Syntiverikokeista

Kun asiat siirtyilevät paradigmasta toiseen, se on vähän kun survoisi kolmion muotoisen reiän muovaamia kappaleita pyöreistä rei'istä..

Viikonloppuna kirjoitin siitä, että teknologiasta on tulossa moraalia, ts. se on vaihtamassa paradigmaa. Se ei enää olekaan pelkkä arkisen aherruksen väline, vaan siitä on tulossa arvo sinsänsä, ja arvot sinänsähän ovat uskon asioita. Ihmisellä joko on sellaiset tai tällaiset arvot, eikä kaikilla meikäläisessä länsimaisessa modernissa yhteiskunnassa ihanteen mukaan ole aina samat. Mutta teknologiasta on tulossa hyvää vauhtia fundamentalistista uskonnollisuutta muistuttava arvojärjestelmä.

Ja eikö totisesti saatu tänä aamuna lukea Hesarista tutkimuksesta ja sen kaupallisesta sovellutuksesta, jossa verinytteestä voidaan päätellä ihmisen syntisyden aste samoin kuin jonkinlainen yleinen terveyden tila. Joku ihmeellinen kokonaistila miinus syntisyys on tämä yleinen terveys. Lapista on kotoisin tämä markkinoille pyrkivä keksintö, enkä oikeastaan epäile sen markkinointikelposisuutta.

Tässä ovat menneet sekaisin tieteen ja uskonnon paradigmat. Ja uskontoakin on monenlaista.

Alla olevassa kuvassa on uskonnon erilaisia lohkoja. Kaikki uskonot koostuvat myyttisestä aineksesta, joka kristinuskossa on se, mikä lukee Raamatussa. Myytin käsitteeseen kuuluu, että siihen uskotaan. Arkikielessä sanaa käytetään tarkalleen päinvastoin eli myytiksi sanotaan jotain, mihin ei uskota, mutta uskontotieteessä on siis toisin. Lisäksi uskontoihin liitty runsaasti traditiota, ainesta, josta ei ole puhetta  pyhissä kirjoissa, tai jos on, ei niin paljon, että elämä voitaisiin niiden mukaan järjestää. Traditio on siis uskonnon konkreettisia järjestelyjä tässä elämässä, seurakuntahierarkoita, sakrametteja, toimintamuotoja...

Myyttejä on eri tasoisia. M1 on vakava asai, M2 on vähän loitommalla tuosta kullanvärisestä uskonnollisuuden ytimestä, uskosta supranormaaliin. Kaikki, mikä Raamtussa seisoo, ei siis ole uskovien mielestä yhtä sitovaa. Uudessa testamentissa sanotaan jossain, että ihmisen pitäisi jakaa omaisuutensa köyhille ja apostolisen ihanteen mukaan pitäisi elää yhteistaloudessakin. Normikristitty ei pidä tätä omaa elämäänsä sitovana, eikä edes fundamentalistikristitty kuten vaikkapa helluntailainen jakele toisia ihokkaitaan eikä asu kommuunissa. Näihin seikkoihin uskotaan - uskotaan, että Jeesus on sanonut näin - mutta uskovat katsovat, että se ei kuitenkaan sido heitä.

Jeesus oli puhelias mies, ja sanoi myös äitmuorilleen, että sinä et ole minun äitini ja käski ihmisten jättää veljensä ja sisarensa seuratakseen vain häntä, Jeesusta. Tähän suhtaudutaan hiukan vakavammin, ja yleensä uskonnollisuuden kasvaessa ystäväpiiri valikoituu. Fundamentalistien ystävät ovat jokseenkin vain toisia fundamentalisteja. Mutta normikristittykin katsoo, että tämä on hiukan vakavampi asia kuin yhteistaloudessa asuminen.

