Sukkafilosofiaa

Villasukkien

syvimmästä olemuksesta funktionalismista numeromystiikkaan ja siitäkin eteenpäin.

 

Jo viikonloppuna loppui koko syksyn minua lepuuttanut stressineuleeni, eli sain valmiiksi villapaidan viimeisen hihan. Etu- ja takakappale ovatkin jo kosteiden pyyhkeiden välissä silenemässä Kuopiossa.
 

Siispä jouduin aloittamaan uuden neuleen. Päätin aloitta sukat, vaikka en erityisemmin pidä sukanneulomisen filosofiasta, johon kuuluu, että molempien sukkien pitää olla samanlaiset. Minun korkealle henkiselle tasolleni ei laisinkaan sovi tehdä kahta identtistä kappaletta. Joskus olen kutonut kangaspuissa pellavaliinoja ja pyyhkeitä sekä mattoja, ja niissäkin olen joutunut taistelemalla taistelemaan itselleni vapauden tehdä vaikkapa mattoon erinäköiset päät.
 

Olen tehnyt sukkiakin, jotka ovat ikään kuin eri paria - värimaailma on molemmissa sama, samoin muotokieli, mutta sukat ovat erilaiset, yksilöt, siis. Kun tekee erilaiset molemmista sukista, se vaatii paljon enemmän ajatustyötä kuin mekaaninen kahden samanlaisen alentava väsääminen.
 

Joten laitoin eilen alulle sukat, joista tulee erilaiset molemmista, mutta niihin tulee samoja visuaalisia elementtejä, joiden perusteella ne ovat pari. Ettäs tiedätte. (13.12.2011)

 

Funktionalismi

 

Amerikkalainen arkkitehti Louis Sullivan julisti 1800-luvun lopussa, että 'form follows function', millä hän tarkoitti sitä, että rakennuksen rakenteellisten tekijöiden ja eri toiminnallisten osien piti näkyä ulospäin rakennuksen muodon esteettisissä ratkaisuissa.

 

Oheinen kuva esittää juuri valmistuneita, pitkään tekeillä olleita, epäparisia villasukkiani. Ne edustavat funtkionalismia, sillä joka kerta, kun tapahtuu funtionaalinen tai rakenteellinen muutos, tapahtuu myös esteettinen, tässä tapauksessa värin muutos.

 

Sukat ovat erilaiset, sillä varren liukuväri kulkee toisessa sukassa toiseen ja toisessa toiseen suuntaan.

 

Muotoilussa on muitakin suuntia kuin funktionalismi. Aika monet ovat sitäkin mieltä, että muodon ei herran tähden sentään pidä seurata funktiosta, sillä sehän on tehokkain tapa tappaa lähimmäiset ikävystymiseen. Esimerkiksi Aasissa ja Lähi-idässä annetaan piut paut funktionalismille, ja väestön määrä siellä sen kun lisääntyy lisääntymistään, ja kaikesta sodasta ja kaaoksesta huolimatta porukka on paljon onnellisempaa kuin tällä funktionalismin läpitunkemassa läntisessä maailmassa.

 

Eli mitä opimme tästä? No emme taaskaan yhtään mitään. (29.12.2011)

 

Numeromystiset sukat

 

Oheisessa kuvassa ovat juuri valmiiksi saamani täysin epäfunktionaaliset ruudulliset numeromystiikkasukat.

 

Epäfuntionaalisuus tulee siitä, että ruudullinen kirjoneule on työlästä tehdä, ja värinvaihdoksista sisäpuolelle jäävät lenkit vaikeuttavat sukkien jalkoihin laittamista.

 

Numereromystiikkaa on noudatettu silmukka- ja kerrosmäärissä. Kolme ja neljä sekä niiden kerrannaiset ovat monissa kulttuureissa vahvasti merkityksillä ladattua. Pythagoraan mukaan yhdestä ja kahdesta viivasta ei synny muotoa, vaan vasta kolmesta, ja silloin syntyy kolmio. Kristinuskossa jumala on kolminaisuus. Useissa saduissa kaikki tapahtuu aina kolme kertaa, samoin monien uskontojen rituaaleissa, esim. juutalaisuuden. Kun neljä kolmiota pistetään kärjet yhteen syntyy neliö - tällä periaatteella leikataan kirjansidonnassa puolisidosten kulmat. Sukkieni silmukkamäärä on neljällä puikolla kullakin kolme kertaa neljä silmukkaa, ts. neljä kertaa 12.

