Tietokantoja

Kirjakantin

Kohti avointa kulttuuria -seminaari

Kuopion kaupungin pääkirjasto 16.11.2016

Kuopiossa on jälleen menossa Kirjakantti-tapahtuma. Se alkoi jo keskiviikkona Kohti avointa kulttuuria -seminaarilla, johon tietenkin osallistuimme, koskapa luvassa oli puhetta tekijänoikeuksista ja vapaasti verkoitse käytettävistä aineistoista.

Matti Reinikaisen tekijänoikeusluennolle olisi voinut varata enemmän aikaa, nimeomaan keskustelulle, sillä vaikka tekijänoikeuslaki on kohtalaisen selvää tekstiä, sen soveltaminen on kuitenkin oma juttunsa. Yhtä kaikki, kuulijoille tuli kenties hiukan kirkkaammaksi, mitä tarkoittaa, että tiedollisella sisällöllä ei ole tekijönoikeussuojaa, ja että tällainen tiedollinen sisältö on esim. kartta. Kartat ovat usein myös verrattavissa säädöksiin, esim. jos kyseessä on maanmittaushallituksen laatima kartta, eikä säädöksillä ja vastaavilla virkamiesten virkatuotoksilla ole tekijänoikeussuojaa. Mutta jos kartassa on jotain luovaa panostusta – se ei ole vain ikään kuin mekaaninen kartologinen tuloste – silloin sillä on tekijänoikeussuoja. Ja tämä jos mikä kiinnostaa minua, joka harrastuksekseni käytän karttoja tai pikemminkin niiden sovellutuksia infograafisissa sormiharjotuksissani enkä halua, että kukaan varastelee niitä ideoita.

Tekijänoikeus ei tietosisältönä koske myöskään juonta. Se koskee vain juonen yksittäistä, luovaa ilmaisutapaa.

Painoin jälleen tulikirjaimin sieluuni, että muiden kuvien tekijänoikeus on 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, mutta valokuvan 50 vuotta kuvan ottamisesta. Viime mainittu oli minun opiskeluaikoinani, muuten, 50 vuotta valokuvan ensimmäisestä julkaisemisesta.

Mitä kuvallisiin tuotoksiin tulee, mitä ihmeellisimmät tahot ovat kuitenkin lisensoineet kuvia itselleen pysyvästi, ja kaikenlaiset perikunnat onnistuvat toisinaan rahastamaan satojen vuosien takaisten esi-isiensä ideoilla. Tämä hämmästyttää minua, ja tämä pitäisi kyllä pysytä estämään.

 

Lisäksi on syytä muistaa, että jos joku kuva tai muu sellainen on kirjassa, kirjan kustantajallakin voi olla oikeuksia, ei vain tekijöillä, joilla se on ideansa vuoksi. Nämä todellisuuden kummajaiset sitten tekevät tekijänoikeudesta niin omituista: selvästä asiasta tulee käytännössä suuri sotku.

Jarmo Sartti
Itä-Suomen yiopiston kirjastosta esitteli erilaisia arkistoja, joita voi käyttää valmistellessaan esim. tietoteoksia tai artikkeleita, ja hänen demotessaan näitä saatoimme oppia, miten niistä sitten näkee, millaisia oikeuksia vaikapa nyt niiden sisältämiin kuviin on saatavissa. Uusi tulokas on FINNA, jossa on mitä ihmeellisintä materiaalia. Arksitolaitoksella on digi.narc.fi. Ikävä vain, että joitain mielenkiintoisia arkistoja ei pääse avain noin vain katsomaan, vaan jos Kuopiossa haluaa päästä niitä tutkimaan digi.kansalliskirjsto.fi:tä, pitää mennä paikallisen yliopiston tiskiltä varaamaan aika yhteen huoneeseen, jossa on yksi kone, jolta käsin tuohon aineistoon pääsee käsiksi.

Myös paikallinen museo esitteli omia aineistojaan, mutta ne olivat vähän heikoissa kantimissa, koskapa he kuulemma ovat odotelleen FINNAn valmistumista.

