Sukkia, Syyria ja AlfaTV

Olen jatkanut kulutuskulttuurin ja länsimaisen elämäntävän epäilyäni.

Olen kehittänyt parin muualta löytämäni mallin perusteella ja niistä edelleen omien havaintojeni perusteella jalostamalla optimaalista virkattua varretonta nilkkasukkaa, ja omasta mielestäni alan olla loppusuoralla. Eri vaiheiden koekappaleita olen testannut käytössä tietenkin itse, mutta ovat niitä jo joutuneet testaamaan kaikki nekin, jotka eivät ole pystyneet kieltäytymään. Nyt teen vielä parit suurin piirtein lopulliset katsoakseni, että malli varmasti pitää.

Viimeisimmäksi koehenkilöksi tarjoutui Lotta, joka kävi äitinsä kanssa meillä juuri vierailulla. Lotan sukkia varten purin yhden äidin virkkaaman punaisen pitsiliinan. Sydäntä särkee purkaa äitini käsitöitä. Muistan, että sekin liina oli äidillä jouluisin esimerkiksi kapiokirstun päällä tai olohuoneen sohvapöydällä.

Mutta minä en käytä pitsiliinoja. Voisin tarjota niitä kierrätyskeskukseen tai SPR:lle, mutta koskapa kierrätyskeskukselle ei äidin kotia tyhjennettäessäkään kelvanneet kuin astiat, tokkopa kelpaisivat käsin virkatut pitsilinatkaan. Tosin minulla alkaa olla sellainen kutina, että minimalistinen sisutustyyli saattaa olla jäämässä 'muodista' ihan vain siitä syystä, että näinä aikoina ei enää jakseta sellaista karuutta. Elämä on käynyt liian kovaksi minimalistiselle estetiikalle. Ainakin minulle.

Katselimme kyläilleen ystäväni kanssa muitakin terapiakäsitöitäni, myös valopöydällä olevaa raanusidoksella tehtyä poppanaa, joka kylläkin on vanhempi kuin nämä viime vuosien traumat; samalla vilkaisimme sen alle, missä sijaitsee parin vuoden takainen infograafinen pläjäykseni Euroopan ja Lähi-idän uskonnollisesta tilanteesta höystettynä valtioittain bruttokansatuotteilla per capita ja väestömäärällä.

Huomautin jo tuolloin pari vuotta sitten siitä täällä blogillani, että Turkki ja Iran ovat aivan samanmuotoiset, ja esitin epäilyksen, että Syyrian tilanteessa ei välttämättä ole kyse Syyriasta juuri lainkaan vaan enemmistältään sunnalaisen, kohtalaisen modernin Turkin ja shiialaisen, kohtalaisen modernin Iranin, välisestä kamppailusta. Syyria ja Irak ovat bruttokansatuotteen per capita ja väestömäärän suhteen pelkkiä itikoita niihin nähden, vaikka varsinkin Irak onkin pinta-alaltaan melko iso. Kummasakaan maassa, siis Irakissa ja Syyriassa, ei asu sikäläisestä näkökulmasta – siis sikäläisestä näkökulmasta – paljon ketään eikä niissä ole rahaakaan, ja pinta-alataan suuremmassa Irakissa sitä rahaa on vieläpä vähemmän. Ja mikä erikoisinta, Syyria ja Irak ovat 'saman muotoisia' kuin Iran ja Turkki, joskin hirveän paljon pienempia.

Silmäänpistävä on Venäjä, joka on suhteessa saman muotoinen kuin Turkki ja Iran, joskin hiukan isompi. Maailmassa on tasan kolme tämän muotoista suht' isoa valtiota, ja ne ovat Turkki, Iran ja Venäjä. Pienempiä suh' samanmotoisia on niitäkin kolme, ja ne ovat Syyria, Irak ja Ukraina Lähi-idässä ja Europassa. Afrikan mantereelta löytyy kylläkin sitten neljäs eli Algeria.

Saudi-Arabia on omituinen neliö maailman maiden joukossa. Lähinnä sitä on Länsi-Euroopassa Espanja, sitä itseään lähempänä Azerbaidsan ja Afrikassa Tunisia.

Britit haluavat pois EU:sta, sillä siellä ne joutuvat kilpailemaan aivan samanmuotisen kaksoisolentonsa Ranskan kanssa. Saksa on sitten jo jonkin verran näitä suurempi.

Jos Lähi-idässä ovat nämä isot samanmuotiset Turkki ja Iran ja niiden pelinapuloiksi joutuneet suhteessa samanmuotoiset, mutta rajusti pienemmät Syyria ja Irak, niin samassa suhteessa Euroopassa suhteessa Saksaaan, Ranskaan ja Britanniaan on Puola. Puola on samanmuotoinen kuin nuo isot maat, mutta jokseenkin saman verran niitä pienempi kuin Lähi-idässä Syyria ja Irak ovat pienempiä verrattuna Turkkiin ja Iraniin. Italiakin on samanmuotinen ja pienempi kuin Saksa, Ransaka ja Britannia, mutta ei niin hirveästi pienempi kuin Puola.

