Vanhuus Peppi Pitkätossuna

Reality is overrated!

Minä, joka en juurikaan katso televisiota, katsoin eilen illalla Albert ja David Mayslesin dokumettielokuvan Grey Gardens, jossa kuvattiin kahden kahden onnistuneesti normaaliyhteiskunnan ulkopuolelle telakoituneen naisen, Edith Bouvier Bealen ja hänen myös Edith-nimisen tyttärensä, elämää. Dokumentti on vuodelta 1975.

Ja sitä ennen katsoin puolihuolimattomasti samannimisen fiktiivisen elokuvan samasta aiheesta.

Molemmat naiset olivat aikanaan olleet etuoikeutetun yhteiskuntaluokan jäseniä ja seurapiirikaunottaria, ja varsinkin vanhempi, dokumenttielokuvan kuvaamisen aikoihin 79 vuotta täyttävä iso-Edie on siinäkin iässä todella kaunis. Naiset näyttävät kameralle upeita vuosisadan alun hienostovalokuvaajien ottamia kuvia itsestään. Nuorempi Ediekin on kropaltaan näyttävä, ja hän esiintyykin koko elokuvan ajan uimapukusillaan esitelläkseen tanssijattaren sääriään, jolla ei ole koskaan tosiasiassa ammatikseen tanssittu. Mutta tukka häneltä on jollain dokumentissa selittämättä jäävällä tavalla lähtenyt, mutta ei se mitään, hän on korvannut sen loistokkailla huivirakennelmilla. Vanhemmlla Ediellä on ollut yhtä todellinen laulajattaren ura.

Kaikki tapahtuu rapistuneessa kartanossa, joka on täynnä kissoja ja kirppuja, jälkimmäisiä niin, että kuvaajat joutuvat sonnustautumaan kirppupantoihin talossa oleskellessaan. Niin naiset kuin kissat ovat ulostelleet eri puolille sisätiloja. Tuoleilla ei voi istua, ne ovat niin likaisia, mutta tuolillehan voi aina panna paperin! Joka paikka on täynnä roskaröykkiöitä. Kun ex-seurapiirikaunotarten tilanne tulee lehtiiin, sukulaistyttö Jaqueline Kennedy Onassis käy siivouttamassa talon. Jätettä viedään sellainen tuhannen kuorma-autollista. Pikku-Edie seuraa roskien kuljetusta kiikarilla - kumpikaan nasista ei käy koskaan talon ulkopuolella - ja paheksuu Amerikkaa, sillä missä muussa maassa ihminen joutuu maksamaan siitä, että joku vie hänen roskansa.

Ruoka taloon tulee pakettiautolla, josta se jätetään kuistin penkille. Se koostuu etenkin pateesta ja jäätelöstä, joita naiset syövät suoraan purkista sängyllä istuen. Heillä on meneillään ikuiset lastenjuhlat!

Naiset elävät hienostoelämän sitä kaikein ylellisintä osaa ilman sen alle normaalisti kuuluvia perustuksia. Ja kun ne puuttuvat kaikki menee vähän kieroon, mutta naiset ovat itse sen valinneet ja hyväksyvät tosiasiat. Huonommin järjissään oleva pikku-Edie puhuukin siitä, että hän mitä ilmeisimmin näkee itsensä toisin kuin muut hänet näkevät, mutta hän ei pane sitä pahakseen. Ja tosiaan, kun naiset sitten ovat nähneet elokuvan, heidän kerrotaan olleen siihen kertakaikkiaan ihastuneita! Se vastasi heidän omaa käsitystään heidän elämästään, ihanteellisimmasta mahdollisesta elämästä, jonka he etuoikeutetusta asemastaan tietoisina olivat etuoikeutenaan itse itselleen valinneet.

Naisista on tähän dokumenttielokuvaan ynnä muihin lähteisiin sekä taiteelliseen vapauteen perustuen tehty myös fiktiivinen elokuva, johon on sisällytetty vihjeitä siitä, miten jotkut dokumentissa selittämättömiksi jääneet seikat ovat ehkä olleet. Michael Sucsyn fiktiivisessa Grey Gardensissa Jessica Langen näyttelemä iso-Edie käskee Drew Barrymoren esittämän pikku-Edien soittaa lämmityksen korjaajalle, sillä hänellä on kylmä. Pikku-Edie vastaa, ettei tämä tule enää, koska he ovat tälle korjaajalle jo niin paljon velkaa. Iso-Edie käskee pikku-Edien maata korjaajan kanssa.

Oli nimittäin käynyt niin, että kun iso-Edien mies oli ottanut eron vaimostaan, tämä oli jäänyt 35-vuotiaana tuohon 28-huoneiseen kartanoon kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Ja kuten sanottua, Edie oli hiukan boheemiuteen taipuvainen. Hänen upporikas isänsä teki hänet sittemmin jopa perinnöttömäksi, kun Edie oli ilmaantunut poikansa häihin pukeutuneena kuin opperadiiva. Vaikka isä jättikin tyttärellen pienen elatusmaksun ja vaikka Edie sai mieheltään jotain lapsiensa elatukseksi, näillä rajoilla ei pidetty moista jättitaloa jättipuutarhoineen. Suku painosti aktiivisesti Edieä luopumaan talostaan, mutta turhaan. Siispä Edien oli saatava apua, ja etenkin yhdelle äitinsä hansalankarille Tomille pikku Edie on katkera ja vaittaa dokumentissa, että hänen piti sietää tuota Tomia 10 vuotta. Siis missä mielessä, herää katsojan kysymys, semminkin kun pikku-Edie ei sittemmin suostunut tulemaan haudatuksi äitinsä lähettyvillekään. Ediellä oli aikanaan myös lauluharrastuksensa takia säestäjä. Eikä, kuten sanottua, käsittäkseni rahaa maksaa tällekään aivan täyttä rahallista korvausta.

Mutta naiset eivät siis näe valitsemassaan elämäntavassa mitään vikaa, päinvastoin. Kun pikku-Edie kiikaroi yläkerran ikkunasta ulos talosta puutarhaan, hän ihastelee umpeen kasvanutta valtavaa pihaa. Kerran häneltä oli kuulema pudonnut sinne huivi, eikä sitä löytynyt enää ikinä tuosta lehvämerestä, niin huikea lehvämeri heidän puutarhansa on!

Elokuvien ulkopuolelta sanottakaan, että pikku-Edie onnistui äitinsä kuoleman jälkeen myymään talon ja eli niillä rahoilla elämänsä loppun asti eli 84-vuotiaaksi. Iso-Edie hiipui hiukan nuorempana, vuosi dokumenttielokuvan valmistumisen jäkeen eli 80-vuotiaana. Eli syöpäläiset ja asuintilojensa nurkkiin paskominen sun muu siivoamattomuus eivät ehkä sittenkään ole niin vaarallisia terveydelle kuin sosiaalitantat väittävät.

Eli jos olette joskus ajatelleet, mitenkähän Peppi Pitkätossulle olisi käynyt vanhana, niin tässä varmaan on vastaus. (11.11.2012)