Varovaisia jouluvalmisteluita

Olen nyt sitten vihdoinkin päättänyt osoittaa yhteiskuntaan sopeutumista ja ryhtynyt suorittamaan joitain - joskin vaatimattomia - jouluvalmisteluja.

Olen tässä vähän kerrassan saanut yskäni vaimenemaan siihen malliin, että olen ryhtynyt harjoittamaan jouluvalmisteluja. Semminkin kun äiti on tulossa meille aattona.

 

Äiti oli jo viime vuonna niin huonossa kunnossa, että hän oli meillä jouluna. Siitä pitäen, kun hänen pesueensa muutti muualle, hän on viettänyt aina joulunsa ystävättärensä A:n kanssa. Järjestely on ollut sellainen, että äiti on järjestänyt ruoat kotonaan ja A tullut sitten juhlan viettoon. Kun äiti viime vuonna oli kyvytön jouluvalmisteluihin, hän odotti, että A olisi kerrankin kutsunut hänet kotiinsa ja hoitanut päivällisen, mutta ei. Äitini loukkaantui.

 

Minä hiukan ymmärrän A:ta, sillä on siinä omat riskinsä ryhtyä valmistamaan jouluruokia sille vanhalle karjalaiselle pitokokille.

 

Äiti ei vähällä suostu viettämään juhlapyhiä minun kanssani.

 

Joitain vuosia sitten, kun olimme juuri paluumuuttaneet Savoon, äitini oli lonkkaleikkauksessa ja pääsi kotiin vappuaattona. Kun äiti oltiin saatu invataksilla kotiinsa, minä läksin hakemaan apteekista hänen lääkeitään ja samalla oli määrä käydä kaupassa. Ostoslista oli merkillisen pitkä, kun ottaa huomioon, että äiti oli sänkypotilas.

 

Kun olin apteekissa, minulle lääkkeitä myyvä henkilö antoi minun kautta rantain ymmärtää, että jos minua huvittaisi kertoa lääkemääräyksessä mainitun henkilön kuulumisia, hän voisi kuunnella - eiväthän ne ihmiset tietenkään saa mitään suoraan kysyä, sillä tämän yhteiskunnan perimmäisin päämäärä on tehdä ihmisistä välittäminen niin mahdotomaksi kuin suinkin masennuslääkeiden myynnin takaamiseksi. Mutta koska savolaiset miellään rikkovat valtakunnan yleisiä normeja, täällä on kehitetty kaikenlaisia hienovaraisia systeemejä ihmisistä välittämisen virallisen kiellon vastustamiseksi. Älykkyyttähän se tietysti vähän vaatii.

 

Sillä siunaaman sekunnilla alkoi kiiriä tieto kautta Kuopion, että äitini on nyt päässyt sairaalasta ja hänen hirvittäänä kohtaloonaan on nähtävästi joutua viettämään vappuaatto sen tosikkotyttärensä kanssa, ellei asian kulkuun pikaisesti puututa. Kun olin heittänyt apteekki- ja kauppareissut, palasin äidille, ja sinä aikana siellä olivat olleet kännykät kuumina. Ja ennen kuin olin saanut ostokset kaappeihin alkoi tursuta mummoja ovista ja ikkunoista pelastamaan äitini vappua.

 

Meillä, kuten sanottua, ei ole tarjolla perinteisiä jouluruokia. Sillä vältetään keskustelu siitä, miten ne olisi pitänyt valmistaa. Toinen syy tietenkin on se, että minä en satu pitämään jouluruoista. Kinkku meillä on, mutta on myös ankanrintaa. Joulukakkuja ei ole, mutta mantelit kuuluvat jouluun, joten toskakakku on riittävän sopiva joulukahvipöytään.

 

Ja nyt lähden hakemaan pyykkejä kuivaushuoneesta. Olen nimittäin pessyt tänään kolme taloyhtiönkoneellista hyntteitä. (23.12.2011)