Uukuniemi ja käsityö

Käsityöstä on sitten vain pikkuinen harppaus designiin, vaikkakaan ei ehkä aina tarpeellinen harpaus. Ilman designiakin kyllä pärjätään.

Käsityötaitoa on arvostettu varmaan entisaikaan pakosta, kun melkein kaikki jouduttiin tekemään itse ja käsipelissä. Näin oli Uukuniemelläkin. Jos käsityötaito saatiin jalostettua sitten teollisuudeksi asti kuten A.J. Tiasen Urkuharmonitehtaan tapauksessa, niin hyvä, mutta arvossa oli sekin, että itse kukin kykeni itse saaman aikaan kauniita ja kelvokkaita tarve-esineitä omaan käyttöön.

Paavo Tiainen eli Niemen Puavo kertoi minulle eilen, että useinmiten käsityötaito siirtyi isältä pojalle. Joissain suvuissa poikkeuksellinen käsityötaito kuitenkin kulki myös geeniperimässä. Etenkin Paavo Tiasen äidin isä oli kuuluisa kätevyydestään. Tämä teki sotien jälkeen jopa jalkaproteeseja. Kaikille tyttärilleen hän valmisti rukit ja näyttävät peilipiirongit. Rukkeja ei Niemen talossa enää ole, mutta on yksi mainituista Paavon Tiaisen isoisän tekemistä piirongeista, ja sitä esittää vierenen kuva. Paavo Tiaisenkin lapsuudenkodissa oli höyläpenkki tuvassa ja lastua aina lattialla.

Paavo Tiainen muistaa kylässä kyllä olleen kaksi kertaa vallan kotieteollisuuskoulukin, olihan hän oli itse mukana niissä. Ensimmäinen oli Suppolan talossa, ja oppilaita oli kymmenkunta. Tällöin tehtiin raakalaudasta alkaen kaikki puusepäntyön vaiheet aivan käsin, mutta puolenkymmenen vuoden kuluttua seuraavalla kurssilla oli jo höyläkoneet ja pelit. Kuvan piironki on massiivipuuta, mutta Paavo Tiasella on työhuonessaan hyllykkö, jonka hyllyt ja kaapiston hän on päällystänyt aikoinaan hyvin muodikaalla visakoivuviilulla. Visakoivuviilut sorvautettiin oman maan visakoivuista. Koskapa en tiennyt, miten vielä metsässä pystyssä olevan visakoivun tunnistaa, niin nyt kysyin Paavo Tiaiselta, ja kuulemma viskoivussa on muhkuroita.

Juuri eilistä edeltävänä päivänä olin saanut skannattavakseni Oiva Bergiltä kuvan, jossa ei ole mitään vuosilukua, mutta se mitä ilmeisimmin esittää Uukuniemen miehiä tällaisella käsityökurssilla. Ryhmäkuvassa näkyy paitsi käytössä olleita työvälineitä, myös tuotoksia kuten keinutuolin jalaksia ja kärrynpyörä, ja sikäli kun minä kykenen arvioimaan niin sahan kädensija vai miksikä sitä nyt mahdetaankaan sanoa.

Paavo Tiainen sen enempää kuin Oiva Bergikään ei tunnistanut kuvasta ketään, joten sillä on luultavasti ikää. Kuvan skannaamiseen taisivat olla äsken sen tehdessäni viimeiset hetket, sillä kuvasta oli alkanut mennä kalvo eli se pinta, jossa valokuva kuvana on, paikoin puhki. En kylläkään ole ennen törmännyt ilmiöön. Mutta skannaamastani kuvasta aion retusoida näkymättömiin nuo vauriot, kunhan tässä ehdin.

Karjalassa käsityötaitoa arvostettiin siinä mitassa, että alueella lähdettiin mukana Englannista alkunsa saaneeseen, yleiseurooppalaiseksi levinneeseen Arts and Crafts Movementiin. Liike sai alkunsa 1851 Lontoossa pidetyn maailman ensimmäisen maailmannäytteleyn, ns. Kristallipalatsin näyttelyn jälkeen, kun siellä oli pakko todeta, että teollistuminen oli rappeuttanut länsimaisen esteettisen tajun, mikä oli havaittavissa, kun sitä nyt saatettiin maailmannäyttelyssä verrata teollistumattomien maiden esteettiseen tasoon. Tehtiin johtopäätös, että syynä täytyi olla nimenomaan teollinen tuotantotapa, ja niin Willam Morrisin ja eräiden muiden aloittesta pyörähti käytiin liike, jonka päämääränä oli palata keskiaikaan niin estetiikan kuin valmistustapojenkin suhteen.

Yleensä paluut menneisiin aikohin eivät ole onnistuneet vaan pikemminkin paluuaikomuksista on syntynyt jotain radikaalisti uutta kuten oli käynyt jo renessanssissakin, kun oltiin oltu palaavinaan antiikkiin. Niinpä nytkin oli tuloksena uusi taideteollisuuden suunta, jolla on useita nimiä: saksalaisella kielialueella Jugend ja ranskalaisella Art Nouveau.

Liikken muotokieli näkyy mielestäni aikaa kestävimmillään vuonna 1908 valmistuneessa Terijoen luterilaisessa kirkossa. Sen on suunnitellut Karjalaan paljon muitakin kirkkoja tehnyt Josef Stenbäck. Varsinkin sisätiloissa on ruudukkoa, joka oli hyvin tyypillinen eräälle Brittein saarten Arts and Crafts Movement -miehelle, Rennie Mackintoshille, joka edusti liikkeen sisällä ns. Glasgow'n koulukuntaan. Arts and Crafts Movement kiinnitti huomiota koulutukseen, ja hyvin samannäköistä ruuturakennetta kuin Terijoen kirkon isätiloissa näkyy Mackintoshin suunnittelelmissa Glasgow'n School of Artin kalusteissa.

