Venäjää oppimassa

Never say never...

No niin. Olen nyt sitten käynyt tänään ensimmäisellä venäjän tunnilla. Olin kyllä oikeastaan ajatellut, etten opettelisi sitä kieltä tässä elämässä, mutta kun farsin kursseja ei Kuopiossa ole tarjolla.

Tuleepahan taas opeteltua joku uusi kirjoitus. Se estää aivoja happanemasta päähän. Tälläkin kieltenopettajalla oli kyllä se ihanne, että etenkin puhumaan pitää oppia. Minulla puolestaan on kirjoittamisen pakkomielle. Opettajan mukaan venäläistä kaunokirjoitusta ei opetella tällä kurssilla. Se on epäilemättä perusteltu kanta, sillä kurssi on tosi lyhyt. Siispä kaivoin kirjahyllyä kotona, ja kas, löysin kuin löysinkin takavuosina Parikkalan kunnankirjaston poistomyynnistä euron hintaan ostamani vanhahkon venäjän kielen itseopiskeluun tarkoitetun - englannin kielisen… - oppikirjan. Siinä oli kaunokirjoituskirjaimisto ja muutama sana niillä kirjoitettuna, joten ainakin jotkut ligatuurit sai selville. Kaunokirjotusten kauneushan on nimenomaan ligatuureissa. Kirjainten piirtämisjärjestyskin pitäisi oikeastaan tietää, mutta sitä ei tuossa kirjassa selitetty (huokaus…).

 

Miten tässä nyt pärjätään ilman tietoa venäläisen kaunokirjoituksen kirjainten piirtämisjärjestyksistä? (13.1.2015)