Tiedon tuskan kurimuksessa

Ihminen ei suurin surminkaan ota vastaan tietoa, joka ei vastaa hänen ennakkokäsitystään.

Hannu Juusola ennusti taannoin, että noin pari vuotta kestävä rauha tulisi Israelin ja  Gazan välille 28.7. Ei tullut rauhaa, vaan pikemminkin tilanne on kärjistymistään kärjistynyt. Tämä ei ole estänyt mediaa käyttämästä häntä edelleen asiantuntijana.

Miksi tieto ei muuta toimintatapoja? Jos Juusola arvioi näin väärin, sen luulisi romuttavan hänen uransa, mutta ei.

Tilanne on sama ISIL/IS:n suhteen. USA koulutti aikanaan Afganistanin sodan yhteydessä Al-Qaidan - sitten se julisti Al-Qaidan terroristijärjestöksi, ja jostain ihme syystä, joka on minulle edelleen tuntematon, hyökkäsi Irakiin. Syyriassa Yhdysvallat jatkoi samalla reseptillä eli tuki silloin vielä Saudi-Arabiankin tukemaan Al-Qaidan fraktiota ISIL:iä - nyt se on sitten jälleen kääntyntyt sitä vastaan, joskin pitää muistaa, että niin on alkuperäinen Al-Qaidakin.

 

Kuitenkin Yhdysvallat on kerännyt kaikki maailman tiedon kaikkien maailman ihmisten puheluista, sähköposteista ja nettisurfailusta, joten sen olisi pitänyt tietää...

Ihmiset ottavat vastaan vain tiedon, joka tukee heidän entisiä asenteitaan ja sivuuttavat kaiken, mikä on niitä vastaan. Tästäkin syystä kaikenlainen vakoilu on aivan turhaa - on aivan sama, mitä tietoa päättäjille toimitetaan, he ottavat lukuun vain sen, mikä silittää heitä itseään myötäkarvaan.

Näin siksi, että diskurssin positiot halutaan pitää vakiintuneina = kukaan ei halua menettää asemaansa, mikä olisi välttämätön seuraus, jos uutta tietoa otettaisiin diskurssin käyttöön.

Tilanne voi muuttua vasta, kun hyötysuhteet ja asemat muuttuvat. Israel-Palestiinassa näyttäisi nyt käyneen niin. On kertakaikkiaan hämmästyttävää, miten Israel on voinutkin hävitä informaatiosodan näin 6-0! Muutenhan se on voitolla, mutta tässä kahinassa nähdänkin nyt, mitkä ovat informaatiosodan ja silkan tappamisen väliset suhteet.

Joskus PLO:n päivinä oli monenlaisia suhteita, ja kaikkia hämmästytti, etteivät palestinalaiset saneet enempää pysyvä jälkeä aikaiseksi, vaikka tekivät muutamia näyttäviä tempauksia. Mutta kun suhteita oli niin monenlaiia… Kaikenlaisilla tahoila oli kaikenlaista hävittävää tai voittojen sarjoja luvassa, jos ei pidettäisi liikaa kiirettä pysyvien ratkaisujen suhteen…Mutta nyt tilanne on yksinkertaistunut. Pelkäänpä, että sen seurauksena tulemme näkemään, että palestiinalaiset tappelevat aina maailman tappiin aivan kuten siionsitit tappelivat maailman tapiin vuoden 1947/48 tienoilla ja siitä eteen päin.

Paletiinalaiset ovat siionistien 'juutalaisia', joilla on nyt yhtä vähän hävittävää kuin siionisteilla oli aikanaan. Ja maailma tulee syyttämään Israelia paletiinalaisten tappamisesta aivan kuten maailma syytti saksalaisia juutalaisten tappamisesta. Aivan kuten saksalaisia aidosti ärsyttivät juutalaiset, samoin israelia aidosti ärsyttävät palestiinalaiset raketteineen.

Al-Jazeeralla julistettiin tuossa joku päivä sitten, että lopetetaan sota, ja Israel ja Persianlahden öljyrikkaat arabimaat tekevät Gazasta uuden Singaporen (joka on toinen suurin piirtein yhtä tiheään asuttu paikka). Mutta ongema on, sikäli kun sitä saatetaan täältä Kallaveden rannalta käsittää, että gazalaiset eivät halua mitään steriiliä, kiiltävää pilvenpiirtäjälasikkojärjestelmää vaan qasban.

Koko härdellissä on kysymys elämäntavasta.

Tänään tiedonanturoitiin, että ISIL oli vapauttanut jonkun amerikkalaisen journalistin. Muutama päivä sittenhän se teloitti tämän kollegan James Foylesin. Eivät kuitenkaan tuikanneet Foylesia tuleen. Olisivat nimittäin ihan hyvin voineet tehdä senkin.

Palesiinalsruljanssihan alkoi siitä, että Israel ei vaivautunut pitämään äärioikeistoaan kurissa, kun paljastui, että Hamas oli tappanut kolme nuorukaista, jotka olivat palaamassa jostain kumman syystä Länsirannalla paletiinalaialuella sijaitsevasta jeshivastaan. Tätä ennen Israel oli kovaäänisesti julistanut perustavansa valtavan uuden jeshivan eli uskonnollisen korkeakoulun palestiinalaisille kuuluvaan Itä-Jerusalemiin.

Juutalainen äärioikeisto siis alkoi sitten näiden palestiinalisten kannalta väärässä paikassa sijaitsevaa uskonnollista koulua käyneiden, tapettujen poiken takia riehua Jerusallemissa, ja pian kolme tällaista veikkoa poltti elävätä pojan, jota luulivat palestiinalaiseksi - ihminen ei ota vastaan tietoa, joka on hänen ennakkokästyksiään vastaan, ja niinpä sieppaajat eivät älynneet, että poika olikin Yhdysvaltain kansalainen. Toki hänen vanhempalnsa olivat paletiinalaisia ja hän oli sukulaisensa hautajaisten takia maassa, mutta yhtä kaikki, tästä USA:n kansalaisen tappamisesta ei ollut Israelille mitään seurauksia amerikkalaisten taholta.

Ja tästä syystä minua ihmetyttää, ettei ISIL polttanut Foylesia elävätä, vaikka siitä olisi seurannut amerikkalaisilta lähestylkoon ilon kiljahduksia. Nyt he mestasivat hänet muuten, ja jenkithän päinvastoin suuttuivat vallan vimmatusti!

 

Ja nyt ISIL päästi hyvitykseksi toisen journalistin vapaaksi…

Minua ihmetyttää, ettei meikäläinen media ole vaivautunut selvittämään Hamasin ja ISIL:n suhteita. Minua kiinnostaisi myös Erdoganin suhteet ISIL:iin - Hamasiinhan hänellä on tiedetysti hyvät suhteet. Minua kiinnostaisivat myös Erdoganin ja Iranin suhteet. Saudi-Arabia lienee tosiaankin kääntänyt ISIL/IS:lle selkänsä, mutta liekö Qatar vielä heidän tukenaan? Ainakin Qatar on Hamasin tukena kuten koko Muslimiveljeskunnan. Ja tässä viimeisimmässä journalistin vapauttamisessa välittäjänä kuulema toimi Qatar. Tämä koko soppa on kaiken kaikkiaan hyvin, hyvin monimutkainen, ja jos tässä ei pikkuhiljaa aleta hankkia ja ottaa vastaan tietoa, joka ei vastaa ennakkokäsityksiä, tilanne voi käydä todella vaaralliseksi. (24.8.2014)