Traditioidenkin lajia on kuviossana myyttien tapaan ykkös- ja kakkostasoa. Tradition puolella seurakunnat ovat tavanomainen tapa järjestää kristillinen elämä. Normiluterilainen ei pidä tätä kauhean tärkeänä, mutta fundamentalisti osallistuu seurakuntansa toimintaan ainakin kerran viikossa. Normiluterilainen kastattaa lapsensa eikä kyseenalaista tätä, mutta fundamentalisti, esim. helluntailainen, ei hyväksy koko lapsikastetta. Lapsikasteen kautta ei hänen käsityksensä mukaan pelastu, ja jos haluaa ryhtyä helluntailaiseksi, pitää ottaa uusi kaste aikuisena, vaikka olisi lapsena jo kasteen saanut. Samoin jos helluntaiseurakunnan tilaisuuteen ilmaantuu pappi, joka haluaa esiintyä siellä erityisenä pappisluokan edustajana, saattaa olla, että se ei onnistu. Fundamentalisti ei siis ainoastaan ole sitoutumatta tällaiseen pappeuteen vaan hän kertakaikkiaan kieltää sen, sillä hänen seurakunnassaan on yleinen pappeus, ts. kaikki ovat uskossa samanarvoisia eikä yksi ole siinä suurempi asiantuntija kuin toinen. Siispä kuviossani ei mene minkäänlaista fundamentalistiharmaata viivaa lapsikasteesta ja pappeudesta mihinkään uskonnollisuuden lohkoon.

Myytien ja tradition väliin olen sijoittanut alueen, josta käytän geneeristä termiä supranormaali, ja tässä tapauksessa se siis tarkoittaa suhdetta Jumalaan. Fundamentalistilla pitää olla henkilökohtainen kokemus Jumalasta, mutta normikristitty ei katso, että tällä olisi sen suuremmin väliä. En usko, että normikristitty hyväksyisi sen, että hän ei saa kirkkohäitä, koska hän ei ole kokenut Jumalan läsnäoloa elämässään. Siispä normikristittyharmaata viivaa ei näy kuvassa tässä yhteydessä.

Uskonnollisuuden ulkopuolelle jää sinistä, muiden paradigmojen hallitsemaa aluetta. Fundamentalistinkaan maailmassa pölynimureilla ei ole tekemistä Raamatun sen enempää kuin Jumalan tai seurakunnan toimintojen kanssa.

Kun nämä alueet venytetään vastaamaan hitusen sitä, miten mainitut esimerkkihenkilöt sijottavat kokemusmaailmassaan uskonnon ja muut paradigmat, ja katsotaan, miten ne osuvat yksiin, huomataan, että alueella, jossa normiluterilaisella alkaa jo vaikkapa tieteen maailma tuolla oikeassa laidassa sinisellä, sillä alueella fundamentalistilla jyllää vielä Jumala. Fundamentalistin mielestä uskonnollisesti järjesteltäviin asioihin kuluu paljon sellaista, joka normiluterilaisen mielestä ei kuulu.



Vaikkapa verikokeet kuuluvat normiluterilaisesta vain lääketieteeseen, siniselle uskonnon ulkopuolisten paradigmojen alueelle, mutta fundamentalistilla vastaavalla kohdalla jylläävät jumala ja uskonnollinen traditio, jota jälkimmäistä hänen kohdallaan on vain tärkeysluokkaa 1 - fundamentalisteilla ei ole 'toisarvoista' traditiota. Fundamentalisti saattaa siis tosiaankin nähdä, että tieteellisen paradigman menetelmillä voidaan saada mielenkiintoista tietoa ihmisten syntisyyden asteesta, ts. niillä katsotaan voitavan soveltaa traditioon kuuluvalla tavalla. Tämä kehittää traditiota. Ei enää tarvitse suorittaa julkisia synnintunnustuksia, jotka voivat olla fundamentalisisissa suunnissa hyvinkin dramaattisia tapahtumia, vaan koko homma voidaan hoitaa verikokeella. Ja näin saattaa syntyä aivan uudennäköistä seurakunnallista elämää ;-)

Jos meillä on väite, joka on syntynyt yhden paradigman puitteissa, se on saanut siinä aivan vissin, sille paradigmalle tyypillisen muodon kuten alla olevan kuvan kolmion muotoinen väite.

 

 

Se on syntynyt kolmioparadigmassa. Kun tämä väite, vaikkapa uskonnollisen paradigman puitteissa syntynyt, survotaan läpi toisesta paradigmasta, kuten tieteellisestä (tai päinvastoin), väite muuttaa väkisin muotoaan kuin pyöreästä reiästä läpi survottu kolmio. Ja jos tämä kuljetetaan läpi vielä jostain muusta paradigmasta kuten kaupallisesta, muoto muuttuu entisestään.

Mitä uskonnon ja terveyden väliseen suhteeseen tulee, se ei liene pelkkää huu-haata. Uskonto vaikuttaa immuunijärjestelmään, ja uskonnollisilla ihmisillä on kuulema parempi immuunijärjestelmä kuin ei-uskovilla. Näin luin justiinsa evoluutioteoreetikko Robert Trivesin teoksesta Petos ja itsepetos ihmismielessä. (23.1.2014)