Sukulaisen kanssa uimassa

Täällä sitä uidaan valtakunna itärajalla kuikkien kanssa ja ollaan autuaan tietämättömiä ulkopuolisesta todellisuudesta.

Kuikkaa pidetään kovasti arkana lintuna, mutta nyt kuikat ovat taineet ainakin Uukuniemellä sopeutua mökkiläisiin. Tänä aamuna, kun olin aamu-uinnilla, uiskentelin tämän sukulaislinnun kanssa. Se ei ollut minusta moksiskaan, vaan olimme paikoin vain muutaman metrin päässä toisistamme. Tosin en pitänyt tätä vain positiivisena asiana. Kuikka nimittäin on aika hitsin iso lintu, ja toissa iltana olimme päässeet seuraamaan tukkasotkien ja sorsien välienselvittelyä naapurin laiturilla. Ja silloinkaan ei meidän ja rähisijöiden välillä kauheasti matkaa ollut, joskin kyllä enemmän kuin minun ja kuikan välillä tänä aamuna. Mistäs sitä olisi tiennyt, vaikka se olisi saanut pieneen nuppiinsa, että kilpailen sen kanssa samasta reviiristä?

 

Säät suosivat mökkeilyä. Onneksi pahimmat helteet ovat sentään ohi, ja olen päässyt riehumaan vesurin kanssa loputtomiin sikiävien pihlajien sekaan. Mökkeilyn rauhoittavaa aspektia korostaa sekin, että isäntä oli korjannut autosta parempaan talteen puhelimen laturin. Ja meidän mökkimmehän on perinteiseen tapaan sähklötön. Ensin laturiasia suututti minua, mutta sitten ajattelin, että olen ollut mökillä vuosikymmeniä ilman puhelinta, joten mikä tässä nyt on vikana?

 

Mieleen alkavat myös tulla sellaiset jokasyksyiset maalliset huolet kuin että pitää muistaa katsastuttaa auto. (1.8.2010)