Taikinatiinu ja keittiöpyyhkeitä

Käsityö vs. design?

Eräässä Uukuniemeä käsittelevässä fb-ryhmässä on tässä päivänä muutamana keskusteltu Uukuniemen käsityöperinteestä. Substanssin tasolla keskustelu on ollut hatarahkoa niin kuin se somessa väistämättä on, joten toivoisin, että aiheesta päästäsiin puhumaan jonnekin muualle. Monia käsityönäyttelyitä Uukuniemellä järjestäneet tahot ovat loistaneet poissaolollaan keskustelusta, minkä ymmärrän...Mukavaa kuitenkin, että ihmiset ovat osoittaneet kiinnostusta aiheeseen.

Minua ei tietenkään juuri kiinnosta, onko joku tehnyt Uukuniemellä sellaista tai tällaista omia aikojaan omassa nurkassaan, vaan se, ketkä siellä ovat osallistuneet ja millaisiin käsityö>kotiteollisuus>>taideteollisuus -jatkumon diskursseihin ja millaisissa konteksteissa. Sitä varten pitää olla esineitä, vaikkapa nyt A.J.Tiaisen harmoneita, mutta se ei riitä, vaan asialla on arvoa vain, jos eli kun A.J.Tiainen sai oppinsa Sortavalan seminaarin käsityön lehtorin Eero Mäkisen omassa, tämän oman tehtaan yhteydessä sijainneessa erillisessä käsityökoulussa ja sai pari palkintoa Suomen Messuilla, joita johti Eero Mäkisen poika; tämä poika oli aikanaan yrittänyt luoda sosialistista järjestelmää Mäkisen tehtaille Sortavalaan, oli ulkomailla opiskellessaan tutustunut myös Bauhausin periaatteisiin ja muutti sukunimensä Kuoppamäeksi suvun sisällä ilmenneiden äärioikeistolaisten tendenssien johdosta. Kuoppamäestä tuli Suomen ensimmäinen kotiteollisuusneuvos. Mäkisen talon Sortavalaan oli ensimmäisenä toteutuneena rakennuksenaan suunnitellut kirkoistaan tunnettu Josef Stenbäck, joka oli Eero Mäkisen lankomies, ja Mäkisen tiluksilla maalaili maisemataulujaan (muualla myös alttarimaalauksia Stenbäckin kirkkoihin) Pekka Halonen, josta oli tuleva Mäkisen vävy. Ilman näitä ja monia muita tietoja harmoninvalmistuksen kontekstista niillä A.J.Tiaisen harmoneilla ei ole paljonkaan väliä, anteeksi vaan.

Muussa tapauksessa on enemmän väliä vaikkapa Tiaisen Paavon tekemällä kaapistolla/hyllyköllä, joka edustaa ns. kansanfunkista, jota arkkitehtuurin puolella edustaa siinä lähellä sijaitseva, ainakin vielä viime kesänä pystyssä ollut Sinkkosen kauppa. Jostain syystä funktionalismista ajateltiin pitkään, että se on ensimmäinen tyylisuunta, jota tekivät vain korkeakoulutetut rakennustaiteen ja muotoilun ammattilaiset. Asialla on väliä, sillä Karjalassa on poikkeuksellisen paljon funkisrakennuksia, myös juuri tätä kansan- tai rakennusmestarifunkista, mikä muodostaa esinekulttuurin puolella mukavan kontrastin Vienan Karjalassa pitkään viljellylle (tai sen ulkopuolella poliittisista syistä tekohengitetylle) karelianistiselle koristeellisuudelle.

Fb-keskustelussa haluttiin esille uukuniemeläisiä käsitöitä. Ja mikä ettei niitä voi hautessaan somessakin esitellä, mutta Uukuniemellä on ollut parikin isoa käsityönäyttelyä. Toinen esitteli esiliinoja ja toinen käspaikkoja. Minulla on kuvia molemmista. Esiliinanäyttelyn olivat koonneet martat, mutta siellä oli muidenkin tuotoksia. Yritin tarjota juttua näyttelysta Martta-lehteen, mutta se ei kelvannut. En tiedä miksi, mutta yksi syy voi olla se, että tyrkylle valitsemassani kuvassa ei ollut marttoja ollenkaan vaan ihan muita naisia esiliinoissaan. Minusta tämä oli etu – siis että martat eivät ole kuppikuntaisia. Mutta saattoihan se olla este jutun julkaisemiselle. Juttu on kyllä tallessa…mutta luvat kuviin ovat vain Martta-lehteä varten po. henkilöiltä, joten ne pitäisi metsästää uudelleen, jos kuvat haluaisi julkaista vaikkapa tällä blogilla.

Koska niitä ei voi tässä nyt julkaista ja koska täksi päiväksi sattui sadesää, koottiin isännän kanssa oheinen isännän isovaarin Kustaa Koivistoisen (k. n. 1932 kasikymppisenä) valmistama taikinatiinu. Olin ehkäpä kymmenen vuotta sitten viljellyt siinä punajuuria – ainoa kerta, kun sain punajuurista satoa – mutta kun se oli syksyllä tyhjennetty mullasta, se talvella kuivuessaan hajosi aivan palasiksi. Myös takana oleva kirnu on Kustaa Koivistoisen tekoa. Taikinatiinun reunalla on vähän uukuniemeläistä käsityötä – tätivainajani Liisan kutomia keittiöpyyhkeitä. (3.5.2020)