Ukontulikukka vai ei?

Tässä seuraamme ukontulikukaksi arvelemani kasvin vaiheita halki kesän 2015.

Eilen illalla oli palaaminen jälleen kaupunkiin, ja Suonenjoelle jäi takapihalle tämä, jota otaksun itsensä ukontulikukan kukkavanaksi. Minä en siis tiedä, onko koko kasvi ukontulikukka puhumattakaan siitä, onko tämä sen kukkavana.

Päivällä ajauduin pohtimaan, josko sosiaalinen media on tullut tiensä pähän. Eräs it-alan ammattilainenkin arveli, että sosiaalinen media vie liikaa aikaa. Ja se on totta. Ihmiset varmaan käyttävät tätä nykyä vapaa-aikansa mieluummin vaikkapa liikuntaan. Itse alan epäillä jo takavuosina väistämättömäksi ihmisluonnon osaksi julistettua elämyshakuisuuttakin. Ehkäpä saamme kirjan uuden nousun?

Taas siis sataa, mutta päivä oli oikein aurinkoinen. Sitä iloa kesti illansuuhun, jolloin sää stimuloi minut laittamaan parvekkeen kesäkuntoon. Kuorin korituolit pressuista, laitoin puulaatat, istutin tomaatit ulos isoihin ruukkuihin, laitoin tämän kylmän alkukesän aikana kituliaiksi jääneet kukanraaskut parvekelaatikkoon ja yhteen amppeliin, kylvin vähän rukolaa ja tummaa basilikaa, järjestelin ns. pöytätasot, jotka koostuvat vanhoista mansikka- ja mansikantaimilaatikoista…

Mutta kuten sanottua, sitten alkoi kyllä taas sataa.

Ja nyt taidan ryhtyä jälleen hidastamaan aktiivisesti tahtia lukemalla Maimonideen elämäkertaa. (22.6.2015)

 

Ei kukkaa vieläkään

Mutta ukontulikukaksi povattu kasvi ei viime viikonloppuna kukkinut vieläkään. Mutta tämän ruttuisen latvan uumenissa häämötti kyllä nuppuja. (14.7.2015)

 

Ja se kuuluisa ukontulikukaksi povattu otus ei kuki edelleenkään. Kukkavana on minua korkeampi, siinä on selkeät nuput ja niissä hirmuinen määrä isoja kovakuoriaisia öllistelemässä.(29.7.2015)

 

 

Auringontähti eli häränsilmä


Mutta tämä ukontulikukaksi kuvittelemani kasvi. Ukontulikukka se nyt ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. Nettisurfaamisen seurauksena on syntynyt uusi arvaus: auringontähti. Kuvan saamiseksi kasvia on reippaasti taivutettu, sillä kukkavana on kolmatta metriä korkea.

Kiinnostuksessani tätä kasvia kohtaan en ole yksin. Sitä on epävarmojen nettitietojen perusteella kasvanut Olavi Paavolaisen kotipuutarhassa Kivennavalla. Paavolainen nimitti kasvia häränsilmäksi. Kasvia on kuvaillut myös Ilmari Pimiä - hänen mukaansa sen terät paloivat keltaisina ja se oli villin kaunis katsoa. Kasvi oli myös Katri Valan lempikukka.

 

Eli olemme tämän kasvin kanssa nyt suomalaisen modernismin äärellä. (1.8.2015)