Valopöytä!

Suoritan paluuta vanhaan, vaikka väitetään, ettei se

ikinä onnistu.

Nyt on taas valopöytä asennettuna - toimii vielä, vaikkei ole ollut käytössä vuosikymmeneen! Laatikostonsiirto-operaatiossa löytyi jopa millariarkin puolikkaita. Olen suvainnut peittää valopöydästä millariarkilla aina vain puolet, sillä olen tarvinnut tilaa myös puuhille, joissa siitä on harmia.

 

Alan siis toteuttaa elämäni tarkoitusta. Rupean piirtelemään, eikä siinä piirtelemisessä tule olemaan tietokoneavusteisuuden häivääkään. Valopöytä on korkeinta teknologiaa, mitä aion hyödyntää. Paluu vanhoihin hyviin aikoihin?

 

Koska oli muita ongelmia, en ehtinyt keskittyä kesän aikana sadonkorjuun hedelmiin. En saanut leivotuksi yhtä ainoata mustikkapiirakkaa tuoreista mustikoista! Mutta nyt tein kaalilaatikkoa. Että oli hyvää kaiken vuosikausia kestäneen chilin syömisen jälkeen.

 

Pitää palata ruoankin suhteen vanhaan ja alkaa tehdä sellaisia ruokia kuin borskeitto ja kalaseljanka, tai sieni-. Jos oikein innostun, opettelen tässä vanhoilla päivilläni vielä keittämään hernerokkaa.

 

Äiti on paremmassa kunnossa, äänikin on jo normaali, ja hän on huolissaan sellaisesta seikasta kuin syntymäpäivistään, joiden aikana hän tulee vielä olemaan sairaalassa. Minä en ole ikinä viettänyt syntymäpäiviä, mutta äiti on viettänyt aina. Minä olen huolissani siitä, miten hänen kävelemisensä sujuu ja alkaako hän taas kaatuilla heti kotiin päästyään. Tämä ei huoleta äitiä vähääkään.

 

Nyt menee pari viikkoa ennen kuin pääsen valopöytäni ääreen. Päin Pohjanmaata seuraavaksi. (4.9.2011)