Syyshommat jatkuvat aina vain

Eiköhän näiden pitäisi pitäisi jo ruveta loppumaan?

Tulimme viikonlopuksi Suonenjoelle pääasiassa Kutvos-näyttelyn takia, mutta oli hyvä muutenkin, että tultiin, sillä emme olleet vielä varautuneet jyrsijäongelmaan, joka nyt siis paljastui ja saatamme yrittää varautua siihen.

Saman tien tuli kerättyä lisää puolukoita. Niitä on valtavasti, ja jäi vielä. Nyt keitin puolukkasaaliini mehuksi nyt vain mehumaijassa, ja laitoin sekaan ne muutamat mustikat, jotka vielä löytyivät sen jälkeen, kun olin juuri hetki sitten mielestäni tyhjentänyt niistä koko tuon isännän metsäpalstan. Joten onneksi ei tullut pyyhittyä tuvan lattiaa vielä viime kerralla, vaan vasta nyt, kun tämä ennakoimatonkin mehustusrupeama oli ohi.

Harvoin, muuten, pääsee mustikkaan lokakuussa. Siispä keräsin niitä tänä historiallisena hetkenä niin paljon, että sain oikein mustikkapiirakan, ja kun minä teen mustikkapiirakkaa, 24-senttiseen irtoreunavuokaan menee kaksi litraa mustikkaa Aune-tädiltä saadun ohjeen mukaan valmistetun, kaurapitoisen piirakkapohjan päälle.

Kukkapenkki meillä on yleensäkin sekaisin, sillä sinä kasvaa epätavanomaisesti mm. oreganoa ja salviaa, jotka normaalisti pidettänee ryytimaassa. Nyt kukkapenkki oli aivan erityisen sekaisin, sillä salvia oli tullut siihen johtopäätökseen, että on kukinta-aika.

Suurta hämmästystä olen kokenut siitäkin, että syysasterit ovat aivan poikkeuksellisen näyttäviä tänä vuonna, vaikka ne kasvavat pitkän horsman seassa vanhalla mansikkapellolla.

Vaahteranlehtiseppeleetkin on nyt tehty, 4 kpl. Niiden tekeminen on hyväksi näppivoimille, joita täytyy tässä vanhetessaan jo ruveta ajattelemaan, niitäkin.

Nyt on kaalilaatikko uunissa ja lettutaikina turpoamassa. Kyllä minä olen taas ehtoisa emäntä...(4.10.2020)