Ugandan mökkisesonki 2019

Harvoin sitä aloitetaan mökkisesonki saapumalla rantaan taksilla.

Ai miten tässä näin pääsi käymään? - No, päätös koko huhtikuiseen mökkireissuun tapahtui pikaisesti, ja sisälsi visiitin Kiteellä. 
 
Pistettiin Kiteellä auto parkkiin ja lähdettiin tutustumaan paikkakunnan kulttuuriin ja elinkeinoelämään. Jouduimme tutustumaan viimemainittuun laajemmin kuin oli tarkoitus, mikä vähän harmitti, mutta pääsimme tutustumaan kulttuurinkin enemmän kuin oli tarkoitus, mikä oli hyvä.
 
Ensimmäisenä kohteena oli Kiteen linja-autoasema. Reino Alhaisen suunnittelema ja 1953 valmistunut funkisrakennus edustaa funkikseen toista aaltoa, ja se on kaarimuotoineen hyvin sympaattinen. Nykyisin talossa lienee nuorisotoimien käytössä.
 
Uudemmasta rakennustaiteesta pääsimme tutustumaan vuonna 2000 vihittyyn, vuonna 1998 valmistuneeseen Sirkka Sortin piirtämään Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkkoon. Kirkossa on sangen mahtava akustiikka. Sitä meille demonstroi kirkkoa meille muutenkin esitellyt Markku Ylönen, joka muun ortodoksisen aktiivisuutensa lisäksi laulaa kirkon kuorossa. Kylläpä kohosivat kyrie eleisonit sfääreihin!
 
Kiteen kirkko kuuluun Joensuun seurakuntaan. Reilun 10 400 asukkaan Kiteellä on ortodokseja vain 400. 
 
Kirkon ikonostaasin ikonit on maalannut Valamossakin opettanut ikonografi Aleksander Wikström. Muita ikoneita ovat maalanneen paikkakuntalaiset. Osa ikoneista on veistetty puuhun, ja puulajeja on monia. Pääsimme vilkaisemaan myös alttarin, joka on vielä vähän kesken sikäli, että sinne suunnitellut ikonifreskot vielä puuttuvat.
 
Seurakuntasalin puolella oli kiinnostava ikonityyliin maalattu kartta, jossa näkyi Kitee ikivanhassa asussaan. Siihen oli mm. merkitty Kiteen ensimmäinen ortodoksinen kirkko, Selkueen kirkko 1400-luvulta. Seudulla on myös vanhoja kalmistosta, joita ei ole vielä tutkittu, mutta ehkä tutkitaan, tai ainakin Uukuniemen 1600-luvulla tyhjentyneen ortodoksikylän kaivauksia johtanut Ville Laakso on tulossa Kiteelle puhumaan arkeologiseen seminaariin 15.5. Pitkin rantoja on ollut myös skiittoja, sillä Valamon munkit ovat kalastellet näillä main. Kiteenkin rantamat kuuluvat vesistöihin, joita pitkin kulkivat vesireitit aina vaikka Tornioon asti. 
 
Ja etelään päin Tverin Karjalaan, minne me emme näytä ikinä pääsevän, mutta Markku Ylönen oli viime kesänä päässyt, kun oli ollut siellä karjalan kielen kurssilla.
 
Mutta hetken näytti siltä, ettemme pääse nyt edes Uukuniemelle asti, sillä automme viihtyi kiteeläisessä parkkiruudussa niin hyvin, ettei suostunut lähtemään siitä minnekään.
 
Kävelimme siitä ABC-asemalle, josta arvelimme saavamme apua pulmaan, edes vinkin, miten pääsisimme kontaktiin jonkin kelpo huoltamon kanssa. Tapasimmekin juuri bensaansa maksavan miehen, joka tiesi hyvän korjaamon ja käski hypätä kyytiin, sillä hän veisi meidät sinne. Niin ajettiin Autoasennus A&V:n pihaan. Siellä oli meneillään vuoden kiivain renkaanvaihtokausi, mutta kun esitin asiani firman nimen V:lle eli Vesalle (A on hänen vävyntekeleensä Atte, ja firman toimistossa ja muutenkin apukäsinä toimii myös Vesan tytär), tämä läksi siitä silloin kesken olleen pikkuhomman jälkeen ja tarvittavat laitteet mukaan napattuaan kanssamme sille paikoitusalueelle, johon automme oli tarpeettomasti kiintynyt.
 
