Siionistinen rippileiri

Tunnustuksellista poliitisen juutalaisuuden opetusta diasporanuorille.

Olen taas katsonut televisiota, mikä siis on poikkeuksellista minun elämässäni.

 

Eilen illalla katsoin ohjelman nimeltä Israel Oy. Se kertoi poliittisen juutalaisuuden eli siionismin ’rippikoululeireistä’, joita pidetään Israelissa diasporanuorille. Vanhemmat lähettävät 15-18-vuotiaita lapsiaan näille leireille juutalaisen identiteetin rakentamisen tarkoituksessa aivan niin kuin nuoria lähetetään muidenkin uskontojen nuorisoleireille. Aivan niin kuin kristityiltä lapsilta ei aina kysytä, haluavatko he osallistua uskonnolliseen kasvatukseen, ei sitä näytetä kysyvän juutalaisiltakaan. Esimerkiksi ohjelman kanadalaispoika Jack oli ilmoitettu leirille ensin ja poikaa informoitu asiasta vasta sitten, ja kun poika protestoi, sanottiin, että leiri on jo maksettu ja sillä siisti.


Ohjelman tekijä on israelilainen Mor Loushy, ja ohjelman ote aiheeseen oli kriittinen, ehkä tarpeettomankin, sillä kaikkien uskontojen ’rippikoululeirit’ nyt ovat luonteensa vuoksi ankaran tunnustuksellisia ja ’yksipuolisia’. Miksi siionistinen ’rippikoululeiri’ olisi poikkeus?

 

Kun juutalaiset rupeavat opettamaan, päämäärä määritellään selvästi, sitten valitaan rakenteellisen tason keinot päämäärän saavuttamiseksi, ja koko projektin ajan tarkkaillaan, miten päämäärän saavuttamien etenee. Kouluttajat voivat kehyksen puitteissa valita päämäärän kannalta tarkoituksenmukaisimmat menetelmät projektin edetessä ilmenneiden tarpeiden mukaan. Projektin johto palkitsee kouluttajia avoimesti, jos/kun päämäärien saavuttaminen etenee toivotulla tavalla ja varsinkin, jos se ylittää odotukset. Koulutuksessa ei halveksita epämiellyttäviä kokemuksia, sillä usein epämiellyttävä kokemus painuu paremmin mieleen kuin ’onnistumisen elämykset’. Ylipäätään asiasisältö pidetään riittävän yksinkertaisena ja epäteoreettisena siten, että se edellyttää samaistumista toisen ihmisen, itsen kaltaisen, kokemuksiin.

 

Juutalaistyyppistä opetusta kieltämättä edistää myös juutalaistyyppinen opiskelu. Juutalaisnuori ryhtyy keskittymään asiaan luonnostaan heti, kun rupeaa tietoa tulemaan. Varsinkin Jack on joka opettajan unelmaoppilas. Kun haastattelija kyselee Jackiltä hänen asenteidensa tilaa leirin edetessä, Jack ei koskaan vastaa sanoilla, jotka hänelle on sanottu, vaan tavalla, joka osoittaa, että asia on käynyt hänen aivoissaan. Eli jos juutalainen on syönyt kaurapuuroa ja häneltä kysytään, mitä hän söi, hän ei vastaa, ”kaurapuuroa”, vaan ”puuroa, joka oli valmistettu kaurasta ja vedestä keittämällä”, ja jos siinä oli mausteena suolaa tai kenties jopa voisilmä sekä sokeria, hän osaa arvioida, mikä niiden merkitys on asiakokonaisuuden kannalta aina syömistapahtumasta terveysvaikutuksiin ja ruoka-aineiden kasvattamiseen globaalissa mittakaavassa.

 

Jackin asenne sotilaallisen voiman käyttöön muuttuu leirin aikana, mutta en menisi väittämään, että tarkkaan leirin opetuksen mukaisesti, vaikkakin sen suuntaisesti.

 

Ohjelmassa seurattiin kolmea nuorta, joista yksi oli tyttö. Tämä soittelee kotiinsa, ja kertoo, miten ihastunut on näkemäänsä ja kokemaansa. Emme kuule, mitä hänen äitinsä langan toisessa päässä sanoo, mutta tytön vastauksista voi päätellä, että äiti arvostelee häntä ankarasti siitä, että tyttö on ripustanut aivonsa naulaan. Ja se on juutalaisuudessa tuomittavaa, se. Ihmisen pitää älytä, milloin häntä manipuloidaan, eikä se riipu siitä, ovatko manipuloijat omia vai vieraita. (27.2.2011)