Terveydenhoidon kurimus

Ihmettelen edelleen, miksei iäkäs ihminen saa tässä yhteiskunnassa kuolla rauhassa, jos on selvästi kuolemassa.

Moniaat ovat yhteiskuntamme ongelmat, ja vielä moniaampina näyttäytyvät, jos samalla tarkastelee, mitä muualla maailmassa tapahtuu.

Tässä on taas yleisesti puhuttu eräästä ongelmasta, josta minäkin on olen tällä blogilla runsaasti paasannut, eli siitä, miten yhteiskuntamme tilastojensa kaunistamiseksi on kieltänyt ihmisiä kuolemasta. Yhteiskunta haluaa korkeat eliniänodotteen luvut, sillä kansainvälinen kilpajuoksu on asettanut ne mittariksi sille, miten hyvä tahi huono kansakunta on.

Korkeat eliniät ovat nyt sitten osoittautuneet yllättävän kalliiksi. Mutta onko yhteiskunta valmis luopumaan tilastosijoitusten tavoittelustaan? No ei ole. Etsitään vain uusia tahoja tämän kilpajuoksun maksumiehiksi.

Olen suuresti arvostellut tätä korkean eliniän tavoittelua. Yhteiskunnan vain on niin vaikea siitä luopua, kun on näitä mahtavia, vuosistaoja kehitettyjä insituutioita kuten lääketiede, joiden on tähän asti kuviteltu olevan korkein hyvä. Ja koska tästä kuvitelmasta on niin tuskalista luopua, ei haluta nähdä, että pahin syyllinen vanhustenhoidon kustannuksiin on liian pitkälle kehitetty lääketiede samoin kuin lääketieteeseen liittyvä teknologia.

Koska syyllinen vanhustehoidon hinnan karkaamiseen käsistä on lääketieteen ja teknologian, maksumiehiksi pitää määrätä nämä syylliset. Eli esimerkiksi lääkäreiden palkkoja pitää laskea. Samoin, jos joku haluaa vastaisuudessa opiskella lääketiedettä, johon liittyy näin vakavia eettisiä ja taloudellisia ongelmia kuin nyt liittyy, hänen pitää itse kustantaa opintonsa ainakin osin, ja se osa, joka on opiskeluaikana maksettu yhteiskunnan varoista, lääkärin pitää hyvittää sittemmin omasta palkastaan ikään kuin se olisi velka.

Muuten tätä yhteiskunnan voimavarat ylittävää lääketieteen riemuvoittoa ei saada ikinä kuriin.

Yhteiskunnan kaksinaismoralismin lukuisista kulminaatiopisteistä - sillä yhteiskuntamme ei ole ainoastaan kaksinaismoralistinen joten kulminaatiopisteitäkin on tässä särmiössä vähän siellä sun täällä - on tämä lastensairaalahanke. Lapsena paljon sairastelevista tulee yleensä sairastelevia aikuisia ja yllätys, yllätys, erittäin sairastelevia ja usein siitä huolimatta pitkäikäisiä vanhuksia. Voisiko jokun nyt selittää minulle, miksi näistä lastensairaaloista nyt melutaan ja messutaan niin erinomaisina?

Muutama päivä sitten niin kaukana kuin Afrikan mantereella yksi islamistiryhmä posautti hengiltä 40 lasta koulun asuntolassa näiden nukuessa. Meikäläinen media analyseerasi tilanteen nokkelaan tapaansa, että nämä islamistit eivät hyväksy länsimaista koulutusta. Höpö-höpö. He eivät hyväksy koko länsimaista elämäntapaa kaikkine niine piirteineen, joita me pidämme länsimaisen elämäntavan suurimpina herkkuina. Al-Jazeeralta saa lukea, miten ihmiset ovat kauhuissaan siitä, että heidänkin kulttureissaan ihmiset aletaan pakottaa kuusivuotiaina kouluun, opiskelemaan lähes kolmikymppisiksi, tekemään niska limassa töitä vuosikymmenet voidakseen vanhuudenheikkouden koitettu elää eläämää ehkä muutaman vuoden.

