Kokosimme taas vanhoja blogikirjoituksiamme kirjaksi, ja Uukuniemen kulttuurijuttuja tuli tänään painosta.
Ettei kukaan tulisi harhaanjohdetuksi, huomautettakoon, että kyseessä on lähinnä vain visuaalinen kulttuuri. Musiikkiin ja teatteriin pidimme parempana olla puuttumatta, sillä meillä ei ole siihen kummallakaan riittävää kompetenssia, mutta joitain mainintoja on siltakin suunnalta. Tästä huolimatta sivumäärä on sama kuin viimeksi eli 347.
Ja edellisen tuotoksemme, Uukuniemi-juttuja -kirjan, tapaan mukana on myös sota- ja urheiluhistoriaa sekä tarinoita reissuistamme molemmin puolin itärajaa. Viimemainituissa on tällä kertaa painopiste vähän enemmän kulttuurissa.
Kirjaa voi tilata sähköposteitse aulis(ätsynkäkkyrä)koivistoinen.net omakustannehintaan 30 € (+ postimaksu 9€). Kirja on nyt pikkuisen hintavampi kuin viimeksi, sillä lopussa on vähän värisivuja. (Toukokuu 2019)
Kolmas kerta toden sanoo
Tulin reilu tunti sitten Uukuniemeltä kotiin Kuopioon, ja kaupungin keskustan yllä lenteli sotakoneita erilaisissa muodostelmissa ja jyly oli hirmuinen: olivatko savolaiset päässeet aloittamaan jonkun sodan, enkä minä huomannut itärajalla mitään?
Jos savolaiset saavat aikaa sodan ilman että itärajalla huomataan, se ei ole mitenkään ihmeellistä – sitä paitsi taisi olla lentonäytös…– mutta kaupan tulo Uukuniemelle, siinä on jo uutisen aihetta!
Kauppa avataan huomenna perjantaina, mutta koska minun oli lähteminen siltä paikkakunnalta tänään, kävin kyyläämässä tilannetta eilen. Tulevan kaupan tiloissa, entisessä osuuspankin rakennuksessa, oli tietenkin täysi tohina päällä, ja minun tölliselijän lisäksi sisään kaiken kiireen keskelle survoutui yksi mies, joka valitti, että he olivat juuri tulleet mökille, eikä siellä ollutkaan kahvia, joten saisiko sitä jo ostaa... Vaikutti siltä, että miehen mukaan lähti talouspaperiakin. Sehän on myös artikkeli, jota muistelee vieneensä viimeksi mökille täyden paketin.
Joten kauppa tulee kyllä tarpeeseen.
Sitä on parikin yrittäjää yrittänyt sen jälkeen, kun Sale lopetti. Ensimmäinen näistä yrittäjistä, joka sitten läksi muihin hommiin, eli Tiina Tynkkynen, oli nyt paikalla talkootöissä. Hän ei tällä kertaa ole kaupassa muuten mitenkään osallisena, mutta kun hän oli Uukuniemellä kaupanpitoa harjoittanut, en malttanut olla kysymättä, että mikä kaupanpidossa Uukuniemellä on vaikeinta.
– Sitä kun ei pysty tietämään, minä viikonlopuna täällä on minkäkin verran väkeä, hän vastaa. – Hävikkiä tulee. Ja toisalta vaikeuksia tuo se, jos hyllyt äkisti tyhjenevät. – Jos täältä joku tavara loppuu, sitä ei seuraavaksi päiväksi tänne saa, hän lisää.
Tavara kauppaan tulee nyt siten, että kuivatavarakuormat tulevat kahdesti viikkossa ja tuoretuotteet kuten maito kolmesti viikossa. Ja tämä tietohan meitä mökkiläisiä kiinnostaa.
Mökkipaikkakunnalla haastetta ei tuo vain se, että kesäviikonloppuina porukan määrä vaihtelee rajusti viikonlopusta toiseen vaan myös se, että talvella on todella hiljaista. Edelliset yrittäjät ovat ehkä aloittaneet vähän väärään vuodenaikaan. Tiina arvelee, että nytkin parasta olisi ehkä ollut, jos olisi päässyt käynnistämään toimintaa hiljakseen heti pääsiäiseltä, jolloin ensimmäiset mökkilaiset tulevat. Ensimmäinen varsinainen aukioloviikko on nyt juhannusviikko, ja silloin ainakin on vilskettä Uukuniemellä! Eikä taida vilinä viikolla jälkeen juhannuksenkaan vähetä, kun seuraavana viikonloppuna ovat Uukuniemi-juhlat.