Olettaisi, että Puola kokee olevansa samanlaisessa vänkärakosessa kuin Syyria ja Irak, ja se onkin ymmärtääkseni yrittänyt jotenkin puolustautua näitä isompia, arvoja ja kehityksen tahtia määräämän pyrkiviä, tahoja vastaan. Keinotkin ovat samantyyppiset kuin ne, joita Syyriassa ja Irakissa on käytetty. Syyriassa ja Irakissahan menetelmänä on ollut ISIL, ja Puolassa on käsittäkseni menossa jonkinlaista itseensä sulkeutuvaa nationalismia, sielläkin.

Mihin perustunee… Ilmeisesti kun väestömäärän ja bruttokansantuotteen suhde, ei siis määrällinen vaan suhteellinen, on ympärillä oleviin hegemonioihin verrattuna sama, tämä aiheutta sellaisen näkemyksen, että jos nuot isommat ovat päässeet omilla arvoillaan tuohon, niin mekin pärjäämme yhtä hyvin omillamme ilman, että meidän on alistuttava absoluuttiseen määrään perustuvaan hegemoniaan. Aletaan osoittaa mieltä hegemoniaa vastaan, ja sitten hegemonia rupeaa puolestaan näyttämään omaa valtansa. Lähi-idässä se vaikuttaa olevan sotilaallinen mahti, Euroopassa varmaan kokeillaan taloudellisia keinoja.

Puola on katolinen maa, eli se yhdistä sitä vauraseen länteen enemmän kuin kommunimin muihin jälkeläisiin itään, mutta muitakin näkemyksiä viiteryhmästä esintyy. Irakilla ja Syyrialla on samantyyppinen ongelma. Niissä on molemmissa vähintään 30% shiialainen vähemmistö, ja shiiat ovat periaatteessa aina ollet fiksumpia kuin sunnat. Ja kas, tilanne on sama Turkissa. Eli sillä suunnalla käydään ikään kuin ideologista taistelua siitä, kummalle puolelle kallistutaan, ei-niin-älyllisesti-vaativien sunnien vai fiksuudelle rakentavien shiiojen matkaan.

Ahtisaari julisti muutama päivä sitten, että Venäjä ja Yhdysvallat ratkaisevat Syyrian sodan. Koska minä en ole kukaan enkä mikään eikä minulla ole mitään hävittävää, jos ennusta väärin, niin uskallan väittää, että Yhdysvallat epälemättä kuuluu tähänkin asiaan, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen on tällaisiin asioihin liittynyt. Väitän myös, että koska maailmassa yleensä fiksummat voittavat, shiiat voittavat nytkin. Syyria ja Irak lipsahtavat lopulta Iranin leiriin. Venäjä on rientänyt Iranin (pikemmnkin kuin Syyrian kapinallisten) avuksi minun infograafisen pläjäykseni mukaan ihan vain siksi, että sillä ja Iranilla on sama suhteellinen bruttokansantuotten per capita suhde koko väkilukuun nähden, eikä kumpikaan ole halukas kallistumaan länsimaisen hegemonian puoleen vaan haluaa hakea suurin piirtein säädyllistä omaa tietään.

Kun Israel väittää pelkäävänsä Irania, se ei välttämättä pelkää Irania vaan sitä, että iranilaiset ovat suurin piirtein yhtä älykäitä kuin Israelin juutalaiset, ja kaikki muut maailman shialaiset suurin piirtein yhtä älykkäitä kuin muut maailman juutalaiset. Kumpiakin kiinnostaa kauppa, eikä uskonnon anneta muodostua esteeksi bisneksille, vaikka siitä pidettäisiinkin jyrkästikin kiinni.

Turkkikin, Iranin kanssa  samanmuotoinen, yrittää kauheasti, mutta sillä tosiaan on se shiialainen vähemistönsä, ja sunnalaisessa enemmistössäkin on kohtalaisen modernia väkeä. Turkki kuuluu Natoon, mikä vaikeuttaa sen omia valintoja toisin kuin Iranin, semminkin kun Iranin pakotteet ovat nyt hyvää vauhtia purkautumassa. Ehkä Turkki eroaa Natosta kuin britit EU:sta? Siinäpä visio!

Turkin asema on minun infograafisen pläjäykseni perusteella oikeasti vaikea.

