Varjoyhteiskuntaan

En usko, että maailmassa sen enempää kuin edes omassa maassamme päästään meidän aikoinamme enää minkänlaiseen konsensukseen yhtään mistään. Ihmisten todellisuudet ovat ajautuneet liian kauas toisistaan.

19.1.2015 Hesari tiedonaturoi kehitysjärjestö Oxfamiin viitaten, että ensi vuonna 1% maailman västöstä omistaa yli puolet kaikesta, mikä maailmassa omistettavissa on. Isännän kanssa aamukahviöydässä kyselimme toisiltamme, että miksi emme tee vallankumousta.

Emme siihen hätään keksineet vastausta, mutta olen tässä nyt viikon verran pohtinut, mikä tässä mättää, kun ihmiskunta suostuu tällaiseen.

Luultavasti syy on yksinkertaisesti se, että ihmiset elävät omaa elämäänsä eivätkä suostu elämään toistensa puolesta vallankumouksen elämää. Historia osoittaa, että vallankumoukset vaativat sangen huomattavia henkilökohtaiisa uhrauksia, ja pitää olla aika nuori nähdäkseen henkilökohtaisilla uhrauksilla jotain arvoa.

Tietenkin voidaan katsoa, että Lähi-idässä on menossa vallankumous. Isäntä yritti kaivaa netistä, paljonkon ISILillä on taistelijoita. Arviot olivat vaihtelevaisia, ja minun huonolla laskupäälläni keskiarvoksi jäi sellainen parikymmentätuhatta. Eli sellainen 20 000 pitkittyneestä murrosiästä kärsivää heppua on saanut maailman melko sekaisin. Se ei olisi onnistunut, elleivät he todellakin saisi tukea, sekä aktiivista että passiivista. Oletan esimerkiksi, että niillä main on runsaasti taistelijoiden ikäistä väkeä, jotka eivät taisteluihin osallistu mutta eivät niitä myöskään vastusta.

Tuollaiset toimet vaativat huomattavaa nuorisomäärää. Yhteiskunnallinen kumouksiin tähtäävä liikehdintä tapahtuu aina paikoissa, joissa 15-25 -vuotiaiden vuosittainen kasvu on suurta, sellaista 70%:n luokaa. Syyriassa se oli vuonna 2010 planeetan suurin, 100%. Se on hirveä suhteellinen määrä. Kaikki muutkin eniten nuorisoaan vuodessa lisäävät maat sijaitsevat joko Lähi-idässä tai sitten Etelä-Aasiassa. Etelä-Aasian tilanteesta en tiedä, mutta Lähi-idässä tällä nuorisolla ei ole mitään järkevää tekemistä, ts. työtä ei ole tarjolla, ja maat ovat islamilaisia maita. Mikä tahansa vaihtoehtoinen systeemi on tuolle nuorisomäärälle parempi vaihtoehto kuin vanha systeemi, jossa heille ei ole mitään sijaa. Työpaikkojen määrä ei käsittääkseni mitenkään voi lisääntyä saamaan tahtiin kuin nuorison määrä vuosittain.

Meilläkin suljetaan väkeä yhteiskunnan ulkopuolelle, koska työpaikkoja ei ole. Kun myöskään ei ole vallankumouksia tekevää nuorisoa, ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä kulutusyhteiskunnalle vaihtoehtoinen elämäntapa. Jos rahaa ei ole, sitä ei osta mitään. Länsimaisen kulttuurin atomisuuden tähden tämä elämäntapa tulenee ainakin Suomessa olemaan erakon elämäntapa.

Tämä vaarantaa tietoteknistymisen, ja se on hyvä juttu. Tietokoneet happanevat nopeasti, ja kun ihmisillä ei enää ole varaa ostaa uusia koneita, sen teknologian lajin kehitys ainakin massakäyttöön tyssää. Ihmisten kyky käyttää laitteita myös heikkenee omien koneiden puuttuessa, mikä käytännössä lopettaa yhteiskunnan palvelujen siirtämisen verkkoon. Tämä kaikki säästää ympäristöä, sillä tietokoneet ovat maailman vakavin ympäristöuhka. Niistä tulee armottomat määrät jätettä, jota yritetään kierrättää, mutta jonka kierrättämisestä tulee siten itsestään omat myrkkynsä ja haittansa.

Lievimmillään tämä kaikki johtaa meillä vain yhteiskuntaluokkien eron syvenemiseen. Länsimaisen yksilökeskeisyyden tähden näihin luokkiin kuluvat ihmiset tuskin tulevat kokemaan solidaarisuutta keskenään. Ihmisten kyky toimia vain asiakeskeisesti ja ilman ammattimaista,  johdettavien hyvinvoinnista huolehtivaa johtamista on myös heikentynyt.

Kävi mielessäni, että Venäjä saattaa hyvinkin laskea juuri tämän varaan. Väki, joka on syrjäytetty aktiivisesta elämästä ilman omaa syytään (eli tällä hetkellä yli 200 000 työtöntä) eikä kykene tuntemaan solidaarisuutta edes itsensä kanssa samassa liemessä oleviin eikä syystäkään halua tuntea sitä yhteiskuntaa kohtaan, ei ole kovin innokas puolustamaan isänmaata. Ja kun eivät ole ole Björn Wahlroos ja hänen kaltaisensakaan, niin luultavasti vielä tässä omana aikanamme tulemme näkemään, että Suomi on Venäjän provinssi.

Se merkitsee siirtymistä permakulttuuriin. Parkkipaikat häviävät kerrostalojen liepeiltä ja korvautuvat tiukasti aidatuilla perunamailla kuten Venäjän Karjalassa. Autotallien tilalle tulevat kasvihuoneet, ja taloyhtöiden parkkihallit muutetaan asukkaiden kellarikopeiksi - sellaisia oli vielä minun nuoruudessani. Ihmiset lakkaavat virtsaamasta vessanpönttöihin, kun pissa joudutaan laimentamaan parvekkeilla kasvavien tomaattien lannoittamiseen.

Tämä työttömyys ja muu talouskriisi Venäjän valloitusretkineen tulee vielä muuttamaan ihanasti kaupunkikuvaa!(28.1.2015)