Itse arvelen, että edelliset kauppiaat ovat myös yrittäneet pitää liian laajaa valikoimaa. Nyt sitä (onneksi) rajoittaa pienempi tila. Grillauskaudeksi hyllyihin on myymälänhoitaja Riikka Uimosen mukaan valittu mm. vähän erikoisempiakin maustekastikkeita, mutta kuulemma siitä minun unohtumaan pelkäämästäni perustuotteistostakin pidetään huoli. Näin mökkiläsinäkökulmastahan, kun siellä mökillä ei varsinkaan työssäkäyvät pysty pitkiä aikoja kerralla oleskelemaan, harmittaa, jos jotain kovin tavallista joutuu lähtemään Kesälahdelta asti hakemaan. Se ei harmita, jos mökin lähikaupasta ei saa tuoretta korianteria.
Paikallisia tuotteita pyritään saamaan myyntiin myös, kuten perunaa, ja se on loistavaa, sillä ainakaan minä en ole tiennyt, mistä perunaa olisi voinut oma-aloitteiseti hakea. Paikallisista lihatuotteista myymälänhoitaja Riikka Uimonen uskaltautuu lupaamaan lähinnä lammasta ja ylämäänkarjaa pakastettuna jauhelihana. Kuulemma biisonin saatavuus vaihtelee. Tätä en uskaltanut ottaa puheeksi, etten paineita lisäisi, mutta hitsi kun saisi myös muikkuja, jos kalastajalla on ollut kalaonnea...Joten kaupalla kannattaa käydä tarkastamassa, mitä kulloinkin on tarjolla!
Tosin kylillä alkoi tuossa taannoin käydä Olli Hirvosen kauppa-auto. Ennen kävi vain kesäisin, mutta viime talvena ympäri vuoden. Saa nähdä, miten sen kanssa käy. Kesällä reitille on kuulunut myös Kirkonkylä, eli kauppa-auto on ollut minunkin ulottuvillani. Kiva kesäaamun lenkki Sirkeeltä kirkolle, kun Niukkalaan on automatka, joskin säällinen. Toivoisin siis, että kauppa-auto jatkaa ainakin kesän kirkolle asti, ja kyllä sinne yhden postilaatikon kylkeen oli ilmestynyt lappu, että kauppa-auto pysähtyy perjantaisin klo 9.45.
Uusi kauppa erottuu hyvin Niukkalan kylänraitilta. On iloiset ikkunateipit. Tässä Pyhäjärven aaltojen välistä kurkistelevat Riikka Uimosen avuksi tulleet reippaanoloiset kesätyöntekijät Elli Haverinen ja Kaisa Matikainen.
Kaupan ovat perustaneet Jouni Suppola, Matti Laukkanen ja Kimmo Tynkkynen. Kimmo Tynkkysen rooli ainakin hänen vaimonsa Tiinan lausunnon mukaan rajoittuu siihen, että hän omistaa kiinteistön… Matti Laukkanen pyörittää jo entuudestaan ravintola Juholan Biisoniareenaa ja pian entisessä pankissa/kunnantalossa/kirjastossa hostellia. Kuuleman mukaan hän on perustamassa Niukkalaan myös arboretumia. Ja Jouni Suppolaa olen kuullut vuosien varrella tituleerattavan kyläpäälliköksi.
Kaupan yhteyteen on tulossa myös kahvila Evakkotaival, mutta se näytti keskiviikkona olevan vielä alkutekijöissään, mutta tekeviltähän syntyy, joten kaiketi sekin perjantaina avataan.
Tältä siis näytti eilen. Käyn tarkastamassa tilanteen ensi viikolla…Mutta nyt vaikuttaa kyllä lupaavalta! (13.6.2019)
Puutarhuroimatonta kesänviettoa
Viime torstaina ajelin kotiin muutaman päivän mökkivisiitiltä Uukuniemeltä. Uukuniemellä oppiia aina jotain uutta. Tällä kertaa Andreas Hänninen demonstroi minulle ortodoksisen perinnesoittimen kolkuttimen käyttöä Akkakallion tsasounalla.
Uukunimellä on tällä puolen rajaa paikka nimeltä Kolkutniemi, ja se on saanut nimensä kuulemma juuri kolkuttimesta. Niemen ja läheisen saaren yli kulki soutureitti, ja molemmissa päissä oli kolkuttimet. Tuo saari kylläkin on tätä nykyä eri valtion aluetta.
Ahkeroin mökillä sen verran, että päärämäsin ns. matkahuovan, jota oltiin sujuvasti käytetty kolmattakymmentä vuotta päärmäämättä. Muistaakseni olen tehnyt tämän viime vuosituhannen puolella.
Viikonlopun vietimme Suonenjoella, missä heinänkasvu pyrkii kuormittamaan hermoja. Tänä sesonkina olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään sen pihan kanssa riehumista, mistä minua on hillinnyt sekin, että trimmeri on lopullisesti rikki, ja voi olla, että uutta ei edes hankita…Koska elämäni on jo kallistunut ehtoopuolele, olen pohtinut, joudunko kuolinvuoteellani toteamaan, että käytin suuren osan tämän maan vähäisestä valoisasta ajasta heinään, ja moiseen tilanteeseen päätymistä tässä on nyt ruvettu välttelemään.