 

Harmaa varren reuna koostuu seitsemästä kerroksesta, ja koko varsi seitsemästä ruutukerrokseta. Seitsemän on yksi ihmismieleen jykevimmin iskostuneista luvuista. Viikossa on seitsemän päivää, ja esimerkiksi juutalaissuuden tunnus, menora, on seitsenhaarainen kynttilänjälka.

 

Ruuduissa leveys on siis kolme silmukkaa ja korkeus viisi. Ihmisekädessä on viisi sormea, nääs.

 

Teräosan mitta on yhdeksän ruutukerrosta. Juutalaisessa rituaalikäytössä on kahdenlaisia kynttilänjalkoja, menoroita ja hanukha-kynttilänjalkoja, ja hanukhakynttilänjalassa on kaiken kaikkiaan yhdeksän haaraketta. Kiinassa puolestaan yhdeksän on keisariin liitetty luku. Esim. Kielletyn kaupungin ovissa on yhdeksän pallonpuolikasta yhdeksässä rivissä.

 

Että sellainen tapaus tällä kertaa... (31.1.2012)

 

 

Vielä vähän sukkafilosofiaa

 

Tein isännälle oheiset pilkkisukat. Ne ovat pilkkisukat siksi, että niissä on tosi paksusta langasta varret, ettei mene lumi saappaisiin, ja samasta paksusta langasta kärjet, ettei varpaita palele.
 

En tiedä, tuleeko filosofeeraamiseni tuloksilla olemaan mitään käytännön merkitystä. Sittenhän sen näkee, kun pilkkikausi alkaa.
 

Pilkkikaudella sen sijaan ei ole minun kannaltani mitään merkitystä, sillä minulla on kala-allergia. Isäntä käyttää pilkkimistä tekosyynä kevätjäällä hiihtelemiseen ja istuskelemiseen.
 

Nyt ei siis ole vielä pilkkikausi, joskin päivä on kyllä kiitettävästi pidentynyt. Näin ollen en tarvitse enää stressineuleita. Nämä jäivätkin nyt sitten talven viimeisiksi sukiksi. Nyt nimittäin näkee jo piirtää. (25.2.2012)

 

 

Eripariset vai ei?

 

Olen tässä syksyn pimennyttyä ryhtynyt jälleen pohtimaan sukkafilosofisia, ja koska minä tunnetusti ajattelen käsillä aivojen sijaan, olen nyt saanut valmiiksi syksyn ensimmäiset villasukat.

 

Minusta nämä sukat eivät ole eripariset.

 

Molemmissa on noudatettu form follows function -periaatetta, eli muoto tai pikemminkin väri vaihtuu aina, kun funktiossa ts. neulonnassa tapahtuu muutos.

 

Jatkan vielä tätä eriparisuuden pohdiskelua syvällisenä tarkoituksenani löytää kohta, jossa parillisuus muuttuu eriparisuudeksi eli päinvastoin. Savolaiset sukat tulossa, siis… (24.10.2012)

Sukkafilosofinen rottakysymys

 

Ostin siis taannoin Kiinasta, tarkemmin sanottuna Chongqingista, oheisen kuvan keskimmäisestä kaupasta, katukuvan alla esiteltyä lankaa.

 

Suureksi sukkafilosofiseksi kysymykseksi on noussut, mistä lanka on valmistettu. Langan vyötteessä siis on oheisenlainen rotan kuva, mutta sille ei löydy vyöteestä minkäänlaista selitystä. Nimittäin kun kiinalaisessa lankakerän vyötteessä on prosenttilukuja, siinä ei lue, mitä materiaalia olevia kuituja on ja minkä verran. Tässäkin on kyllä kolme prosenttilukua, mutta 30%:n kohdalla lukee tuontivilla,( 进口 tuonti 澳毛 villa), 65%:n kohdalla nukkaantumaton 'karva' (抗起球 nukkaantumaton) ja 5%:n kohdalla, että 'karvat' ovat kotoisin kashmir-vuohesta (羊绒 yángróng = kashmir ).