Kiitimme vuolaasti miestä, joka meidät autoasennusfirmalle toi. Hän kieltäytyi ottamasta rahaa, jota hänen palveluksistaan tarjosimme. Hän totesi vain, että hän auttaa aina ihmisiä hädässä, koska sitä ei koskaan tiedä, milloin on itse siinä tilanteessa, että tarvitsee apua. Näinhän se tietysti on. Kiitämme siis vielä tässä tällä blogilla tätä meille nimettömäksi jäänyttä ystävällistä miestä.
 
Jotenkin, ilmeisesti tietokoneitse, saatiin tietää, että autosta oli hajonnut kampiakselin asentoanturin tunnistin. Autossa on siis sellainenkin osa…Vesa tiedusteli puhelimitse osan saatavuutta, ja sitähän ei eilen perjantai-iltapäivästä saanut mistään. Mutta Vesa soitti tutulle hinausfirmalle, ja sieltä lähti heti kaveri hakemaan autoamme pois siltä parkkipaikalta, vaikka hänellä oli siinä tulilasinpinnoitus kesken. Se oli kaikin puolin oikein, ei vain meidän mukavuutemme kannalta vaan myös siksi, että autonromuja ei pidä pitää seisomassa kaupunkien keskustojen parkkipaikoilla. 
 
Ongelmana oli nyt vielä se, että missä vietämme viikonlopun, kun automme oli täynnä ruokatavaraa aina juomavesikanistereista lähtien. Tarvittava uusi osa oli saatavilla autoon vasta maanantaina.
 
Vesa ratkaisi ongelman viemällä meidät Taksi Itä-Suomen pihaan siinä toivossa, että siellä olisi valmiiksi seisomassa autoja. Ei ollut, mutta puhelinnumero oli seinällä isolla, ja kohta tuli auto. Tällä välin oma automme oli siirtynyt hinausauton lavalla Autoasennus A&V:n halliin, mitä olimme seuranneet taksiaseman portailla istuessamme, ja nyt käväistiin sitten taksilla hakemassa roinamme tuosta hallista.
 
Ja sitten taksilla mökille.
 
Matkalla saimme sitten tietää senkin, mikä siinä taksiuudistuksessa viime vuonna meni pieleen. Ainakin viestintä meni pieleen. Ymmärrys niin taksiyrittäjiä kuin Kelaakin kohtaan olisi kansalaisten keskuudessa varmaan ollut suurempaa, jos oltaisiin tiedetty, että varsinkin suurinta kohua aiheuttaneissa Kela-kyytien ongelmissa vika oli siinä, että Kelan vaatimia laitteita ei ollut aluksi taksifirmoille saatavilla. Kela nimittäin vaati aivan uudet omat mittarinsa, kuittiprintterinsä ja pelinsä. Kun niitä tuli, investointi niihin oli 300 €, ja koska taksiuudistukseen suhtauduttiin yhteiskunnassa yleisesti epäluuloisesti eli uudistus oli epävarma, yrittäjät eivät lähteneet laitteita suin päin hankkimaan. Monet taksit eivät lähteneen ollenkaan mukaan. Epävarmuutta yrittäjien kannalta lisäsi sekin, että osa laitteista oli vuokrattavia, ja sopimus piti tehdä kahdeksi vuodeksi.
 
Mutta nyt tilanne on kuulemma ainakin Kiteellä kunnossa, vaikka sellainenkin mutka oli matkassa, että kun yrittäjiä Kela-kyytien järjestämiseen lopulta alkoi olla riittävästi, Kela yritti estää uusien yrittäjien mukaan tulon, mihin sitten joutui kilpailu- ja kuluttajavirasto puuttumaan.
 
Voi sitä meidän Kelaa…ja voi sitä taksiuudistusta…
 
Päästiin lopulta mökille kaikkine kuorminemme. Pistettiin grilliin tuli ja korkattiin Kiteeltä ostettu prosecco. Nukuttiin kellon ympäri, ja nyt paistaa aurinko täydeltä terältä, ja pääsen harjoittamaan hyötyliikuntaa eli haravoimaan. (27.4.2019)