Tässä saatetaan hyvinkin käydä sotaa siitä, valitaanko hitaammin edistyvä, perinteitäkin arvostava, vähemmän mielenterveysongelmia aiheuttava ja enemmän yhteisöllinen elämäntapa vai erittäin kuluttava, työkeskeinen länsimainen elämäntapa, jossa ihminen jää ongelmia kohdatessaan individualstisten arvojen mukaisesti aina yksin. Edellinen on autoritaarinen, jälkimäinen demokraatinen. Jos edellisen autoritaarisuus ei ulotu joka elämänalueelle eikä esimerkiksi aja esim. verikostoon tai kunniamurhiin asti, se saattaa mahdollistaa ihan hyvän elämäntavan. Jos jälkimmäinen individualismissaan johtaa yksilöiden täydelliseen atomisoitumiseen ja anomaliaan kuten on tapahtunut Pohjois-Euroopassa, se merkitsee sitä, että ongelmia kohdatessaan ihminen on täydellisen yksin huolimatta hyvinvontivaltion virallisista palveluista, ja se on silloin huono, semminkin kun näiden hyvinvointipalveluiden hankkiminen itselle vaatii melkoisia ponnisteuja, joihin huonokuntinen ihminen ei itse sitten enää pysty. Ja kai yhteiskuntien pitäisi olla olemassa, että ihmiset voisivat niissä elää? Länsimainen yhteiskunta on saattanut mennä överiksi siinä, että tällä ei oikeastaan ole enää elämää vaan pelkkää mekaanista uurastusta talouden tunnuslukujen hyväksi. Tavaraa on niin, että sitä pursuu ovaita ja ikkunoista, mutta onnellisia tällä ovat vain pahat ihmiset.

 

En halua esiintyä niin älyllisesti epärehellisenä, että väittisin olevani ainoa, joka on tästä asiasta huolissaan. Katsottiin tuossa juuri isännän kanssa hämmästyttävän hyvää ohjelmasarjaa nimeltä Dosentti. Ai miltä kanavalta? No yleiskristilliseltä AlfaTV:ltä, ja siellä Arto Luukkainen haastatteli Anna Kontulaa tämän päivän politiikasta ja taustalla olevista arvoista.

Haastattelu oli valtamediaan nähden todella erikoinen. Haastateltava sai puhua kysymykseen vastatessaan niin pitkään kuin halusi, ja jos haastattelija oli jo menossa toiseen kysymykseen, mutta haastateltava halusi vielä jatkaa, koska hänellä oli vielä asiasta asiallista asiaa, hän saattoi jatkaa. Ylessähän haastatteluohjelmat ovat olemassa haastattelijoiden egojen pönkittämiseksi eivätkä sitä varten, että haastatellut yhteiskunnalliset toimijat voisivat selittää, mitä ovat tekemässä ja miksi ja mitä mieltä ovat.

Anna Kontula oli hyvä, hänkin. Kun häneltä kysyttiin, pitäisikö lähteä eurosta, hän vastasi, ettei tiedä. Vanhaksi tultuani olen oppinut, että 'en tiedä' on joskus ainoa oikea vastaus. Puhetta oli myös uudesta syvenevästä luokkajosta keskiluokkaisten ammattien kadotessa työmarkkinoilta, yhteisöllisten asuinalueiden rapistumisesta, kun rikkaat ilmaantuvat sinne muokkaamaan miljöötä rikkaille sopivaksi, ja viranomaissyrjinnästä, esim. siitä, että kun insinööri jää työttömäksi, häntä ei pidetä työttömänä vaan osaajana. Ja siitä, että Kontula ainoana hallituspuolueen kansanedustajana äänesti Kreikan tukipakettia vastaan, sillä sillä vain pelastettiin pankit. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Islannissa samassa tilanteessa pankkien annettiin mennä nurin, säästöt vain turvattiin, ja pankinjohtajia pistettiin vaihteeksi laskemaan tiilenpäitä rahojen sijaan. Ja hyvä tuli.

AlfaTV on suunnattu 55+ -kohderyhmälle. Se on iso, pitkäjänteisesti medioita seuraava kohderyhmä. En malta olla mainitsematta tekeillä olevaa, ilmeisesti nyt sitten vain omalla printerillä toteutettavaksi jäävää Kiina-kirjaani, johon tulee kanteen K50-leima. Kanavalla ei nettitietojen mukaan ole mitään yhtä suuromistajaa, vaan sen omistavat yksittäiset henkilöt. Pohjanmaa näyttää kylläkin olevan hyvin edustettuna. Rahoitus näyttää tulevan mainonnasta, mikä varmaan onnistuu, kun kohderyhmä on 55+, sillä heillä on rahaa. Jos firma toimisi muualla kuin Keravalla, esimerkiksi Jurvassa tai Närpiössä, hakisin sieltä töitä. Sillä on myös ruotsin-, venäjä- ja arabiankielistä ohjelmaa. Että sekin vielä!

Mutta kyllä se niin on, että niiden, jotka haluavat maailmaan hyvää, pitää liittoutua, ja kyllä se sitten myös niin on, että AlfaTV on meidän kanavamme, huolimatta joistain ilmeisistä maailmankatsomuksellisista eroista. Ainakin joidenkin ohjelmien osalta. (21.2.2016)