Jo lankaa ostaessa arvelin, että tämä saattaa olla niitä laatuja, jotka ovat paremman näköisiä keränä kuin neuleena, ja tosiaan, näin on asianlaita. Pelkäsin myös, että minunkaltaiseni 'käsityöläinen' ei selviä tästä langasta, joka koostuu irtosäikeistä. Tämä lanka nimittän on kuusi yhtä jalkaa kulkevaa, kiertämätöntä säiettä, ja epäilin vahvasti, etteivät säikeet pysy neulottaessa kaikki samassa tahdissa.

 

Olen tehnyt siitä jo yhden sukan, tai jälleen ollakseni tarkka, sukan teräosan plus joitain varren kuvioita. Luulen, että sukalla ei voi kävellä, sillä lanka on todella pehmeää. Luulen myös, etten koskaan tule saamaan aikaan toista samalaista sukkaa, sillä se sukka on niin erikoisen näköinen, että sille pitäisi olla aivan tarkalleen samannäköinen kaveri - enkä minä pysyt motivoimaan itseäni minkään toisen samanlaisen kapineen tekemiseen. Tämä on syvällinen maailmankatsomuksellinen kysymys ja liittyy siihen vakaumukseeni, että tämä on ainoa elämäni, eikä ainoaa elämäänsä pidä tärvätä asioiden toistelemiseen.

 

Ostin langan sen värin takia. En siksi, että pitäisin tästä väristä, vaan syy liittyy siihen, miten purppuravärit nähdään. Purppuravärejähän ei ole spektrissä, vaan ne aistitaan siten, että silmään tulee yhtaikaa säteilyä näkyvän valon molemmista ääripäistä, sekä punaisesta että sinisestä. Missä tahansa väriaistimuksessa toki on vähän sitä sun tätä, mutta se, mielletäänkö joku väri vaikka vihreäksi, johtuu sitä, että silmään tuleva valta-aallonpituus on vihreän aallonpituutta, vaikka muutakin on seassa. Mutta mitään purppuran yksittäistä valta-aallonpituutta ei siis ole olemassa samassa mielessä kuin vihreän, vaan kuten sanottua, purppura-aistimus syntyy molempien spektrin ääriaallonpituuden yhdistelmästä. Tästä niiden hehku ja tästä niiden suosio pyhissä yhteyksissä, esimerkiksi katolisten kardinaalien hyntteissä. Sillä tavallaanhan purppuravärihavainnossa nähdään jotain, mitä ei sellaisenaan todellisuudessa ole olemassa. Melkein siis kuin joku jumala.

 

Tässä mainitussa langassa efektiä oltiin vielä tehostettu langan meleerauksella siten, että valtaosa langasta on punapurppuraa, ja seassa on pikkuhitunen sinisempää purppuraa, ja kun nämä kaksi erilaista spektrin ääripäiden sekoitusta epätasapainoisena yhdistelmänä iskeytyvät yhtaikaa ihmispolon silmään, niin kylläpä hehkuu purppura! Silmät ja aviot kun hakevat hullun lailla, että mitä tässä nyt oikein näkyy.

 

Mutta kuten sanottua, itse en erityisemmin pidä purppuraväreistä. Minulle asioiden pitää olla joko sitä tai tätä.

 

Viimeisessä kuvassa vielä setä kerimässä lankaa ylimmän kuvan esittämällä Chongqingin neule- ja neulelankakadulla. (27.10.2012)

 

Kommentit

H: 澳洲 = Australia. Voikohan tämä viitata australialaiseen lampaanvillaan?

Muniu: kuitu on kiinaksi aino sana, eli "纤维" :) Tollasta  sanaa niinku 澳毛 ei oo sen arvoa oppia :)

minä: Sanakirja antoi englannin kielisen termin wool. Mutta voisiko olla kuitu? Tai mikä tahansa lanka-aines, ei välttämättä lampaasta? Toki ihmettelin asiaa. Mutta hyvä, että sinäkin, Muniu, ihmettelet - en siis ole yksin...sentään sinun äidinkielesi. Ja villan nyt pitäisi olla aika yleinen sana.

