Tietämättömyyden huvi

Mistään ei ole lystimpää kirjoittaa kuin asioista, joista ei tiedä mitään.

Olen tässä räntäsadetta pitäessäni käyttänyt kokonisen aamupäivän sekoittaakseni punaisen värin, joka maalauksessani näyttäisi samalta kuin esim. Kielletyn kaupungin haalistunut muuri. Se uusi maali, muuten, jolla po. muuria aina sivellään, on aivan eriväristä kuin se, mikä värinen muuri suurimman osan ajasta on. Ja toisekseen, mikään kapine ei maailmassa kaiken muun seassa ollessaan näytä sen väriseltä kuin se maali, jolla se kapine pitää maalata, että se näyttäisi siltä, miltä se kaiken seassa näyttää…

Käyttäisin mieluusti koko ainoan elämäni tuollaiseen värien sotkemiseen.

Tiedän aika paljon väreistä, mutta kirjoitanko niistä juuri koskaan tälle blogille? No en, sillä miksi kirjoittaisin ilmaiseksi mitään, minkä tosiaankin tiedän? Jos kirjoittaa huvikseen, kannattaa kirjoittaa vain siitä, mitä ei tiedä, eli sitä, mitä huvikseen pohdiskelee. Kirjoittaminen on mainio tapa pohdiskella.

Olen kirjiottanut paljonkin viakkapa Lähi-idästä ja Venäjästä, joista en kummastakaan tiedä mitään, mutta molemmat paikat ovat mielestäni äärimmäisen kiinnostavia, ja jos olisi mahdollista ryhtyä niiden pohdintaan päätoimisesti, voisin jopa luopua värien sotkemisesta.

Minusta on todella kiinnostavaa, että Hesari tiedonanturoi tänään, että Venäjä on kieltänyt virkamiehistöään aina tavan poliiseista lähtien matkustamasta ulkomaille valtioihin, joiden kanssa Yhdysvalloilla on luovutussopimus. Tänä samaisena aamuna Russia Today tiedonanturoi, että Venäjä on kieltänyt virkamisehistöään matkustamasta ulkomaille samaan hoitoa sairauksiinsa, ja että tämä on ainoa tapa painostaa maan oma terveydenhoitojärjestelmä kehittymään.

Minusta tämä on aivan älyttömän mielenkiintoista! Ensin mainittu uutinen ikään kuin väittää, että Venäjä olisi eristäytymässä uudeksi Neuvostoliitoksi, ja jälkimmäinen, että Venäjä haluaa kehittyä omalla linjallaan. Kumpikin voivat olla totta. Mutta kun jälkimmäinen kuulostaa ettenkö sanoisi hiukan koomiseltakin tavalta puuttua venäläisten lepsuun kansalliseen moraaliin, ensimmäinen vaikuttaa pelottavalta. Kaikkia eristyjiä hiukan pelätään… Mutta mitä tosiasaissa on sitten näiden uutisten takana?

Maailmassahan on medioita jos minkälaisia. Russia Today on selkeästi propagandasaitti, mutta melko maltillinen - selväsanainen, mutta ei rääväsuisen populistinen. Vähän kuin kiinalainen Global Times. Sen kohderyhmäksi lienee määritelty lähinnä eurooppalaiset, kun taas englanninkielinen Pravda on kyllä varsinainen venäläisen tiedonvälityksen pilakuva. Kun tänä aamuna kävin vilkaisemassa, siellä ei sattunut olemaan parituspalveluilmoituksia, mutta kyllähän siellä niitä oli Ukrainan tapauksen kulminoituessa, kun venäläinen seksibisnes katsoi hetkensä koittaneen arvellessaan koko planeetan väestön syöksyvän venäläisen nettitiedotuksen kimppuun. Mutta vaikka prostituutiota ei tällä kertaa mainostettu, lehden sisältö on muuten paikoin sellainen, että lukijaksi oletetaan aina ja vain mies, ei kovin korkeasti koulutettu eikä varsinkaan korkeasti moraalinen ja ehkäpä vielä nimenomaan amerikkalainen.

Media on mielenkiintoista. Se on jatkuvaa vallankäytön uusjaon yritystä. En usko, että  mikään asia (ehkä säätiedotusta lukuunottamatta) on niin kuin yksikään media väittää. Kiinostavaa onkin, miksi mikin media mitäkin väittää ja mikä loppujen lopuksi on se todellinen villakoiran ydin, josta halutaan antaa niin monenlaisia kuvia. (16.5.2014)