Shiialaisuus

Pogromiaaltoko?

Koska on pääsiäinen, jona muistellaan erästä häväistyä vapaustaistelijaa ja uskonnollista johtajaa, jonka seuraajat olivat jonkin aikaa vainottuja, arvelin, että on paikallaan puhua eräistä muistakin sorretuista uskonnollisista suunnista, joilla on ollut marttyyrijohtajia.

Shiialaiset ovat islamissa vähemmistö. Heitä on siinä 10% kaikista muslimeista, ja loput ovat siis sunneja. Sunnit pitävät tietenkin shiialaisia vääräuskoisina. Sellaisinahan enemmistöt usein pitävät vähemmistöjä.

Shiiojen ja sunnien tiet erosivat jo 600-luvun alkupuolella Mohammadin kuoltua, kun syntyi erilaisia käsityksiä siitä, kuka olisi profeetan seuraaja muslimien niin maallisena kuin hengellisenäkin johtajana. Shiiojen mielestä johtajan asema kuului profeetan vävylle Alille ja sen jälkeen tämän ja profeetan tyttären pojille Hasanille ja Hussainille ja sitten Hussainin jälkeläisille. Mutta vallan ottivat Abu Bakr ja Umar heti profeetan kuoleman jälkeen.

Hussain kuoli sittemmin Kerbelan taitelussa 680; hänen päänsä hakattiin irti ja ruumis jätettiin alastomana taistelutantereelle, mutta tuuli kutoi kasveista tälle peitteen.

Nämä mainitut henkilöt, Ali, Hasan ja Hussain, olivat shiiojen mukaan kolme ensimmäistä oikeaan johdettua kalifia, imaamia.

Sana imaami tarkoittaa shiialaisuudessa siis eri asiaa kuin sunnalaisuudessa. Sunnalaisuudessa imaami on mikä tahansa uskonnollinen johtaja, mutta shiialaisuudessa imaami on profeetan sukulinjan mukainen johtaja, jolle kuuluu sekä uskonnollinen että maallinen valta. Imaamilla tarkoitetaan Jumalan asettamaa maanpäällistä kosmista välittäjää Jumalan ja ihmisten välillä. Hän ei siis ole mitenkään ihmisten valitsema. Imaamien osaan kuuluu 12-shiialaisten mukaan marttyyrikuolema .

Ismailiittien mukaan imaami on yhä keskuudessamme, ja tämä on ismailiittien kulloinenkin imaami. 12-shiialaisten mukaan 12. imaami alenevassa polvessa kätkeytyi lopullisesti vuonna 941. Mitä tälle tapahtui, sitä tarina ei kerro, mutta yhtä kaikki, eräänä päivänä hän ei enää vastannut uskovien kysymyksiin piilopaikastaan. Tämä 12. imaami, Mahdi, palaa takaisin lopun aikoina, ja sitä odotellessa uskonnollinen valta on uskonnollisilla oppineilla kollektiivisesti. Tässä asemassa oppineet tulkitsevat ikään kuin sijaisina profeetan ja häntä seuranneiden imaamien opetuksia, kirjallisessa muodossa olevia haditheja.

Uskonnollisissa tavoissa on eroa. Kun sunnien mielestä päivän viisi rukousta olisi parasta rukoilla yhdessä, shiialaiset ovat välttäneet yhteisrukouksia. Lisäksi shiialaiset käyttävät mohria, savesta tehtyä Hussainin nimiellä varustettua kappaletta, jota vasten he laskevat otsansa kumartuessaan.

Muharram-kuun kymmenentenä päivänä on eräänlainen shiialaisten pitkäperjantai, jolloin muistellaan Kerbelan taistelua - ashura-juhla. Tällöin pidetään erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia kuten kulkueita, joissa osallistujat lyövät itseään rintaan ja ruoskivat itseään ketjuila. Samalla lauletaan esilaulajan tahdissa. Iranissa kulkueisiin liittyy alamin, kymmeniä kiloja painavan koristellun ikeen, kantaminen. Tätä kannetaan vuorotellen vähän niin kuin ristiä pitkän perjantain kulkueissa.

Maailman ainoa shiialainen valtio on Iran. Vaikka shiialaisia on Irakissa enemmistö, 60%, he ovat siellä sorretussa asemassa, ja päivittäin saakin lukea ainakin Al Jazeeralta, miten Irakissa hyökkäillään shiialaisiin moskeijoihin. Shiialaisia on myös Libanonissa, ja  30% osuudellaan väestöstä he ovat siellä suurin yksittäinen uskonnollinen ryhmä.