Muniu: Austraalialainen villa? http://dict.cn/%E6%BE%B3%E6%AF%9B

Muniu: 澳毛 villa ? Kiinalaisena en koskaan sit kuullut :) ja uskon tietäväsi että, "villa" on kiinaksi "羊毛"/"羊绒" suoraan käännettynä. Kai mun pitää oppia vielä mun äidinkieltäni :)

 

丽赛绒?

Tämä toinen Chongqingista ostamani lanka lanka onkin vähän vaikeampi tapaus. Tässä sanotaan, että tämä on 85% hyvälaatuista tuontivillaa, mutta 15% on jotain, mikä kirjoitetaan 丽赛绒 (li sai rong); rong voi olla untuva tai haiven, vaan mikä on li sai?

 

Oma mielenkiintonsa on siinä, että kun kiinalaiset haluavat sanoa, että jokin on hyvää, sitä mainostetaan tuontitavarana. Kukaan kiinalainen kun ei osta mitään kiinalaista, sillä kiinalainen tavara on kaikkien 1,3 miljardin kiinalaisen yksimielisen mielipiteen mukaan huonoa. Tämä rajoittaa jonkin verran kiinalaista nationalismia.

 

Lanka on, kuten näkyy, huopamaista hötöä, ei säikeitä tms. kierteitä, ja jos tämän haluaa poikki, ei tarvitse lähteä saksia hakemaan. Tämä lanka nimittäin ei kestä minkäänlaista vetämistä.

 

Olen tehnyt tästä yhden sukan varren. Väri vaihtuu aika nopeasti, joten mitään suurempaa, esim villapaitaa, tästä ei ymmärtääkseni voi tehdä, tai ainakaan liukuväriefektiä ei synny. Tätä oli useita värejä. H osti tyttärelleen kaksi kerää suurin piirtein oranssia.

 

Mutta se eilen esittelemäni lanka, siitä saisi todella pehmoisen, hyvin laskeutuvan neulepuseron. Ei toisin sitä väristä, mutta mustasta tai iloisen harmaasta. Harmi, ettei tullut silloin mieleen. (28.10.2012)

 

Kommentit:

H: Tässä yksi selitys:

丽赛 = richcel
5. Richcel (丽赛纤维)

Richcel is the brand name of the polynosic fiber. Richcel fiber adopts the technology of JAPAN. Richcel is the cellulosic fiber of plant with excellent comprehensive performance.

The raw materials stems from the natural coniferous tree refined special-purpose wood pulp from Japan. Whole cleaner productions. Its offal can degrade naturally, safe environmental protection.

http://jpkc.qdu.edu.cn/fzclx/english%20course/e5.html

 

Minä: No enpä enää ihmettele, etten saanut asiaa sanakirjasta selville. Eli sanaa ei äännetäkään li sai vaan richcel, ja kyseessä on joku japanilainen selluloosakuitu.

Tämä selittää hiukan myös vyötteessä ollutta tekstiä 'protect your skin'; ensin tietenkin arvelin, että mitenkä voidaan valmistaa lankaa, joka on iholle niin vaarallista, että sitä vastaan pitää suojautua, mutta ilmeisesti verbistä vain puuttuu viimeinen s, ja tekstillä oli tarkoitus mainostaa sen ystävällisyyttä iholle.

Kyllä ihmiselle on paljon iloa älykkäistä ystävistä. Kiitän jälleen.

 

Muniu: sanotaan kiinaksi, että tällainen sana on 外来词(wai4, lai2, ci2), eli lainasana, jota me kiinalaiset pitää oppia ja muistaa ulkoa vaan :)

 

Tällaisia sukkia san kiinalaislangoista aikaiseksi, mutta sukkafilosofiseen rottakysymykseen ei ole saatu vastausta: miksi punapurppuraisen langan vyötteessä on jonkun jyrsijän kuva? (12.11.2012)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Simultaanisukat

 

Onpahan ollut taas sangen työläs viikko.

