Takaisin joogan pariin

Jooga auttaa ns. vitutukseen.


Jokin aika sitten jooga alkoi tympäistä minua. Joogaamiseni oli lähinnä sitä, että toivoin sarjan loppumista. Siispä lopetin koko homman.

 

Eilen alkoivat puolestaan tympäistä eräät työnantajan määräämät tehtävät, jotka olin mielestäni saanut hyvään ruotuun, mutta sitten minua lyötiin päähän asialla, jonka luulin olevan poissa päiväjärjestyksestä lopullisesti. Asia on ikuisuuskysymyksen luonteinen - homman ainaisia varjopuolia. Juuri niitä, joista olen saanut tarpeekseni.

 

Olen tällä blogillakin valittanut, että olen kyllästynyt vanhoihin hommiini. Vuosikymmeniä tätä yhtä ja samaa. Samat toistuvat ongelmat. Ihmiset ovat klooneja.

 

Eilen illalla sitten turhauduin taas aivan läpikotaisin. Ennen kaikkea itseeni, kun en saa aikaiseksi ryhtyä johonkin muuhun.

 

En väitä, etteikö hommissani olisi hauskatkin puolensa. Minua vain kertakaikkiaan kyllästyttää.

 

Ja niin rupesin joogaamaan.

 

Se auttoi. Pitkästä aikaa tunsin kehoni tosiaan venyvän.

 

En saanut ratkaistua loppuelämäntehtävääni, mutta pääsin eroon voimattomasta raivosta. (24.1.2012)