 

Itseasiassa koko Terijoen kirkon ulkoasussa on samaa rytmiä ja muutakin tuntumaa kuin Mackintoshin Hill House'issa. Vieressä siis nyt Terijoen luterilainen kirkko ulkoa, kun yllä on sisältä.

Suomessakin ryhdyttiin sitten perustamaan käsityökouluja tuossa samassa hengessä. Eräs näistä oli Viipurin läänissä 1885 perustettu Säkkijärven miestyökoulu. Arts and Crafts Movementin koulutusihanteena oli työpajatyyppinen opetus, jossa oppipojat oppivat mestareilta siinä tuotteita valmistaessaan. Säkkijärven miestyökoulu  – samoin kuin 1940 perustettu Säkkijärven naistyökoulukin – tietenkin joutui evakkoon päätyen lopulta Kouvolaan, missä koulut yhdistettiin. Kun itse aloitin urani kyseisen koulun opettajakunnassa, sen nimi oli Kouvolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, ja 110-vuotista (siis satakymmenvuotista) taivalta juhlittiin 1995 juuri siirryttäessä ammattikorkeakouluksi.

Opettaessani Kouvolassa mm. graafisen suunnitteluan historiaa minulla oli oppimateriaalina oheisia lehtiä. Äitini oli saanut ne 1980/90-lukujen vaihteessa joltain uukuniemeläiseltä. Yhdessä lehdistä, vuodelta 1921 peräisin olevassa Käsitöitä ja pukuja -nimisessä, on edelleen kiinni postituslappunen, jossa lukee Uukuniemi, Emmi Berg. Kuka lienee Emmi Berg? En muistanut kysyä Bergin Oivalta toissapäivänä…Tuli siinäkin juttutuokiossa niin paljon uutta asiaa, ettei vanha pääni enää pysynyt ruodussa…Pitää kysyä, kun menen hakemaan villoja hänen tyttäreltään – jos nimittäin pääsen villalangan kehräysen kussille, sillä olen varasijalla…

Tuosta lehdestä, jossa on nimilappu, puuttuvat sisäosat, mutta siinä on kyllä mielenkiintoisia ilmoituksia. Lehti on selvästikin suunnattu helsinkiläiselle lukijakunnalle, ja niinpä Hasan Nasarmuhamed mainostaa Uutta Erikois-Silkkiliikettään – huom! logo jugendkirjainta – mainitsemalla osoitteeksi vain City pasaasi N.o 13 ilman kaupungin nimeä. Tarjolla hänellä on mm. "Suuri valikoima hienoja nykyaikaisia silkki- ja puolisilkkikankaita morsius-, juhla-, teatteri- ja kävelypuvuiksi. Oikeata kiinalaista raakasilkkiä ja pesusilkkiä. […]" Ja luettelo jatkuu. Liekö Bergeillä kokeiltu lehden takakannen kääntöpuolen reseptejä kuten "Valkoisia "scones" leipiä" tai "Mantelitorttua kirsikkain ja marenkipeitteen kera" Mainteneon-kyljyksistä puhumattakaan. Mutta tällaista luettiin Uukuniemellä vuonna 1921.

Eikä tässä kaikki. Käsitöitä ja pukuja on ehkä vähän suttuinen ulkoasultaan, mutta samassa nipussa kuin mainitut kahden lehden osat oli pari muutakin. Ruotsinkielisen Nordisk Mönster Tidnigin vuoden 1898 numerossa logo on jo jugendiin vivahtava lenkuramaisuudessaan, mutta kuvat ovat 1800-luvun alkupuolen viktoriaanisesta maailmasta. Tämän lehden avulla Säkkijärven mies(niin kuin naiskin)työkoulun seuraajan, Kouvolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen, sittemmin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun graafisen suunnittelun suuntautumisvaihtoehdon, opiskelijat tutustuivat parinkymmenen vuoden ajan kuvanvalmistuksen lajiin nimeltä puukaiverrus, ja päällä olevan, englanninkielisen Butterick Fashionin kautta he silmäilivät kaksiväristä kovapistersterointia autotypialla.

Kun sitten siirryin Seinäjoen ammattikorkeakoulun palvelukseen, myös uukuniemeläisten evakkopaikkakuntien nuoriso pääsi – tai joutui, riippuu näkökulmasta – perehtymään uukuniemeläisen Emmi Bergin vanhoihin lehtiin noissa samoissa edellämainituissa tarkoituksissa.

Seinäjoen ammattikokeakoulun Jurvan kampus eli entinen Jurvan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos edeltäjineen vietti 100-vuotisjuhliaan vasta 2011. Siellä kotiteollisuuskoulu oltiin perustettu aivan eri periaatteella kuin Säkkijärven miestyökoulu Karjalassa aikanaan. Etelä-Pohjanmaalla tarkoitus oli vain opettaa maaseudun väestölle käsityötaitoja, että nämä voisivat saada niillä lisätienistiä. Se ei siis ollut millään lailla osa kansainvälistä Arts and Crafts Movementia, jolla oli korkeat esteettiset ja jopa ideologiset tavoitteet. (28.8.2018)