Stressineulontana olen kuitenkin saanut valmiiksi jälleen yhdet sukat. Väsymys ilmeisesti alkaa painaa, sillä sukat ovat poikkeuksellisen konventionaaliset meikäläisen tekeleiksi. Parin molemmat sukat ovat aivan samannäköiset. Tapanani ei ole toimia näin.

No, vien nämä mökille saapassukiksi.

Varren värikkäät raidat ovat yhtä ja samaa lankaa, joka on vain liukuvärjätty. Myös välissä oleva vaalean harmaa saattaa näyttää vaihtavan väriä, mutta siltä vain näyttää. Siihen nimittäin vaikuttaa värikkään langan aiheuttama simultaanikontrasti.

Harmaa on altista muuttamaan väriään ympäristönsä mukaan jokseenkin miksi tahansa. Tätä käytettiin hyväksi renessanssiaikaan, kun ei vielä kyetty valmistamaan synteettisiä värejä vaan jouduttiin turvautumaan luonnonpigmentteihin, joista jotkut olivat vaikeasti saatavia ja siksi kalliita. Eräs ongelmallinen väri oli sininen, ja siksipä sinistä pyrittiin samaan aikaiseksi simultaanikontrastilla harmaasta. Maalattiin jotain harmaaksi ja ympärille sellaisia värejä, jotka saivat harmaan näyttämään siniseltä. Tunnetuin tällainen tapaus lienee Tizianin Miehen muotokuva vuodelta 1510, jossa miehen hehkuvansiniseltä näyttävä paita on tosiasiassa harmaa. (18.1.2013)

 

Esteettis-teknisiä sukkaongelmia

 

Nämä  sukat eivät olleet vain filosofinen vaan myös tekninen ongelma, sillä vihreä lanka, jota minulla oli vajaa kerä, oli epämääräisin välein lähestulkoon poikki. Siis ikään kuin nirhitty. Tämä tuotti aika tavalla ongelmia. Ja selitti, miksi lanka oli jäänyt käyttämättä.

Nämä sukat eivät ole eripariset, ihan turha yrittää väittää moista.

Mutta minulle paljastui kyllä, miksei näin monivärisiä sukka juurikaan tehdä. Lankojen päätteleminen nimittäin muodostui työlääksi. (26.11.2012)

 

 

Palokärkisukat

 

Pohjanmaalla on melkoinen pakkanen. Tänään sunnuntaina on enemmän asteita kuin oli eilen ja perjantaina, mutta perjantaina ja lauantaina oli kylmempi - silloin tuuli vallan vietävästi. Nyt ei tuullut, ja oli oikeastaan ihan mukavaa käppäillä pyhäpäivän viettoon työpaikalle.

Lunta ei sitten tullutkaan niin paljon kuin eilen aavistelin. Maa on kuitenkin nyt valkoinen.

Sen kunniaksi uusin sukkafilosofinen tuotos: sävyllinen-sävytön -kontrastisukat. Kolmea eri harmaata ja napakka punainen aksentti. (2.12.2012)

 

 

 

Isännän loppiaissukat

 

Kuopiossa on pakkasta ja harmaata.

Olen kehittänyt yskän. Samanlaisen, joka minulla oli viime talvena. Jonkinlainen pala hengitysteissä, joka vaikeuttaa normaalia hengittämistäkin. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki ruumiin vaivat johtuvat viasta päässä, ja siksipä jos jooga ei auta, kyse on siitä, että aivot ovat päättäneet, että tauti saa luvan olla kuolemaksi.

Joogasin aamusta, eikä tilanne suuremmin helpottanut.

Olen yrittänyt saada joogaamisen vakiinnutetuksi sellaiseen edes kahteen kertaan viikossa. Olen myös jatkanut vähän sarjaa syksyisestä, mutta eihän se missään tapaukessa ole se superjarja, jota tein takavuosoina.

Ihmiskunnan yleinen käsitys elämästä omana aikanaan lienee, että eletään väärin.

Seuraan The Idlerin sivuja. Viimeksi, kun siellä kävin, myyntiin oli ilmaantunut uusia T-paitoja, joissa lukee WORK KILLS. Päätellen The Idler Academyn ohjelmasta siellä ollaan kuitenkin aika ahkeria.

