Terveydenhoidossa on liikaa rahaa?

Vai mistä johtuu, että liikuntakyvyttömille ja omista asioistaa huolehtimaan kykenemättömille vanhuksille tarjotaan monta päivää vieviä, paikasta ja jopa paikkakunnasta toiseen reissaamista vaativia tutkimuksia asiasta, josta heille ei ole ollut vaivoja?

Terveydenhoitojärjestelmällämme on selvästikin aivan liikaa rahaa käytettävissään.

Tämän olen päätellyt viimeksi siitä, että äidilleni tuli joskus viime viikolla paksu kirje, jota kerkesin lukemaan vasta eilen. Olin päätellyt, ettei tämä 8-sivuinen kirje ole kiireellinen eikä tärkeä, koska alussa oli hirmuinen määrä jotain lääketieteellistä höpö-höpö -tekstiä kaikenlaisine tuotenimineen, kirjoitettuna kursiivisella comic sansin kaltaisella käsialakirjoitusta jäljittelvällä kirjaintyypillä, mistä kaikesta päättelin, että kyseessä on joku terveydehoitoalan tuotteita kauppaava mainos.

Kun sitten eilen rupesin sitä silmäilemään - en tietenkään ole vieläkään lukenut kaikkea kahdeksaa sivua, kukaan ei lue kahdeksan sivua pitkiä kirjeitä - kävi ilmi, että kyse oli tekoniveleen liittyvistä lisätutkimuksista. Äidilleni on asennettu  lonkan tekonivel joskus lähemmäs 10 vuotta sitten. Nyt Pohjois-Savon sairaanhotiopiirissä oltiin todettu, että ellei kiireesti ryhdytä suuresti tutkimaan näitä 10 vuotta sitten asennettuja tekoniveliä, jotkut joutuvat tylsempiin hommiin esimerkiksi vanhustenhoitoon.

Eivät ilmeisesti olleet älynneet tarkastaa, että äitini on vanhus. Eivät terveydenhoitojärejstelmässä kauheasti tarkastele, millaisista potilaista on kysymys. Ihmetyttää, miksi niillä on siellä tietojärjestelmiä. Tai tietokoneita ylipäätään. Henkilökohtaisesti pidän tietokoneita ja terveydenhoidon tietojärjestelmiä turhina, ja tämä tapaus todistaa jälleen mieleipiteeni puolesta. Muistutan muutaman kuukauden takaisesta sattumuksesta, kun äitini sai sairaalan henkilökunnan vakuuttumaan, että hän asuu muualla kuin asuu, ja minun piti vallan kovempaan ääneen ilmoittaa heille, että äitini asuu siellä, mihin sairaala lähettää laskunsa.

Äitini, jolle on siis lokakuusta lähtien tehty kolme kirurgista toimenpidettä, joista yksi oli reisiamputaatio, ja jolla oli näiden yhteydessä kaksi vakavaa tulehdusta, joista jälkimmäinen vei häneltä järjen, olisi nyt määrä lähteä käymään tutkimuksissa yhteensä kolmessa eri paikassa: terveyskeksuksessa, KYS:issä ja Siilinjärvellä Tarinassa. Äitini, joka ei selviä enää mistään itse, viettää päivänsä vaipoissa, jota käydään terveydenhoitojärjestelmän omasta päätöksestä hoitamassa 5 kertaa päivässä kotona ja jolle on määrätty edunvalvoja. Ja nämä kaikki liittyen asiaan, josta hänellä ei ole ollut pienentikään vaivaa, mutta jota eräs lääkäri nyt haluaa tutkia, ilmeisti koska se on siistimpää kuin jotkut aika monet tärkeämmät asiat, joihin lääkäri kenties saataa törmätä.

En löytänyt kirjeestä myöskään selitystä siitä, mitä tutkimuksista mahtaa seurata. Miksi tutkitaan? Mitä äitini tästä hyötyy? Jossain vain todetaan, että suuri osa po. tekonivelen saaneista potilaista on joutunut uusintaleikkaukseen.

 

Meidän äiti lonkkaleikkaukseen, kun hänelle on juuri tehty reisiamputaatio!

Ovat järjiltään terveydenhoitojärjestelmässämme. Tai sitten niillä on yksinkertaisesti vain liikaa rahaa. Terveydenhoitojärjestelmältä kannattaakin heti puolittaa kaikki määrärahat, että lakkaavat  järjestämästä tällaisia turhia spektaakkeleita.

Löysin helposti - itse asiassa pisti silmään vallan etsimättä - kirjeestä kohdan, jossa uhkailtiin, mitä tapahtuu, ellei aikoja peru. Sen sijaan sitä ei löytynyt, mihin tämä peruminen pitää suorittaa.

Koska ainoa nimi, joka kirjeestä löytyi, oli lääkärin, laitoin hänelle kipakan sähköpostiviestin, jossa ilmoitin, etten aio suostua siihen, että äitiäni kaikkien viime aikojen koettelemusten jälkeen vielä riepotellaan. Esitin epäilyksen, että hän oli mitä ilmeisimmin lyönyt laimin äitiäni koskevien taustatietojen selvittämisen, koska jos hän olisi näin tehnyt, hänelle ei olisi juolahtanut mieleen kutsua äitini näin hirveän rasittaviin, paikasta ja jopa paikkakunnasta toiseen liikkumista vaativiin tutkimuksiin. Lisäksi annoin viestinnän ammattilaisena hänelle myös hieman ohjeita, kuinka laatia kirjeitä. Lääkäreiden tuleekin jatkossa muistaa, että vanhusten kohdalla se ei ole aina vanhus itse, joka vaikkapa tällaisen kirjeen lukee, vaan sen lukee (joka tapauksessa myös) joku omainen, jolla on usein useampikin vanhus riesanaan ja kaiken päälle vielä omakin elämä elettävänä. Eli ei 8-sivuisia kirjeitä, ja heti kolmelle ensimmäiselle riville yhteystiedot, varsinkin se, jota kautta varatut ajat voi asioiden sitä vaatiessa perua. (26.3.2014)