Talvikukkia

Se, mikä ei ehtinyt kukkia kesällä, yrittää nyt talvella.

Jouluauringonkukka

 

Kuopiossa oli tänään aurinkoinen marraskuun päivä – enemmän auringonpaistetta tänä yhtenä marraskuun päivänä kuin koko menneenä kesänä.

Menneenä kesänä eivät edes auringonkukat kerineet kukkia. Otin jonkun hädin tuskin nuppuisen varren maljakkoon. Suurin osa mätäni, mutta tämä yksi kappale on nyt sitten alkanut kukkia marraskuun auringon kunniaksi. (1.11.2017)

 

 

 

Punapaatsaman penet kynttiläiset

 

Otin taas tuossa marraskuulla punapaatsamia, hautajaiskukkiani, sisälle veteen niin Suonenjoelle kuin Kuopioonkin. Kun veljeni haudattiin kaksi vuotta siten näitä aikoja, jätin kukkalaitteenteon jämät maljakkoon, ja hämmästyksekseni ne alkoivat työntää lehteä. Niissä oli nuput, kun äiti oli meillä viimeisenä jouluaattonaan, ja kukat olivat täydessä loistossaan, kun äiti kuoli 2.1.2016.

 

Nyt kukat alkoivat olla puhkeamaisillaan kaupungin lämmössä, mutta täällä maaseudun kylmyydessä on hädin tuskin nuppuja. Koska meillä ei ole joulukuusta ollut kuin kerran, ei ole odotettavissa, että sitä tulee tänäkään vuonna, joten kun satuin löytämään vanhat isännän lapsuudenperheen joulukuusen sähkökynttilät, ripustin ne lämmittämään näitä maaseudun punapaatsamia.

 

Taustalla äitivainaan vanhat verhot, kukkavaasina anoppivainaan kannu.

 

Ja eilen kerettiin käydä ensimmäisen kerran tänä talvena hiihtämässäkin! (3.12.2017)

 

 

Antipuutarhurin talvikukka

 

Kuten tällä blogilla on monesti todettu, minun puutarhanhoidossani ei ikinä ole onnistunut mikään odotetulla tavalla. Viime kesänä ei tuottanut hedelmää edes kesäkurpitsa, ja idioottivarma kasvatettava, sipuli, epäonnistui sekin. Outoa kukintaa kylläkin esiintyy, ja aina tarkalleen päinvastaiseen vuodenaikaan kuin pitäisi. Punapaatsama ei meillä tunnetusti kuki kuin veljeni itsensäampumisyön tienolla marraskuun puolivälissä. Nyt tämä Aililta vuosia sitten saatu komeamaksaruoho pitää hyvänä kukkia tammikuun 13. päivä.

 

Tässä kävi niin, että se ei ikinä ole ehtinyt kukkia syksyllä, kun olisi pitänyt. Aililla itsellään Uukuniemellä kukki, mutta meillä se on kaiketikin liian kylmässä paikassa. Niinpä katkoin sen viime syksynä maljakkoon siinä ensi pakkasina. Kukat eivät sisätiloissakaan suoranaisesti auenneet, mutta olivathan ne pitkään ihan elegantin näköisiä, ne rusahtavan pinkit 'kuivakukatkin'. Ne unohtuivat maljakkoon, ja kuinka ollakaan, nyt ne työntävät sitten freesiä kukkaa keskellä tammipakkasia. (13.1.2018)