Uutena luentona oli esimerkiksi esitelmä Willian Morrista. Tämä Arts and Craft Movementin perustaja ei ehkä kuitenkaan ollut niin ihanteellinen kuin idlerilaiset mielellään ajattelevat.

 

Willim Morris oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen aikansa eli 1800-luvun juuri teollistuneessa yhteiskunnassa elettiin niin väärin kuin ikinä mahdollista, ja vika oli teollisessa tuotantotavassa, sillä se patsi riisti ihmisiä myös tuotti rumia tavaroita. Morris päätyi sosialismiin ainoana oikeana tapana järjestää yhteiskunta ja käsityömäisiä tuotantotapoja ainoina, joissa ihmiset saattoivat arvokkaasti tuottaa kauniita esineitä.

Tätä utopiaansa hän esitteli vuonna 1891 ilmestyneessä teoksessaan News from Nowhere, romaanimaisessa 2000-luvulle sijoittuvassa kertomuksessa. Suomeksi teos saatiin huomattavan varhain, vuonna 1900, nimellä Ihannemaa, ja tämä fraktuuralla ladottu teos on ainoa ja uusin, joka suomeksi on tietääkseni saatavilla.

Morrisin utopiassa on koneita, mutta niitä käytetään vain töihin, jotka ovat mahdottomia tai vastenmielisiä suorittaa käsin. Varsinaisia tehtaita ei kuitenkaan ole. Utopiaan johtanen vallankumouksen jälkeen tehtaat on muutettu työpajoiksi, joissa yksityiset ihmiset voivat käydä valmistamassa taonnaisia, puhaltamassa lasia, tekemässä keramiikkaa…Tehtaita ei tarvita massatuotteiden valmistamiseen, sillä kukaan ei halua massatuotteita. Ihannemaan asukkaat haluavat nähdä ympärillään vain kaunista käsityönä tehtyä taideteollisuutta.

Kauppojen tilalla on varastoja, joista jokainen saa käydä hakemassa, mitä tarvitsee. Kaupan tuotteet , olivatpa ne ruokatavaraa kuten vihanneksia tai mitä tahansa muuta, on tuottanut se, joka niin on halunnut tehdä. Mutta jos olet hakenut tallaisesta varastosta itsellesi kauniin piipun ja hukaat sen, älä ole huolissasi - joku löytää sen ja saa siitä itselleen kauniin piipun.

Eräs Ihannemaan tasa-arvoisuuden ilmenemismuoto on sekin, ettei pukeutuminen enää ole merkki sosiaalisesta asemasta. Hienosti pukeutuvat ovat niitä, jotka yksinkertaisesta vain haluavat pukeutua niin. Kohtuuttomiin menijöitä tosin saatetaan pilkata, kuten Ihannemaan erästä espanjalaisen ylimyksen esiintymistavan omaksunutta roskakuskia.

The Idlerin Morris-luennon ilmoitustekstissä Morris mainittiin miellyttänä henkilönä. No jaa. Ainakaan hän ei ollut mikään naisasiamies. Miehet valitsevat Ihannemaassa työnsä laajemmasta kirjosta kuin naiset, sillä naiset eivät halua tehdä muuta kuin palvella miehiä. Naisemantsipatsioonin todetaan oleen 19. vuosisadan erehdys, josta 2000-luvulla on onneksi päästy eroon. "…viisaalle naiselle on todellinen nautinto talouden hoitaminen niin taitavasti, että kaikki ovat tyytyväiset ja kiitolliset", kirjoittaa Morris Ihannemaassa. Yhteiskunnan palvelutehtävät tulevat naisten osaksi 'luonnostaan', ja niinpä esimerkiksi kaikki Ihannemaan tarjoilijat ovat naisia. 1800-luvun sivistyneistön naisista, jotka pitivät päivällisen valmista korkealle henkiselle avoleen sopimattomana, tuhahtaa Morris: "Hyödyttömät tyhmeliinit!"