Länsimailla tulee olemaan edessään massiivinen kulttuurinen murros.

Siinä teollistumisen tienoissa valkoinen mies piti itseään niin ylivoimaisena, että kaikki erilaiset ihmiset olivat jotain alempia olntoja, joiden olemassaolon tarkoitus oli tulla valkoisen miehen alistamiseksi suuren ja ylevän valkoisen miehen tavoitteiden hyväksi. Sitten edistys edistyi, ja alistamista alettiin pitää, niin, alistamisena. Alettiin ajatella, että voi noita neekeriraukkoja kun niillä ei ole kaikkea, mitä meillä on. Tämä implikoi, että neekereiden täytyi itsestään selvästi haluta kaikkea, mitä meillä on, ja oli meidän syntimme, että emme ole vieneet kulttuuriamme heidän tykönsä, että hekin voisivat saada meidän herkkujamme. Nyt edistys on edistynyt siihen pisteeseen, että kulttuurimme on osoittautunut läpimädäksi. Se on osoittautunut epänhimillisiksi tavalla, jolla sen ei ikinä oltaisi uskottu sellaiseksi osoittautuvan. Hyvinvointiyhteiskunnan mehukkain hedelmä, terveydenhoitjärjestelmä kehittyneinen lääketieteineen ja lääketieteellisine teknologioineen on osittautunut suurimman koskaan esiintyneen kärsimyksen aiheuttavaksi myrkyksi.

Tavallaan mielenkiintoista nähdä, mitä tästä tulee.

Mutta kylläpä olisi jollekin informatiograafikolle askaretta laatia kokonaisesitys kaikista terveydenhoitojärjestelmän aiheuttamista kustannuksista sisältäen yksilökohtaisen sairastelevuuden kumuloitumisen eli esimerkiksi sen, miten sairastelevien lasten sairasteleminen aikuisina ja vanhuksina jatkuu. Tilastossa saattaisi pitää silmään, että maahanmuuttajat sairastelevat vähemmän kuin kantasuomalaiset. En tiedä, onko näin, mutta esitänpähän nyt tällaisen hypoteesin. Ja esityksessä pitäisi näkyä terveydenhoitojärjestelmän eri henkilöstöryhmien ei vain palkat vaan sekin, minkä aikaa he käyttävät minkäkinlaisissa puuhissa. Järkytykseksi saattaisi tällaisen esityksen katsojille koitua, mikä osuus sairaanhoitajan työajasta kuluu tietokoneennäpyttelyssä - ainakin minun havaintojeni mukaan se on suuri, ja minulla oli tuossa juuri kolme kuukautta aikaa havainnoida asiaa.

Mutta kuten jo olen aikaisemminkin näissä yhteyksissä todennut, itselläni ei ole pienintäkään aikomusta jäädä yhteiskunnan tilastokilpajuoksun uhriksi. Ihminen on vielä 70-vuotissyntymäpäivillään yleensä suurin piirtein järjissään ja muutenkin kunnossa, mutta sen jälkeen pitää kyllä ruveta harkitsemaan päiviensä päättämistä. Olen ollut havaitsevinanni, että on älykästä saada sydänkohtaus viimeistää 72-vuotiaana. Ja aiemminkin kannattaa ruveta kuolemistaan suunnittelemaan, jos on syytä pelätä terveydenhoitojärjestelmän kurimukseen joutumista. Varmaan syntyy uusia kulttuurimuotoja aiheen tiimoilta. Keskiajalla oli blokkikirjatyppi nimeltä Ars Moriendi eli Kuolemisen taito. Enpä ihmettelisi, jos muotiin tulisi joku uudenlainen kuolemisen taitoa esittelevä kirjallisuudenlaji, ehkä tällä kertaa itsemurhamenetelmiä esittelevä. (27.2.2014)