Tomaatit ja munakoiso opiskeluun

Viimekesäinen perunan ja kesäkurpitsan kasvatuksen opetteluni jatkuu nyt tomaateilla

ja munakoisolla.

Täällä sitä ollaan taas sorvin ääressä Etelä-Pohjanmaalla.
 

Viikonloppuna Savossa satoi niin mahtavasti, että kerkesi hyvin järjestelemään tavarat, jotka remonttimiehet olivat joutuneet siirtämään syrjään, kun oli käynyt ilmi, että kosteusvaurio oli laajempi kuin tarkastaja oli arvioinut. Esimerkiksi kirjahyllyt oli jouduttu tyhjentämään ja siirtämään pois, joten siinäpä sitten saimme hyvän syyn etsia hyllyille uudet paikat, ja pääsin järjestelemän anopin kirjat. Seasta, muuten, löytyi myös teos nimeltä Etelä-Pohjanmaa.
 

Puutarhatöihin ei päässyt kuin pieneksi hetkeksi aina silloin tällöin. Siitä huolimatta sain reisien takaosan lihakset kipeiksi. Jaoin ne pari kuuliljaa, jotka olin ammoin mökiltä tuonut, ja istutin lisää vastaavia, nämäkin mökiltä tuotuja. Käänsin hiukan maata ja hetin siihen kaikki anopin varastoista löytyneet kukansiemenpussien pojat. Osalla siemenistä lienee ikää.

 

Yllä oleva punavioletti omituisen näköinen kasvi on minun tulkintani mukaan kuuruoho. Ainakin se kasvaa siinä, mihin minä istutin kuuruohoa. Jotenkin uskomatonta, miten tähän voisi tulla sellaiset ohuet, kuultavat valkoiset jutut...mikä viittaa hiukan siihen, että tämä ei ole kuuruoho...
 

Kaisu oli ollut huolissaan - turhaan - siitä, miten korvaisi kirjasidontapalvelukseni, vaikka olen sanonut, että niiä ei tarvitse korvata, sillä käytän niihin materiaaleja, jotka ovat lojuneet laatikoissani vuosikymmeniä. Ne ovat odoetlleet siellä sitä kuuluisaa 'sit' ku':a - kaikihan alkavat tehdä jotain sit' ku tapahtuu sitä tai tätä. Koska kirjasidontatarvkekeideni kohdalla mitään sit' kua ei ole tähän mennessä kohdattu, on ollut vain hyvä, että niistä edes osan saa käytetyksi alkuperäiseen tarkoitukseensa sen sijaan että joutuisi viemään ne kaatopaikka- tai paperijätteeseen. Ja kas, kun Kaisu ja Arvi kävivät meillä juomassa kakkukahvit uuden tuvan lattaian kunniaksi, Kaisu ehdotti jotain aivan loistavaa. Nimittäin kukkien kastelua! Hän kyllä ehdotti myös, että ostaisi joitain kukkiakin, mutta kukkien kastelu se vasta jotain on!
 

Minusta olisi mukavaa, jos meillä olisi Suonenjoen heinikossa voikukkien seassa joitain muitakin kukkia, mutta yleensä hanke on ollut tuhoon tuomittu. Vaikka olen ostanut kukkia, ne ovat jääneet hoitamatta, koska käymme siellä kuitenkin melko harvoin, emmekä voi olla kovin pitkää aikaa kerrallaan.
 

Mutta jos Kaisu tosiaan onnistuisi kaikista vaivoistaan huolimatta silloin tällöin roiskaisemaan hiukan vettä sen tontin istutuksille, niin sehän olisi loistavaa. Vettä on yleensä korvossa räystään alla.
 

Ja kas, kun tulin tänä aamuna työpaikalle, kollega oli tuonut työhuoneeseeni kassillisen erilaisia kasveja! Kollega oli kyllä viime viikolla kysynyt, kelpaisivatko minulle tomaatin taimet, mutta tässä kassissa on tomaattien lisäksi myös kesäkurpitsa ja munakoiso. Yhdet tomaatit ovat kuulema Supersweet-nimisiä kirsikkatomaatteja, ja yksi on oikein hieno Italiasta tuodun pihvitomaatin jälkeläinen.
 

Viime kesänä siis opettelin kasvattamaan pottua. Kesäkurpitsakin meillä oli isossa ruukussa parvekkeella. Mutta nyt noiden lisäksi vallan tomaatteja ja munakoiso!

 

Alemman kuvan kasvi ei ole koiranputki, jota sitäkin Suonenjoella kasvaa runsaasti, vaan se on meikäläisen saksankirveli, joka kukkii vuosi vuodelta aikaisemmin. Ja menestyy hyvin, vaikkei sitä ole tietääkseni ikinä kasteltu tms. (4.6.2012)