En tiedä, mitä tarkkaanottaen pitäisi ajatella tästä lausunnosta, joka koskee ilmiötä, josta Morris käyttää nimitystä naisten 'lankeaminen'. Yhtä kaikki, Morris kirjoittaa, että maailmasta jälkeen vuoden 2000 ovat kadonneet "muutamat nurjat mielipiteet naisen 'lankeamisest', s.t.s. siitä, että hän seurasi luontonsa taipumusta lainvastaisella tavalla, joka taas oli seurausta omistuslakeihin perustuvista sopimuksista".

Ihannemaan naiset ovat paitsi anteliaita myös kauniita ja aina nuoria tai ainakin näyttävät siltä, ja esimerkkinä Morris kuvaa Ihannemaa-toeksesssaan tilannetta, jossa arvuutellaan erään naisen ikää. Iäksi veikataan 20 vuotta, mutta nainenpa paljastaakin olevansa 42.

Mutta tästä huolimatta Morrisin ansioksi on luettava, että hänen sinnikkäästä industrialismin esteettisen rappion vastustamisestaan syntyi kokonainen yleiserooppalinen liike, Arts and Crafts Movement, joka ennen pitkää johti - mistä Morris varamaan olisi yllättynyt - bauhausilaiseen funktionalismiin.

Kuvassa käsityönä valmistetut sukat, jotka oli tarkoitettu isännälle joululahjaksi, mutta jotka siis valmistuivat vasta nyt loppiaiseksi. Mutta loppiainenhan se vasta on se päivä, jona itämaiden tietäjätkin niitä lahjoja toivat. (6.1.2013)

 

Ja taas uudet sukat


Ja taas on maailmankaikkeuteen syntynyt aivan uusi sukkapari.

Seuraavaksi, jos ylijäämäaikaa piisaa, on sunnitelmissa valmistaa sukat virkkaamalla. (6.3.2015)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Virkatut sukat

Viime kerralla Suonenjoella käydessämme ostin täkäläisestä lankakaupasta Poppanallesta puuvillalangat ja ohjeen virkattujen sukkien valmistamista varten. En ollut ikinä tehnyt sukkia virkkaamalla, itse asiassa minä en ollut tehnyt juuri mitään virkkaamalla paitsi epälukuisen määrän isoäidin neliöitä, ja onneksi myyjällä oli keskentekoiset ostamani malliin mukaiset sukat kaupalla mukana, sillä en olisi älynnyt, miten kantapää pitää tehdä, ellen olis nähnyt versiota, josta kantapää puuttuu.

Päälanka oli liukuvärjättyä, ja niinpä värit eivät sattuneet sukkiin samoihin kohtiin, mutta minullahan on vanhastaan joustava käsitys sukkien samanparisuudesta. Kärki ja kantapää ovat hehkuvan limevihreät ja varren suussa on pikkuisen kanapojankeltaista. Tein sukista mallikerran verran ohjetta pidemmät, sillä halusin varren hiukan pilkottavan puutarhakumppareitteni varren yli.

Näin minulla on oivalliset keväiset puutarhurointisukat. Nyt vain odottamaan puutarhurointisäitä. Tällä pääsiäisvierailulla niitä ei ole luvassa.

Pääsiäinen se sattuu mitä ihmeellisimpiin kohtiin eri vuosina. Viime pääsiäisen olimme mökillä ja lankalauantaina jazzkonsertissa. Nyt ei olisi tullut mieleenkään lähteä pitämään räntäsadetta Uukuniemelle. (2.4.2015)

 

Virkatut pylväspitsitossut

 

Tänä aamuna kiskaisin loppuun jo alkukesästä aloittamani pylväspitsiset varrettomat sukat. Aloin tehdä näitä äidin varastoista löytämästäni kalalangasta, jota hän ei tässä elämässä enää tarvitse. Tarkoitus oli saada aikaan jonkinlaiset hellesukat, koska minusta on kuumallakin jotenkin mukavaa, jos on sisällä sukat jalassa. Kuumia kelejä ei tänä kesänä kuitenkaan saatu ja jotakuinkin lämpimätkin tulivat vasta nyt, joten ei ollut aiemmin tarvetta saada näitä valmiiksi, vaan tekeleet pyörivät kuukausitolkulla olohuoneen sivupöydällä.

