joka Lähi-idän neuvottelut aina lokaan vetää. He kun ovat niin paljon parempia kuin maailman muut ihmiset, joten he saavat kusta ketä tahansa silmään ihan vain paremmuuttaan. Tätä korostivat kovasti juutalaisina esiintyneet kommentoijat Al-Jazeeralla tuossa viikonvaihteessa. Al-Jazeeralla tosin pitää olla varovainen, ja aina on riski, että arabit ovat äkisti muuttuneet älykkäiksi ja alkaneet esiintyä 'juutalaisina' siellä ja kirjoitella noita viestejä israelilaisten mustamaalamistarkoituksessa. Mutta silti…

Tässä yhteydessä muistutan, että israelilaiset ovat tosi huonoja maailman tärkeimmässä asiassa, nimittäin graafisessa suunnittelussa.

Sen sijaan Iran oli siinä tosi hyvä ajalla ennen Ahmadinejadia. Ilokseni olen saattanut havaita, että Iraniin on alettu suhtauta suopeammin, ja näinä Sharonin kuolemaa seuranneina muutamana pävänä Iranin on Al-Jazeeralla kerrottu avanneen yhteiskuntaansa ja siellä on luvattu esim. taiteilijoille jälleen enemmän toimintavapautta. Graafinen suunnittelu tosin ei ole taidetta. Mutta silti… Iranhan oli tuossa 2000-luvun ensivuosina planeetan johtava maa graafisen suunnittelun alalla.

Pelkään, että tullaan saamaan uusi holokausti. Ja pelkään, että jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli  Israeliin. Olen huvikseni copy-paste'aillut noitä Al-Jazeeralla olleita juutalaisten itseylistyksiä. Sitähän on viimeiset 60 vuotta ihmetelty, miten Saksan toiminta juutalaisten suhteen toisen maailansodan tienoilla oli mahdollista, miten kukaan ei edes estänyt. Jos nyt saadaan uudet pogromit, minulla on tallessa Al-Jazeeran keskustelupalstan pätkiä, jotka aika hyvin selvittävät, miten se nyt tuli olemaan mahdollista, jos tulee.

Kyllähän kaikki tietävät, että Israel on Lähi-idän järjellisin kolkka ja kehittynein yhteiskunta, ja kaikki kyllä tietävät, että parhaimmatkin arabimaat tarvitsevat lauman länsimaisia asiantuntijoit pyyhkimään kansalaistensa perseet - itse he eivät kykene muuhun kuin tappamaan toisiaan. Mutta arabeilla palestiinalaiset mukaan lukien on oikeus olla joutumatta kuuntelemaan tätä kovin moneen kertaan samana päivänä.

Al-Jazeeran keskustelu Sharonin kuoleman tienoilla oli melko tasotonta, mikä johtui siitä, että WAL ei osallistunut siihen. Olen olettanut, että hän ei ole tavan hasbaristi vaan Israelin valtion virkamies ja kommentoi Al-Jazeeralla kohtalaisen korkean viran puolesta. Tämä, ettei hän nyt kerennyt kommentoimaan, tukee väitettäni. Hänellä oli selvästi Sharonin kuoleman tiimoilta muuta puuhaa kuin kirjoitella Al-Jazeeralle. Löysin vain yhden WALin viestin, ja siinä todettiin, että se ei ollut Sharon, kun veti liipasimesta Sabrassa ja Shatilassa vaan Libanon. Voi olla, mutta  juutalaisen älyllisen rehelliseen tapaan WAL väittikin, että Sharon ei vetänyt liipasimesta. Tietääkseni kukaan ei edes Israelissa väitä, etteikö Sharon olisi osallistunut päätöksentekoon. Mitä ei siis väittänyt WALkaan.

Minä en tiedä riittävästi Israelin ulkopolitiikasta enkä maailmanpolitikasta muutenkaan, mutta minua ärsyttävät kaikenlaiset itsensä ylentäjät, ja Israel lipsahti nyt viime viikonvaihteessa minun kategorioissani samaan ryhmään kuin Björn Wahlroos, mistä seuraa, että liityn nyt israelilaisten tuotteiden boikottiliikkeeseen. Harmittaa, sillä se vaatii lukulasien mukana pitämistä kaupassa, mutta minkäs teet.

Tämä ei siis liity mitenkään esimerkiksi palestiinalaisiin. Monet mainitun WAL-nimimerkin lausunnot Al-Jazeeralla vaikuttavat päteviltä. Esimerkiksi kun hän sanoo, että israelilaisten tuotteiden boikotti iskee pahiten palestiinalaisiin, hän mitä ilmeisimmin on oikeassa. Israelilaiset tuotteet tuotetaan palestiinalaistyövoimalla, ja jos kysyntä ja tuotanto vähenevät, vähenee nimenomaan palestiinalaisten työ. Juutalaiset eivät ole siinä maassa duunareita. Siitäkin WAL muistaa aina muistuttaa, että syy palestiinalaisvaltion perustamisen hitauteen on siinä, että vähänkään pystyvät palestiinalaiset asuvat ja työskentelvät mieluiten juuri Israelissa, joka on järjestäytynyt ja kohtalaisen vähän korruptoitunut yhteiskunta. Palestiinaiset tietävät, etteivät sasi itse aikaiseksi yhtä hyvää yhteiskuntaa, varsinkaan yhtä korruptoitumatonta.

Toivottavasti Iranista syntyy kunnon kulttuurinen haastaja Israelille, sillä se näyttää täältä Suomen perukoilta nyt ainoalta tavalta välttää seuraava holokausti. Shiialaiset ovat ainoat, jotka sillä maailmakolkalla ovat yhtä pystyviä kuin juutalaiset. Syyria on nyt vähän sekaisin, mutta sekin järjestyy, kun Iran nousee. Ja niin Israelissa joudutaan huomaamaan, että juutalaiset ovat vain ihmisiä, mistä siellä ei nyt näytetä olevan tietoisia. (14.1.2014)