Työn olemuksesta

Työ, uskonto,

taide, kaupanteko... Ja jäätelö.

Työelämän ongelmista puhutaan nykyisin paljon, ja suurin työelämän ongelma on se, ettei se ole enää elämää lainkaan vaan elämän oletetaan olevan toisaalla. Ennen muinoin työ nimenomaan oli elämää, ja työn kautta ihmiset paitsi hankkivat oman eläntonsa myös oallistuivat yhteisönsä elämään. Nykyisin töissä tienataan pelkästään rahaa, ja varsinainen elämä on vapaa-ajalla, jolla tuo rahan on tarkoitus kuluttaa tavaroihin ja palveluihin, joita muut tuottavat saadakseen rahaa. Vaikuttaisi siltä, että systeemi ei ole ihmisluonnolle lainkaan sopiva muutamia poikeusyksilöitä lukuunottamatta.
 

Ajatus on pitkään ollut vanhanaikanen, mutta pelkäänpä, että syyllinen tähän työn ja elämän veraantumiseen toisistaan on kapitalismi, joka kalvinismin (sittemmin reformoitu kirkko, se toinen uskonpuhdistuksen seuraus luterilaisen kirkon rinnalla) myötä syntyi. Kalvinismiin nimittäin liittyy ennaltamääräämisoppi. Sen mukaan ihmisen paikka tuonpuoleisessa on ennalta määrätty, ja koska ihmisiä suuresti kiinnosti, mistä sen sitten tietää, onko kuolemansa jälkeen edessä taivas vai kadotus, Calvin antoi kuuluisan vastauksensa, että Jumala antaa jo tämänpuoleisessa valituilleen merkiksi runsaasti maallista hyvää. Tämä lisäsi suuresti taloudellista toimeliaisuutta kalvinismin vaikutusalueilla ja synnytti kapitalismiksi kutsutun, ihmiskunnan historiassa ennen näkemättömän periaatteen: alettiin tuottaa vain ja vain siksi, että tuotto voitaisiin sijoittaa, ja saada näin lisää tuottoa. Eli ei tuotettu enää vain tarpeeseen tai rikastumiseksi noin ylimalkaan tai sosiaalisiksi vallan merkeiksi, vaan ihan vain tuottamisen itsensä vuoksi.
 

Kalvinismi elää nykyisin erittäin voimakkaasti maailman nopeiten leviävässä uskonnossa, helluntailaisuudessa. Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että helluntailaisuus olisi luterilaisuuden herätysliike vähän kuin laestadiolaisuus, mutta näin ei ole. Sen juuret ovat esimerkiksi juuri ennaltamääräämisopin suhteen kalvinismissa, ja baptismia helluntailaisuus muistuttaa keskusjohtoisen hallinnon vastustamisessaaan. Helluntailaisuudessa hallinto tapahtuu paikalliseurakuntien tasolla eikä mitään sitovaa korkeamman tason organisaatioita ole edelleenkään - Suomeen perustettiin 2002 Helluntaikirkko, mutta suurin osa paikallisseurakunista ei suostu kuulumaan siihen.
 

Eli jos kapitalismin synnyttäneestä uskonnollisesta liikkeestä poikinut lahko on tänä päivänä nopeiten leviävä uskonto, meillä ei liene toivoa päästä eroon nykytyöelämän ongelmista eli siitä, että ihmiset kokevat olevansa vain pelkkiä rahanhankkimisrobotteja töissä, joilla ei suoraan sanottuna ole heidän yhteisöilleen tai heille itselleen minkäänlaista henkilökohtaista merkitystä.
 

Uskontotunteja oltiin tässä reippaastikin vähentämässä kouluista. Nythän niitä ei sitten ihan niin paljon vähennetty kuin pelkäsin.
 

Minä nimittäin olen sitä mieltä, että uskontotunteja pitää rajusti lisätä, ja uskonnonopetuksesta pitää tulla lukion vieraiden uskontojen pientä osuutta lukuunottamatta selkeän tunnustuksellista. Niin pitkään kuin meillä on verotusoikeudella armoitettu valtionkirkko tai kaksi, niiden pitää tuottaa tunnustuksellisia uskonnonopettajia kouluihin. Uskonnonopetusta pitää vielä valvoa siten, että jokaisella peruskoululaisella tulee olleeksi ainakin kolme tällaista selkeästi uskovaa uskonnon opettajaa, millä toivon päästävän siihen, ettei nuori ihminen kuvittele, että se oli vain se yksi hörhö.
 

Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen määrän lisäämistä perustelen sillä, että uskonnot ovat erittäin vaarallisia. Uskonnot ovat vaarallisimpia ihmisen kehittämistä meemiplekseistä, viruksen lailla aivoissa leviävistä merkitysjärjestelmistä. Koska niitä on aina ollut olemassa eikä ole toivoa, että niistä päästäisiin eroon vastakaan, ihmiille pitää antaa niiden suhteen siedätyshoitoa.
 

Yksi syy siihen, miksi Lähi-idän tapahtumien suhteen ollaan niin H. Moilasina on se, että meillä ollaan vieraannuttu uskonnollisuudesta. Suuri osa ei ole eläessään nähnyt uskovaista eikä heillä ole siksi käsitystä, miten uskonnollinen vakaumus vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Itsekin näin ensimmäisen kerran elämässäni fundamentalistin vasta kolme vuotta sitten Pohjanmaalla, ja kokemus oli järisyttävä. Meillä ihminen voi pitää itseään kristittynä, vaikkei käy ikinä kirkossa; muissa uskonnoissa ei voi olla vastavaa. Ei ole olemassa buddhalaista, joka ei tukeudu sanghaan eli yhteisöönsä, eikä muslimia, joka ei osallistu sääntömääräisiin rukouksiin ja noudata säädettyä elämäntapaa. Siksipä meidän pitäisikin erityisesti varautua kohtaamaan uskonnon 'tartuttamien' aivojen tuottamaa käyttäytymistä, ja ainoa tapa, jonka minä keksin, on tunnustuksellinen uskonnon opetus.

 

Päänupissani on nojatuolin syvyyksissä itänyt visio, että työn ja uskonnon välillä on dramaattinen yhteys. On väitetty, että taiteen ja uskonnon välillä olisi jotain samaa tyyliin pyhän kokemus tms., mutta se on pekkkä kehäpäätelmä, sillä missään muualla kuin Länsimaissa noin 1400/1500-lukujen vaihteesta lähtien ei ole ollut kulttuuria, joka ei olisi yhteydessä kulttiin.
 

Itä-Suomesta, kaukana kalvinismista, löytyy vielä sellaista suhtautumista ei vain työhön vaan jopa yrittämiseen, joka ilmeisesti olisi ihmispsyyken siedettävissä. Parikkalan Kirjavalasta löytyy Röksän kyläkauppa. Sen kylttiä ei olla muuteltu joka muodin mukana, ja kaupan henkilökunta on kiinnostunut kaupanteosta myös sosiaalisena tapahtumana, mikä lienee ollut alunalkujaan ihmiskunnan aamussa kaupanteon perimmäinen tarkoitus. Nykyisinhän tilanne on sillä tavalla vääristynyt, että kaupanteossa vain raha ja tavara tai palvelu vaihtavat omistajaa, vieläpä usein virtuaalisesti eli täysin epäsosiaalisesti. Asiakkaat käyvät Röksän kaupalla pitkienkin matkojen päästä, koska henkilökunta on niin lupsakkaa. Ja lisäksi valikoima on todella hyvä kyläkaupaksi.
 

Toinen vinkeä yritys on kesälahtelainen Sekatyöliike Suokuokka Oy, joka ajaa kauppa-autoa esimerkiksi Uukuniemellä. Kuten nimestä voi päätellä, kysymyksessä on luovien ihmisten elämäntapaintiaanimainen hanke, mutta korostettakoon, että firma on ollut pystyssä jo useita vuosia eli se ei ole mitään haihattelua. Kaupan valikoima toivottaavsti pysyykin vähän eksklusiivisena. Esimerkiksi kauppa-autosta saa Maatalon jäätelöä, outokumpulaisia versioita, tosi hyviä joskin hintavia.
 

Kuten kuvasta näkyy, kaupassa oli viime viikolla Uukuniemen kirkonmäellä huomattava jono. Yritettiin saada myös kuvaa, jossa veljeni pienempi tyttö olisi kurkistanut kauppa-auton ovesta, mutta ne otokset eivät onnistuneet. Sorry… (30.6.2012)