 

Mutta tässä nämä nyt ovat. Ovat hierovan karkeat pohjastansa, eli sisäsukat tai -tossut. Kenkään en näitä laittaisi. (19.8.2015)

 

Virkatu tossut


Iltapuhteen olen käyttänyt poikkeuksellisen tehokkaasti. Ensinnäkin tein lopppuun nämä virkatut varrettomat sukat. Puuvillaa. Tämän kesän erikoisilla keleillä sisätiloissa hiippailemiseen. (22.6.2015)

 

PS. Näitä on sitten tehty hirveät määrät...

 

 

Vahvistetut sukanpohjat

 

Viime neulontakaudelta eli kevättalvelta jäivät kesken nämä sukat, joihin tein pohjan vahvistetusta neuleesta. Toinen oli jo valmis ja toinenkin melko pitkällä. Myönnän, että jälkimmäiseen jäi vähän laatueroa neulomattoman kesän jälkeen.

 

Hommassa oli vähän askaretta, ja lopussa seisoi tavanomaista enemmän viimeistelyä. Mutta tuo turkoosista violettiin liukuva lanka ei mitenkään sovellu sukanpohjiin, kärkkiin eikä kantapäihin, se kun on sellaista höttöä. Tyypillinen heräteostos... (18.10.2015)

 

Yhtenä iltapuhteena...

 


Iltapuhteina päättelin vielä oheiset hempeät sukat, toiset itselle, toiset isännälle, kaikenlaisista langanlopuista. Langanloppuja, etenkin purkulankaa, on edelleen niin hyvin jäljellä, niin että tokkopa minun tarvitsee suorittaa sen lajin ostoksia enää tässä elämässä. (15.9.2016)

 

 

Sukkabuumi alkaa lähestyä loppuaan

 

Olen viime aikoina urakoinut pois nurkista pyörimästä kaikenkarvaisia lankoja. Olen survonut niitä huiveihin ja sukkiin.

Nyt alkaa loppusuora häämöttää, eikä kaksia villapaitalankoja lukuunottamatta ole enää jäljellä mitään lankaan niin paljon, että niistä saisi enää kunnolla kokonaisia villasukkia. Siispä olen tehnyt sukkia todella pienistäkin pätkista ja yhdistellen mitä oudoimpia paksuuksia.

Vieressä ovat varmaan pukinkonttiin päätyvät langanpätkäsukat, joissa on nilkassa joustinneuletta edistämään sukkien jalassapysymistä kumisaappaissa.

 

 

 



Etenkin isännällä on jatkuvana ongelmana, että sukat eivät pysy saappaissa jalassa. Näissä on nyt varressa tilaa lahkeensuille, ja nilkka on napakka. Usein isäntä nimittäin on sitonut villasukkia saappaissa käyttäessään nilkkojen ympärille narut. Saapa nähdä, korjaako tämä järjestely yhtään tilannetta. (12.10.2016)

 

 

 

Sukkia, sukkia, sukkia vaan...

 

Muiden askareiden tähden tässä ei nyt kerkeä blogia kirjoittelmaan, mutta laitanpa tähän viimeisimmät langanpätkäsukat kuvina.

Nämä oranssisemmat menivät jo Hlle. En tiedä, mitä oranssi lanka kestää, sillä se on selvästi jotain outoa selluloosakuitua.

 


Nämä isännän sukat ovat hiukan omituiset eivätkä niin pienistä langanpätkistä kuin luulisi. Siniset osat ovat pätkävärjättyä lankaa, jossa osa pätkistä oli pidempiä, osa lyhyempiä, ja toiseen sukaan sattui lyhyempipätkäinen osa ja toiseen pidempi…Hyvät mökkisukat nämä ovat. Näissäkin on tuo joustin nilkassa siinä toivossa, että pysyisivät paremmin kumppareissa, kun lahkeet on survottu varsiin. Harvalla miehellä on mohairsaapassukat. Kantapäät ja kärjet vain ovat tavan sukkalankaa. (4.11.2016)

 

Taivaansiniset sukat

 

Koska säät ovat edelleen kylmät ja lunta tulee harva se päivä, pyörsin lupaukseni luopua villasukkain teosta tältä sesongilta. Ja näin sai isäntä taas yhdet sukat lisää! (19.4.2017)