Syyspimeän venäläinen taso

Syyspimeän äärimmäinen piste on venäläisyys, ja olen kohta saavuttamasa sen. Olen jo karjalaisuuden tasolla vajoamassa.

Ostan tosi harvoin kaunokirjallisuutta, sillä pääsääntöisesti se ei ole mistään kotoisin, mutta nyt ilmeisesti joudun pitkästä aikaa ostamaan romaanin. Hesarissa oli arvostelu lempikirjailijani, israelilaisen David Grossmannin teoksesta Sinne missä maa päättyy. David Grossmann tulee minun ranking-listallani heti Dostojevskin jälkeen. Hän käsittelee kirjoissaan samaa kuin Dostojevski, eli ihmismielen mielettömyyttä, joka on kaiken inhimillisen mielekkyyden ydin.

 

Tässä uusimmassa kirjassaan Grossmann sivuaa etuajassa poikansa kuolemaa. Hän tosin viimeisteli kirjansa pojan kuoleman jälkeen.

 

Viimeksi Kiinaan mennessäni istui Kuopio-Helsinki-junassa vieressäni israelilaistunut suomalaisnainen, joka asui Grossmannin kanssa samassa kylässä; kuuleman Grossmannin sotatoimissa kuolleen pojan hautajaiset olivat olleet megaluokan tapahtuma.

 

En ole ikinä edes yrittänyt kuvitella, minkä näköinen Grossmann olisi. Hesarissa oli nyt kuva. Hän näyttää samalla tavoin nilviäiseltä kuin Dostojevski.

 

Isännän suuri haave on ollut kirjoittaa suuri Karjala-kirja, mutta nyt sen on tehnyt Kauko Röyhkä.

 

Kuulemma Röyhkän kirjassa on puhe muusikko Arto Rinteestä, venäläistä folkia soittavasta muusikosta, joka vastikään elokuulla esiintyi Uukuniemen Elotuli Rockissa. Uukuneimi.infon sivuilla oli juuri haastattelu Rinteestä, ja hän kehui siinä uukuniemeläistä majoitupaikkaansa, ns. vanhaa kanttorilaa.

 

Tuo vanha kanttorila sijaitsee nykyisin Uukuniemen kirkolla, Kirkkolammen rannalla, mutta ennen siirtoaan sinne se sijaitsi Tokkarissa, Uukuniemen Niukkalassa, hiekkarannalla, ja oli alkujaan isoisäni ja hänen hulttioveljensä huvila. Isoisäni meni takaamaan veljensä velkoja, ja siinä meni huvila ja yhtä jos toista muutakin.

 

Olen huvitellut ajatuksella lähteä viettämään syyslomaa tuohon vanhaan kanttorilaan. Sen omistaa nykyisin Hälvän pariskunta, joka vuokraa sitä. Kysyin jo, paljonko maksaisi, ja paljon kyllä maksaa. Voisimme viettää siellä sukukokouksen. Minua niin himottaisi saada tälle blogille kuva, joka esittäisi Uukuniemen Kuikkia syömässä muikkuja tuossa isoisän vasaran alla menneessä talossa. Se kun vielä nyt sijaitsee sen synkän ja ilmeisesti myös saastuneen mustan lammen rannalla, joka suorastaan houkuttaa hukuttautumaan. Ja kaiken venäläisen synkkämielisyyden näyttämöksi siinä huvilassa on – tai ainakin pitäisi olla – oikein sellainen tsehovilainen kuistikin. (18.9.2011)