Kiinnostava sitten oli jälleen Suomalaisen Kirjaliisuuden Seuran Kirsi Kerävuoren osuus. SKS:llä tuntui olevan paljon mitä ihmeelisintä tavaraa paitsi jo olemassa, myös tulossa. oa.finlit.fi:ssä ovat SKS:n avoimet tiedekirjat, mutta sillä silmäiltävällä ruudullisella, jonka Kerävuori näytti, ei ollut mitään ainakaan minua järisyttävästi kiinnostavaa. Lisäksi tai tähän liittyen heillä on Aleksandria-tietokonsortio yhdessä Helsingin yliopiston kanssa, ja siinäkin on tarkoitus viedä suomalaista tiedekirjallisuutta avoimesti verkkoon. Ja nyt joulukuussa julkaistaan Codices Fennici, joka sisältää valokuvattuina keskiaikaiset Suomea koskevat käsikirjoitukset, yhteensä 149 kpl. Kaikki aukeama kerrallaan, tarkasti, niin että myös kirjan reunat näkyvät!

Lönnrotin kirjeistä on nyt Suomen juhlavuonden 2017 kunniaksi saatu Erkon suuren apurahan turvin tietokanta, johon on valokuvattu Lönnrotin kirjeet sekä laadittu niistä traskriptiot, joiden perusteella voi esim. tehdä sanahakuja. Tämä näyttää olevan muotia, sillä meillä kotona Kuopiossa on samanlanen ilmestymässä Snellmannin tuotoksista Snellman-instituutin toimesta.

 

Harmi vain, että minua eivät kiinnosta sen enempää Lönnrot kuin Snellman. Miksei kukaan tee tietokantaa morriislaisesta sosialismista Suomessa? Tai ylipäätään mistään visuaalisesti mielenkintoisesta. Morrisilaisuudesta sentään poiki taiteen, tekniikan ja taideteollsiuuden liitto, mistä seurasi funktionalismi ja koko tämä meidän modernina pitämämme ympäristö!

Mutta hyvä, että Kerävaara kävi Kuopiossa. Kun äsken omin nokkineni vierailin finlit.fi-sivustolla, sen ulkonäkö jo järkytti minua, sillä se niin sanoakseni hyödynsi helluntailaisnuorison visuaalista mallia katu-uskottavuudesta. Kun sisältö vielä oli edelleen pääasiassa sitä Kalevala-linjaa, en missään tapauksessa olisi itse onnistunut poimimaan siitä suosta noita asioita, joita Kerävaara nyt ansiokkaasti esitteli. Jo se hellarijugendulkoasu olisi estänyt minua siitä…Ja sitä materiaalia on siellä tosiaankin aika paljon.

Lopultahan minä sitten tapani mukaan pyrin pilaamaan lähimmäisteni digitalisen ilon povaamalla, että kohta teiltä sitten posahtaa serverit. Puhuttiin myös laitteiden ja ohjelmien vanhentumisesta ja siitä, että monilla on kaikenlaisia hienoja juttuja ns. lerpuilla, tehtynä tekstinkäsittelyohjlemilla, joita ei ole enää olemassa, joten niitä tiedostoja ei saa enää mitenkään auki. Kerävaara kertoi, että hellä on SKS:ssä 'lerppukone' tarkasti vartioituna.

Varsinkin porukka tuntui olevan hullaantunut noihin sanahakujen tekemisiin. Kuulin esimerkin tutkijasta, jonka väitöskirja perustui ed. kaltaisilla tietokannoilla tehtyyn sanahakuun perunkirjoista, joista hän oli naisten alushousunkäytön yleistymistä sevittääkseen hakenut tämän termin esiintymistä. Näin kuulemma saatiin tietää, milloin alaushousut tulivat käyttöön. Minulle tosin tuli mieleen, että kyseinen tutkija varmaan myös päätteli, että naiset ovat sittemmin lakanneet käyttämästä alushousuja, koskapa niitä ei enää mainita perunkirjoissa :-)

Tämä tosiaan on ongelma, tämä, että asiaa ei historian näkökulmasta ole olemassa, ellei siitä ole asiakirjamerkintöjä. Sain tänä aamuna viimein loppuun Ville Laakson arkeologian alaan kuuluvan väitöskirjan Uukuniemen hylätystä ortodoksikylästä hautausmaineen. Tuosta paikastapa nyt oli sattunut löytymään ikkunalasia, joka oli peräsiin ajalta, jolta on kirjallisia mainintoja lasi-ikkunoista vain suurin piirtein Käskisalmen linnasta. Tästä on perinteisesti tehty se johtopäätös, että lasi-ikkunoita ei ollut kaupunkien ylimpien yhteiskuntaluokkien pytinkejä lukuun ottamatta ennen kuin pitkälti uudella ajalla.

Mutta siitä Ville väikkäristä tarkemmin tuonnempana. (19.11.2016)