Piha on kyllä tätä nykyä ihan jees. Kukkia on, ja ne ovat viime kesästä olleet jopa suurin piirtein 'oikeissa' kohdissa. Viime vuonna mielikukkani, särkynyt sydän, ei kukkinut ollenkaan, mutta nyt oli yksi pieni, korumainen nuppu… Myös viime vuoden väliin jättänyt varjolilja näyttää kukkivan – varjoliljakin kuuluu lempikukkiini. Yksi pioni, joka ei ennen ole kukkinut kertaakaan, kantaa nyt yhtä muhkeaa nuppua, mutta vastaavasti yksi, joka on aina kukkinut, on onnistunut surkastuttamaan nuppunsa niin pieniksi ja kituliaiksi, että ne tuskin avautuvat. Idänunikoita näyttää poksahtavan tuleen ennätysmäärä.
Vaikken ole suuremmin hoitanut niitä tiluksia tänä sesonkina, olen kuitenkin lannoittanut isohirvenjuuria, joiden toivon nyt osoittavan vähän kiitollisuutta.
Ja nyt muistui mieleeni, että olisi pitänyt rojauttaa kananpaskaa nauhusten juurelle…
Mikä sitten on sitä ylevämpää tekemistä, jota toivon voivani muistella viimeisillä hetkilläni? – Kas, ohessa jälleen kissarintaneula. Edellinen katosi. Minulla nimittäin oli tuossa toukokuulla ilo osallistua eskarin kevätjuhlaan – joka oli oikein musikaali – ja tähän elämäni ainutkertaiseen tilaisuuteen sonnustauduin kiinnittämällä sen edellisen kissannaaman takkiini. Mistä se sitten jossain vaiheessa oli pudonnut. Mutta tein nyt siis uuden, entistä ehomman. Tämä nimittäin on pikkuisen pienempi. Se edellinen oli kohtuuttoman iso.
Kommentti, Mäntylän Mummi: Auts Saija, se oli sitten sinun. Siivosin autoa ja säikähdin kuollakseni, että penkin välissä on myyrän raato. No ei ollut, vaan kissa! Kovasti yritin miettiä, ketkä ovat istuneet autossani, enkä sinua muistanut. Nyt kissa on siirtynyt huovutusten taivaaseen. Olen niin pahoillani menetyksestäsi.
Kommentti bliqblaqbloq: Tämähän on taiteellinen voitto! Olen onnistunut tekemään todella vaikuttavan teoksen :-) (16.6.2019)
Hyvää kesänjatkoa!
Päästiin sattumalta lähtemään mökille jussin viettoon jo 20. päivä, Uukuniemen kyläkaupan virallisena avajaispäivänä, niin ajoissa, että kerettiin katsomaan, miltä kaupalla nyt näytti, kun kaikki oli valmista. Ja hyvältä näytti!
Kuvassa on isännän kanssa kaupan yksi perustajista, Jouni Suppola. Olin lukenut netistä, että kauppa olisi Suomen ainoa voittoa tavoittelematon kauppa, mutta minun ymmärtääkseni sellaisia yrityksiä ei voi olla olemassa. Mitä ilmeisemmin tämän yrityksen olemassaolo kuitenkin jatkuu, sillä kauppa kävi niin, että vielä siinä kuuden maissa hyllyjä täytettiin hurjaa vauhtia. Pikasilmäyksellä näytti siltä, että myynnissä oli todellakin tavaraa, joka mökkiläisille menee kaupaksi, niin kuin paikallisen – tai lähes eli parikkalalaisen – Parikkalan Pikapullan leipää, paikallisten tuottajien lihatuoteita sekä viiden ja puolen prosentin kuohuviinejä. Kuulemma koko ajan oli tilapäisavun haku päällä, ja kaupan yhteydessä olevaan kahvilaan on osa-aikaiselle työntekijälle uusi työpaikka auki.
Perillä rannassa oli sitten aivan järkyttävän hikinen keli, ja kun mökki oli kostea, ensimminen yö oli aika tukala, kun ei oltu vielä keretty hyttysverkkoa korjata.
Eilen oli perinteinen Vasukkaiden eli Uukuniemen vapaa-ajanasukkaiden kesätorivuoro, jonne oli tullut reilu puolensataa vierailijaa. Enemmälle ei olisi ollut istumapaikkoja kahvinjuontia varten.
Nyt vähän tuulee, joten hyttystilanne on muutenkin parempi. Joten hyvää kesänjatkoa! (2.6.2019)
