Uukuniemi-kirjan työtapaturmia

Uukuniemi-juttuja -kirjaan on alkanut vaikuttaa Murphyn laki.

En saanut tällä viikolla Uukuniemi-kirjaa painoon…

Rupesimme nimittäin lyhentämään sitä, mutta seuraus oli, että sivumäärä kasvoi 29:llä, vaikka kyllä siitä paljon poistettiinkin. Löytyi unohtuneita juttuja, jotka oli pakko saada mukaan.

Toinen ongelma on ollut se, että kansi oli säilötty tikulle, joka on sittemmin hajonnut. Olen joutunut väsäämään kantta melkein kokonaan alusta asti uudelleen. Jotain vanhoja pohjia löytyi.

 

Motivaatiotani laski sekin, että tästä tulee niin paljon kalliimpi kuin Kärkkäälä-kirjasta...

Mutta eiköhän tätä tehdä taas viikonloppu. (13.4.2018)

 

Edullisempi painopaikka!

 

Vähän pitkä väli edellisestä blogipäivityksestä, mutta kun on ollut niin kauheasti puuhaa. Ikään kuin alkaisi tästä vähän helpottaa…

Tänään kävin vaihdattamassa kesäkumit alle. Minullahan on ne anoppivainaan tiloissa säilössä, ja vähän jänskätti, pääsenkä koko renkaanvaihtopaikalle. Mennessä anoppivainaan tiluksille tie oli vähän huonossa kunnossa. Auto humpsahti saveen ja moottori sammui, ja hetken ajattelin, että tästä ei taideta nyt lähteäkään. Viikonloppuna, kun teimme pienen kävelylenkin, isännältä ihan sileän näköistä tietä astellessa hulahti jalka nilkkaa myöten aivan kuin alla olisi ollut pelkkää tyhjää. Satoin sitten seurata eilen ikkunasta, kun siihen ajettiin kivimötiköitä parikin kuormaa, mutta kun illalla kävin viemässä roskiksen, huomasin, että kivimötikät olivat uponneet sinne, minne perjantaina auto ja sunnuntaina isännän jalka.

Nyt olen taas kotona etäpäivien vietosta ja huomenna sorvin ääreen.

Harrastuksien suhteen menee muutama ilta, kun vielä kerran oikoluetaan se Uukuniemi-kirjan pumaska. Löydettiin lopulta vähän edullisempi painotalokin. (25.4.3028)

 

Painamista vaille valmis!

 

Eilen teimme Uukuniemi-kirjaan viimeiset havaitsemamme kirjotusvirhekorjaukset. Oletettavaa on, että niitä jäi. Muitakin virheitä varmaan jäi, sillä päiväkirjamaisia blogijuttuja ei suoraan voi käyttää, koska tilanteet ovat menneet ohi, niissä puhutaan kuvista, joita kirjassa ei ole, ihmiset ovat kuolleet blogijutun kirjoittamisen jälkeen, mikä pitää jotenkin ottaa huomioon, tai jutuissa on sivumennen puhuttu ihmisistä, jotka on päätetty jättää kirjasta pois, mutta he pullahtelevat siellä, täällä, joten kaikki pitää muistaa poistaa…

Illalla laitoin tiedostot painoon.

Tänään kävin veljeni haudalla. En vienyt vielä mitään kukkaa, sillä jouduin menemään toppatakissa. Satoi, ja sitä ei tiennyt, millä hetkellä olomuoto muuttuu vedestä joksikin muuksi. Siispä vein tuoreen havukranssin ja kynttilän.

Kun viime kesänä haudalle oli ilmaantunut kivi eli hauta oli mahdollista ylipäätään löytää, siellä oli nyt paljon talvisia hautakynttilän raatoja lojumassa pitkin poikin. Kymmenkunta. Korjasin ne pois. Korjasin pois joulua edeltäneen kranssini ja korvasin sen uudella. Pitää viedä kukkia tuonnempana…Korjasin myös pois mädäntyneen ruusukimpun. Löysin vettyneen joulukortin, josta kävi ilmi, että ruusut olivat olleet veljeni nuoremmalta tyttäreltä. Jätin kortin kiveä vasten.

Siltä varalta, että joku kuvittelee minun kuvittelevan, että veljeni jotenkin on siellä haudassaaan ja kuulee, kun kerron, että olemme tehneet Uukuniemi-kirjan, niin en kuvittele. Haudoilla ei käydä siksi. Haudoilla käydään jonkinlaisesta historian tajusta. Siellä käydään toteamassa – jossain reaalitodellisuuden paikassa – että tietty ihminen on vaikuttanut omaan elämään ja vaikuttaa vielä kuolemansa jälkeenkin. Haudalla käydään tiedostamassa tilanne normaalissa järjessä, ettei se koteloidu johonkin alitajuntaan ja ala kasvaa siellä myrkillisenä syöpäkasvaimen kaltaisena kummituksena, joka pullahtaa sitten ilmoille yllättäen ja huomaamatta jättimäisiiin mittoihin paisuneena. (2.5.2018)