Sivistyksen tarkoitus

Olen aika pitkään

elänyt sellaisessa uskossa, että elämän ja sivistyksen tarkoitus olisivat sama asia. Olen alkanut epäillä sitä.

Joku viikko sitten olimme parin kollegan kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Toinen kollega söi lihapullia, enkä minä sitten malttanut olla mainitsematta, että hän syö leijonan päitä. Lihapulla kun on kiinaksi shī tóu 狮 头 eli leijonan pää.

 

Tästä seurasi, että tuo kollega kysyi, mitä teen kaikella sillä sivistyksellä, jonka olen itseeni kasannut. "Leveilee", ehätti vastaamaan toinen kollega.

 

Olen sittemmin miettinyt asiaa.

 

16-vuotiaana minä tosiaankin omaksuin sellaisen käsityksen, että elämisen tarkoitus on siirtää maailmasta niin suuri osa kuin mahdollista oman pää sisään. Eli ymmärtää se. Toisin sanoen olen kasannut itseeni 'sivistystä' tarkoituksenani ymmärtää maailmasta niin paljon kuin näillä rahkeilla on mahdollista.

 

Myöhemmin käsitykseni elämisen tarkoituksesta hienostui siten, että tajusin faktojen merkityksettömyyden faktoina sinänsä. Niiden merkitys on lopulta niiden kontekstissa; konteksti perustuu merkitysten järjestelmälle, ja ennen kaikkea noiden kontekstien rakentumisen systeemi, syntagmoitten ja paradigmojen peli, kultuurinen koodi, on siitä pitäen ollut mielenkiintoni kohteena. Ja niin ryhdyin ajamaan aivoihini erilaisia kulttuurisia koodeja.

 

Niin että miksi olen tehnyt sitä? Ainakaan se ei ole hyvä bisnes. (15.10.2011)