Myös Syyriassa on ollut shiialainen vähemmistö, joka sattui näihin päiviin asti olemaan jopa valta-asemassa, vaikka heidän osuutensa on vain 10% maan väestöstä. Tähän erikoiseen shiilaiseen lahkoon, alaviitteihin, kuuluu nyt helisimessä oleva Syyrian hallitsijasuku al-Asadit. Toinen nimitys alaviiteille on nusairit, ja kyseessä on eräs ghulat-lahko, joista alaviitit/nuisairit on merkittävin. Lahkon oppi on esoteerinen, ja alaviiti/nusairit on lähellä ismailitteja, islamilaista gnostilaisuutta. Gnostilaisten oppien tavoin siinäkin on monimutkainen käsitys maailman historiasta. Erikoisena piirteenä mainittakoon alaviittien/nusairien usko sielunvaellukseen. Koska uskovat vapautuvat aina kuolessaan sielujen kierrosta, seurauksena on uskovien väheneminen maailmasta koko ajan, kun vain syntiset jäävät syntymään uudelleen. Tästä siis johtuu maailman jatkuva turmeltuminen.

Alaviitit ovat sunnalaisesta näkövinkkelistä erittäin kerettiläisiä. Syyriassa on tähän asti onnistuttu pitämään jyrkimmät sunnalaiset kurissa. Nyt se ei sitten enää onnistunut, kun Länsi meni näiden puolelle siitä huolimatta, että Syyria on ollut uskonnollisesti kohtalaisen suvaitsevainen maa, jossa kristityt ovat olleet paremmassa asemassa kuin esimerkiksi Turkissa.

Länsimedia onnistuu erinomaisesti selittämään, mikä sitä ärsyttää Iranissa, eli mahdollinen ydinaseen väsääminen laitoksissa, jossa Iran väittää harjoittavansa vain rauhanomaista ydintekniikkaa. Mutta jostain syystä länsimedia ei onnistu kertomaan mikä sitä ärsyttää Syyrian presidentissa Bashar al-Asadissa. Kuulema hän on syyllistynyt julmuuksiin, mutta mitään yksilöityjä tapauksia tiedotusvälineet eivät ole kertoneet. Ainoa yksityiskohtaisesti kuvattu puute Bashar al-Assadissa on tiedotusvälineiden mukaan ollut hänen tuhlaavainen vaimonsa. Voi olla. Mutta siihen kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, kun Qatarin napamiehet ryntäsivät pelastamaan Italian luksustuotetuotantoa tuossa syksyllä, kun pelkäsivät, että jos ne menevät konkursiin, heidän eukoillaan ei ole enää mitään, mihin tuhlata rahoja.

Varmaan maailman valtaapitävillä on jotain salattua tietoa, jonka arvoisia me rahvaan edustajat emme ole. Niin pitkään, kun meille ei kerrota näitä salaisuuksia, me, jotka joudumme virumaan pelkän kirjaviisauden varassa, joudumme epäilemään, että joskohan Syyriassa ja Irakissa on meneillään shiioihin kohdistettu Lännen tukema pogromiaalto.

Israel on ottanut vaimeasti kantaa Syyriassa meneillään oleviin tapahtumiin. No, juutalaisia ei yleensäkään vaivaa älyllinen epärehellisyys, ja heille ilmeisesti on juolahtanut mieleen, että tilanne saattaa jossain päin maailmaa kuten Kallaveden rannalla nojatuolissa vaikuttaa uskonnolliseen vähemmistön kohdistetulta pogromiaallolta, ja he yrittävät nyt sitten olla puuttumatta asiaan, semminkin, kun tilanne on heidän kannaltaan mitä monimutkaisin.

Jos tuntisin jonkun iranilasen, kysyisin, miksi Iranissa vihataan Israelia. Minun käsitykseni mukaan se on islamilaisessa maailmassa valtiona samanlaisessa omituisessa asemassa kuin Israel läntisessä kontekstissa, vaikka Iran kieltämättä on vanha valtio, 1500-luvulta peräisin. Myös shiiojen asema sunnien vainoamina muistuttaa juutalaisten asemaa takavuosisatojen Euroopassa. Shiiat ovat myös vanhastaan olleet islamilaisen maailman intellektuelleja.

Oheinen kuva esittää taloudellisen perikatouhan alaiseksi joutuneen ihmisryhmän, viisikymppisten naisten, edustajaa. Viisikymppinen nainen valaa kuvassa itseensä uskoa, että ihminen voi olla onnellinen permakulttuurissakin. Saattapa olla onnellisempikin kuin oravanpyörässä.

 

Iranilaisen lisäksi halauaisin tavata ihmisen, joka on aikanaan osallistunut kiinalaisten propagandajulsiteiden tuottamiseen. Minkähänlaistaa on ollut tehdä propagandakuvia? Miten niiden tuotanto ylipäätään oli organisoitu? Varmaan oli joitain kuvienpiirtämislaitoksia.

 

Tämä pastissi olkoon omistettu Jin Meishengin (1902-1989) muistolle.

 

Eiko ole mahtavat perunat?

 

Minusta tällaisten kitshikuvien akvarellimaalaaminen on hirmuisen hauskaa ja rentouttavaa, mutta silloisessa Kiinassa tilanne on saattanut olla toinen. (1.4.2013)