Taas uusi kevät anopin pihamaalla

Luonto se taas jaksaa herätä.

Kävin tänään anopin pihamaalla haravoimassa, sahailemassa oksia ja saksimassa sireenin vesoja. Sää suosi hanketta. Olin perillä pihassa jo klo 9 aamulla, ja katkaisin työn vain käydäkseni Suonenjoen Vianorilla vaihdattamassa auton pakoputken. Sillä aikaa, kun auto sai pakoputkensa, kävin ostamassa muurahaismyrkkyä.

 

Varmaan maailmassa on ihmisiä, jotka huolehtivat autostaan enemmän kuin minä. Olen päättänyt ryhtyä ajattelemaan sitä konetta heti, kun en enää mitään muuta ajattelemista keksi, eikä se näin olen ole aivan lähiaikojen asia. Onneksi Suonenjoen Vianorilla oltiin luvattu hoitaa se himskatin pakoputki tunnissa. Mutkan siihenkin matkaan teki se, että heidän kysyessään puhelimassa aikaa varatessani auton rekisterinumeroa, sanoin väärin. Olin nimittäin edellisessä työpaikassani käyttänyt auton rekisterinumeroa salasanana, ja aina, kun salasana piti päivittää, lisäsin vain yhden numeroon. Ja niinpä olin unohtanut, mistä numerosta se loppujen lopuksi oli alkanut… Mutta onneksi sanomallani rekisterinumerolla oli saman (lähes) merkkinen auto, joten etukäteen tilattu pakoputki nyt kaikesta huolimatta oli käypäinen.

 

Kävin uusine pakoputkineni vielä haravoimassa reilun pari tuntia. Tulos ei ole kaksinen, sillä aika loppui kesken… Mikään ei kukkinut vielä, tietenkään. Koska neljän sadan kilometrin päästä on vaikea hoitaa puutarhaa, syksyllä oli jäänyt tekemättä yhtä jos toista, mikä harmittaa. Etenkin harmittaa, että ruukussa ollut särkynyt sydän jäi suojaamattomana keskelle pihaa, ja niinpä se lienee paleltunut kuluneen talven yli 30 asteen pakkasissa. Mutta pionit olivat yhtä lukuun ottamatta kaikki jo työntämässä punaisia piippalakkeja maan pintaan. Kulleroiden siirtäminen uuteen paikkaan näyttää myös onnistuneen.

 

Ja pihlaja-angervo menestyy tänäkin keväänä…(12.5.2010)