Silvo Sokan muistopyöräily

Tarkkaan ottaen rakettilennon muistopyöräily.

Isäntä on varmaan toistakymmentä vuotta hokenut jokaikisessä vähänkään sopivassa porukassa, että 7.10.1948 tapahtuneen Silvo Sokan Kuopio–Suonenjoki -rakettilennon vuosipäivänä pitäisi järjestää juhlapyöräily – sillä loppujen lopuksihan tuo hyvämielikuvituksisen 17-vuotaan nuorukaisen omatekoisella raketilla suoritettu lento osoittautui pöyräretkeksi. Yhtä kaikki, asiasta kehkeytyi aikansa globaali valeuutismedatapahtuma, joka sai niin toimitajat kuin viranomaisetkin liikkeelle. Mediaväen keskuudessa into oli suurta, paitsi Kansan Uutisten, joka kiinnitti huomionsa siihen, että tällaisten rakettien valmistaminen oli vastoin Pariisin rauhansopimuta.

Tämä savolainen kreivi von Münchhausenin henkinen perillinen oli omasta mielestään joutunut kotosalla ymmärtämättömyyden kohteeksi ja päätti kartata joko Ruotsin tai Kuuhun. Hän laati piirustukset raketista nimeltä Silverstar, ja lähetti paikalliseen sanomalehteen uutisvinkin, jonka mukaan erinomaisen lahjakas nuorukainen Silvo Sokka oli suorittanut onnistuneen rakettilennon. Koska tämä suunnitelma vaikutti kuitenkin hieman vaivalloiselta, hän turvatui varastettuun polkupyörään ja Ruotsin matkaan, mutta väsähti jo Suonenjoella, jonne oli Kuopiosta silloisia teitä pitkin kuitenkin sellainen 70 km. Hän arveli, että rakettilentoideasta ei pidä pelkästään tämän takia turhaan luopua, ja niinpä hän nakkasi fillarin Suonteen järveen ja vielä itsensäkin perään uskottavuuden lisäämiseksi asettuen sitten rannan tuntumaan löydettäväksi järveen syöksynestä raketista pelastautuneena sankarina.

Sokka tajusi kyllä jossain vaiheessa, että homma saattoi olla nyt karkaamassa käsistä, ja hän yritti saada lehteen lähettämäänsä kirjettä takaisin. Mutta historian pyörät pyörivät jo hirmuista vauhtia ympäri maailmaa, Australaissa asti, ja kotimaassakin Uudessa Suomessa hänet oltiin julistettu erään kenraalin suulla neroksi.

Suonenjoen poliisissa ei uskottu 17-vuotiaiden poikien rakettilentoihin vaan Suonteen järveä alettiin naarata, eikä sieltä löydetty minkäänlaista raketin tapaistakaan, mutta polkypyärä sieltä kyllä nousi.

Tänään oli sitten se suuri päivä, kun Silvo Sokan rakettilennon/polkupyöräilyn juhlatilaisuus järjestettiin reilua viikkoa etuajassa, sillä varsinainen Silvo Sokan rakettilentopäivä on varattu Kuopion Skepsiksen vuosikokoukseen, joka pidetään aina muikkuravintola Sampossa luodinreikätaulun alla.

Kuopion torilla oli juhlinnan enismmäinen osuus klo 10, kun pyöräilijät lähtivät matkaan. Ryhmiä oli kaksi, Kuopion Pyöräilijöiden ja Raittius- ja voimisteluseura Hämyn. Hämyn ryhmää veti seuran ihmispyramidijaoston puheenjohtaja Kari Turunen, joka piti torilla myös juhlapuheen. Isäntäkin oli mennyt paikalle oikein pyörällä, mutta palasi sitten kotiin katsottuaan parhaaksi, että menemme autolla seuraavaan juhlapaikkaan eli Suonenjoen entiselle maamieskoululle, nykyiseen matkailuyritys Vanhaan Maamieheen, missä tialisuus jatkuisi, jahka pyöräilijätkin olisivat saapueet noin kolme tuntia kestäneen urakkansa jälkeen.

 

Ensimmäisinä maaliin tulivat Kuopion pyöräilijät, mistä kuva todistaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hämyn porukka ei jäänyt paljonkaan jälkeen. Viereisessä kuvassa ihaillaan Raittius- ja voimisteluseura Hämyn ihmispyramidijaoston puheenjohtajan Kari Turusen pyörän varustusta, johon kuului joukko viirejä, esimerkiksi Che Guevaran kuvalla varustettu. Turusen pyörän pullotelineessä näyttää olevan valkoviinipiullo, mutta ottaen huomioon takana olevan 70 km pyöräilyn ja sen, että Turunen on – ei vain ikäisekseen vaan muutenkin – kovakuntoisen oloinen kaveri, on oletettava, että pullossa on sen ulkoasusta huolimatta vettä. Mutta tämän verran pitääkin huijata Silvo Sokan muistopyöräilyjuhlassa.

Vanhaan Maamieheen saapui jo Kuopiossakin paikalla ollut Riitta Salke isineen. Riitta Salke häämöttää punahuivisena kuvassa taustalla – vierellään median edustaja, sillä tokihan tähänkin tapaukseen media kiinnitti asian ansaitsemaa huomiota. Silvo Sokka oli Riitta Salken isän veli, eli perhe oli vaihtanut sukunimensä. Ja Silvo Sokkakin oli sittemmin hankkiutunut asustelemaan toiselle laidalle Suomea... Häpeä oli perheessä ollut suuri.

 

Riitta Salke oli nyt kirjoittamassa romaania Silvo Sokasta. Tästä tulevasta teoksesta hän luki Vanhan Maamiehen ravintolassa otteita, joissa tuli esille mm. suvun reaktiot sitä vuonna 1948 kohdanneeseen tragediaan. Kuopion torilla Salket olivatkin jo todenneet, että rakettilennon muistopyöräily oli mainio ajatus, sillä näin tämä sukua yli puoli vuosisataa piinannut häpeä saatiin muutettua suorastaan kunniaksi.

Riitta Salken lisäksi sattumuksia valotti Suonenjoen kansalaisopiston näytelmäkerho Lumo. Esitys oli tätä tarkoitusta varten irroitettu katkelma Suonenjoen historiaa kuvaavasta isommasta näytelmästä, ja Silvo Sokkaa esitävä nuori mies oli todella uskottava. Luultavasti Silvo Sokka oli ollut aika lailla sen kaltainen kuin tuossa Lumon esityksessä esitettiin – vähän hömötiaismainen, tekniikasta kiinnostunu, jonkiasteisista grandiööseistä harjoista ja vilkkaasta mielikuvituksesta kärsinyt sielu. Hän ei ollut tehnyt pikku temppuaan pahuuttaan, eikä siitä virallisia seuraamuksia tullutkaan. Mutta epävirallisia tietenkin tuli. (29.9.2018)