Tämän päivän hasidismia

Isä Rive ja nuorempi pojista olivat ryyppäämisen suhteen aitoja hasideja, mutta vanhempaa oltaisiin Singerin kirjoissa paheksuttu, hänestä kun viina näytti selvästikin olevan pahaa.

Ylen ohjelmajärjestelijät näyttävät kykenevän taitavasti ennustamaan, milloin minä en pääse katsomaan televisiota, ja siihen ajankohtaan he sijoittavat jonkun erityisen mielenkiintoisen ohjelman, joka minun sitten pitää nauhoittaa. Se onkin oikein hyvä asia, sillä tällöin minulla on mahdollisuus kelailla noita ohjelmia. Eilen tuli jälleen televisiosta dokumentti, jonka nauhoittaminen oli luojan lykky. Jouduin useaan otteeseen tarkastamaan dokumentista nimeltä Laumasta lähteneet, että mitä hittoa siinä oikein sanottiin.

 

Kyseisessä ohjelmassa oli puhe laskutavasta riippuen viidestä (=Hesarin ohjelmatietojen laskutapa) tai kuudesta hasidiperheen jättäneestä nuoresta. Poikia kolme, joista kaksi oli samasta perheestä, ja tyttöjä myös kolme, joista kaksi samasta perheestä.

 

Rajuimmaksi Hesarin toimittaja Timo Peltonen luonnehti nuoren nimimerkillä ”Z” nimetyn miehen tarinan – hän oli jättänyt vaimonsa ja lapsensa, koska koki, että toinen vaihtohehto olisi ollut itsemurha. Mies näytti Franz Kafkalta varsinkin niissä otoksissa, joissa hänellä ei ollut silmälaseja. Minulle hän toi jotenkin mieleen Singerin ’aaron greidingerit’, enkä erityisemmin symppaa sitä miestyyppiä. Dokumentissa ei kysytty, mikä tarkkaan ottaen oli aiheuttanut perheen hylkäämisen. Jos tyypi olisi ollut Singerin romaanista, syy olisi ollut, että mies ei kestänyt lapsen kitinää.

 

Minusta rajuin tapaus oli Rachel Lock, joka oli nähty kaupungilla housuissa. Tämä suivaannutti naapurin niin, että tämä hyökkäsi tytön kimppuun; lähistön jeshivan pojat tulivat auttamaan ja toivat lankun, jossa oli nauloja. Rachel hakattiin sairaalakuntoon. Perhe ajettiin pois asuinalueelta. Aikaa asunnon etsimiseen naapurit antoivat viikon, ja asia ilmoitettiin murtautumalla sisälle, rikkomalla ikkunat ja hajottamalla koko koti. Tästä kertoi Rachelin nuorempi sisko, joka oli tapahtumien aikoihin aivan lapsi, ja hänen mukaansa ihmisiä oli ’miljoona’ solvaamassa ja pahoinpitelemässä hänen perhettään ja raunioittamassa heidän kotiaan. Rachelin mukaan ihmisiä oli 400…

 

Kolmas perheensä jättäjä sanoi kuitenkin kunnioittavansa hasidismin eettistä elämäntapaa. Ja sehän on tuo yllä kuvattu… Tämä tekeekin ihmiskunnan jäsenenä elämisestä niin piinallista. Etniset ryhmät väittävät kaikki olevansa eettisimpiä maailmassa joka ikinen, mutta kun kaikilla on eri käsitykset oikeasta ja väärästä, niin sana eettinen on käytännössä globalisoituneen maailman tyhjin käsite. Maailmasta ei löydy kahta etnistä tai uskonnollista ryhmää, jonka käsitykset eettisestä toiminnasta, hyvistä ja pahoista, oikeista ja vääristä teoista, olisivat samat. Periaatteista filosofisella tasolla saattaa löytyä jonkinlaista yhteisymmärrystä, mutta ei periaatteiden mukaisista teoista.

 

Kuvausryhmän liikkuessa israelilaisilla kaduilla pikkuiset ohimokiharaiset juutalaispojat heittelivät kuvausryhmää kivillä. Eikä siihen kukaan puuttunut. Se kun on eettistä toimintaa… Jos juutalaiset saavat kivittää, pitää sama sallia palestiinalaiselle ilman että tulee ohjuksista takaisin. Vai pitäisikö kanadalaisten ruveta pommittamaan Jerusalemia, koska juutalaiset pikkupojat kivittävät kanadalaisia televisiotoimittajia? Mikään muu sivistyneenä itseään pitävä valtio kuin Israel ei hyväksy, että toimittajia kivitetään kaduilla keskellä kirkasta päivää.

 

”Z”:n ja Rachel Lockin tapaukset olivat Israelin maaperältä, missä asia kuin asia tuntuu kärjistyvän juutalaisten omasta toimesta sellaiseksi katastrofiksi, että saisivat olla kiitollisia, että siellä on vähän palestiinalaisia – muuten juutalaiset tappaisivat siellä itsensä sukupuuttoon. Paremmin asiat, jopa hasiditaustan pettäminen, näyttävät sujuvan Amerikan mantereella. Dokumentissa esiintyi Riven perheen kolme miestä, isä ja kaksi poikaa. Isä oli vakaumuksellinen hasidi, mutta isän ja hasidismista luopuneiden poikien välit olivat kuitenkin suurin piirtein kunnossa. Kaikki olivat vahvoja omassa näkemyksessään. Tässä yhteydessä oli upeaa kuvaa kaoottiselta vaikuttavasta menosta isän synagoogasta, kun jotkut lukivat itseään huojuttaen kirjojaan, jotkut sitoivat tefillin-koteloitaan, jotkut sonnustautuivat tallitiinsa, sormeilivat sen tzitzit-lankoja yms. Lopussa kolmikko istui lehtimajajuhlan kunniaksi pysytetyssä vanerihönnässä ryyppäämässä kunnon hasiditapaan. Isä ja nuorempi pojista olivat ryyppäämisen suhteen aitoja hasideja, mutta vanhempaa oltaisiin Singerin kirjoissa paheksuttu, hänestä kun viina näytti selvästikin olevan pahaa.

 

Jaa jaa… Nyt kun kiinan opiskelu on alkanut sujua jouhevasti, pitänee kaivaa taas esiin heprean ja arabian oppikirjat.(1.4.2009)