Viiden perunan permakulttuuri

Näin aloitin perunankasvatus-

harrastukseni vuonna 2011.

Jääkiekon MM-kisat ja perunankasvatus

 

Minulta jäi tänä iltana joogaamatta, mutta isännän mukaan minä sain riittävästi liikuntaa, kun katsoin urheilua. Minä en tavallisesti katso sitä.

 

Mutta nyt katsoin, kun Suomen joukkue palasi jääkiekon MM-kisoista Bratislavasta ja laskeutuminen lentokentälle tapahtui turvalleen, kun Pasi Nurminen -niminen trauman kokenut entinen maalivahti kellahti lentokoneen portaissa nurin pokaaleineen päivineen, vaikka joku yritti kaikin voimin taluttaa ja pitää häntä pystyssä. Pokaali kaiketi sai kohtalaisia vammoja. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun joku suomalainen näin käyttäytyy, sillä Nurmiselle tarjosi esimerkin jo itse suuri valtiomies Urho Kekkonen. Muutaman tunnin kuluttua Nurminen oli sen verran selvinnyt, että ehti hiukan myöhässä kansanjuhlaan Helsingin kauppatorille. Siellä tv-kamera kerettiin juuri ja juuri kääntää pois, kun rupesi näyttämään siltä, että Nurminen käy istumaan siihen pyttyyn. Kunhan se pytty nyt ensin oltiin torille saatu. Joukkueen kapteeni tuli hiukan muita perässä pokaalin kanssa – päättelin, että pokaalin lommoja oli jouduttu kameroita varten oikomaan.

 

Kauppatorilla oli valtava kansanpaljous siitä hyvästä, että Suomen joukkue voitti pelin, jossa tapellaan ja yritetään pistää pientä mustaa nappulaa kymmenien aikuisten miesten voimalla kahdelle pienehkölle verkolla suojatulle alueelle, joita vielä vartioivat erityiset maalivahdit. Toimintaa rahoitetaan verovaroista, ja minua kauhistuttaa, mitä se maksaa. Varsinkin se, kun seuravana vuonna otteluita pelataan Suomessa. Minua kauhistuttavat myös ne henkilövahingot, joita tuon juhlinnan päätteeksi taatusti tapahtuu tämän humalahakuiseen juomiseen taipuvaisen kansakunnan keskuudessa.

 

Paikalle ehätti myös itse presidentti Halonen, jonka sanoista oli pääteltävä, ettei hän tyhjän päiten ollut lähtenyt moisia kisoja katsomaan. Arvostan häntä tämän jälkeen entistäkin enemmän. Hänellä oli yllään sama duffelitakki, joka hänellä oli jo nuoruudessani Heinolan torilla.

 

Tästä onkin tehtävä se johtopäätös, että on meidän on siirryttävä permakulttuuriin mitä kiireimmin koko yhteiskunnan, Tarja Halosen johdolla.

 

Minun viiden perunan permakulttuurissani ei ole mitään hymähtelemistä tämän tänä iltana nähdyn rinnalla, ja synkretistisestä satuolennosta kertovan sadun akvarellikuvittaminen on suorastaan järkevää toimintaa.

 

Ja perunoihini on, muuten, ilmaantunut jo pienet idut. (16.5.2011)

 

 

Ja näin potut maahan

 

 

Suonenjoelle oli ilmaantunut kesävesijohto, ja lisäksi oli käynyt ilmi, että pumppu oli haljennut. Joten nyt on myös uusi pumppu.

 

Pelkäänpä, ettei meistä ei oikein ole talonpitäjiksi.

 

Monen mielestä minusta ei varmaan ole myöskään perunan viljelijäksi, sillä ohessa on on näyte siitä, miten minä viljelen perunaa. Sikäli kun tiedän, perunassa on kaunis valkonen kukka. Arvelin, että se olisi mitä oivallisin koristekasvi. Taustalla häämöttää myös, miten minä kasvatan kuusia.

 

Olen nyt siis harjoittanut puutarhatöiden merkeissä ulkoilua. Minä en ole mikään erityinen ulkoilija. Sää oli erinomainen, aurinkoinen vaan ei kuuma. Petollinen hipiälleni, sillä palan helposti. Mutta onneksi olin saanut yhdeltä kaverilta muovikassillisen keväisiin olosuhteisiin sopivia näytetuotteita. Otin niitä mukaan Suonenjoellekin, ja täytyypä tunnustaa, että ellei tuota muovikassia olisi tulla tupsahtanut, en olisi muistanut koko ihonsuojaamista. Nyt tulin pistäneeksi aurinkovoidetta, suojakerroin 50, kasvoihin ja myös niskaan, sillä minulla on jo kesätukka. Unohdin korvat, joista illan suussa kylään tullut naapurin rouva huomautti, että ne ovat palaneet.

 

Puutarhanhoidossa tarvittaisiin paljon tietoa, niin paljon, etten ikinä jaksaisi sitä hankkia. Olemme yrittäneet istuttaa jotain kasveja, ja epäonnistuneet, joten tyydymme tästedes siihen, mitä kasvaa itsestään. Paitsi tätä peruna-asiaa. Onneksi anoppi on aikanaan istutellut jotain sitkeää, mikä pihamaata kaunistaa.

 

Myös työnmäärässä yritän noudattaa viisautta. Teen sen ja vain sitä, mikä huvittaa - en sitä, mitä kenties pitäisi. Missään tapauksessa minusta ei ole hoitamaan sitä pihaa kauttaaltaan.

 

Suurin ongelma anoppin pihamaassa on pihlaja-angervo. Viime kesänä emme käyneet Suonenjoella juuri lainkaan, koskapa vettä ei tullut. Pihlaja-angervo sai levitä rauhasa, ja se otti ilon irti elämästään.

 

Pihlaja-angervo on buddhalainen kasvi. Se antaa periksi eli katkeaa helposti, jos sen katkaista haluaa. Se antaa jopa vetää itseään juurineen ylös. Mutta jatkaa siten kasvuaan toiseen suuntaan siitä, mikä juuresta jäljelle jäi. Rajattomiin. Kärsivällisesti ja tehokkaasti. Kuvittelematta, että elämällä on mitään tarkoitusta. Se elää vain. Aina vain. (22.5.2011)

 

 

Perunat ovat jo vähäsen taimella

 

Keväällä uhosin siirtyväni permakulttuuriin. Yksi ihminen on kysynyt minulta, ainonko todella ruveta harrastamaan jotain sellaista.
 

Taidamme isännän kanssa olla vihoviimeisiä permakulttuuriin siirtyjiä.
 

Kuten ja aiemmin todettua, lupasin lähteä enää ikinä Suonoenjoelle vain ja vain, jos sinne alkavat taas tulla vedet. Ne tulivat, mutta permakulttuurimme seuraava haaste oli, että vedet lakkasivat menemästä.

Kolmanneksi miellä ei ole aikaa käydä siellä, ja nytkin vierähti kolme viikkoa edellisestä käynnistä.
 

Sillä tontilla sitä kasvit kasvavat. Etenkin voikukat. Kun menopäivän iltana söimme ulkona, katselimme, kun linnut istuivat toistametristen voikukkien varsilla ja popsivat siemeniä suoraan siemenpehkosta.

 

Viemärikin saatiin vetämään, ainakin toistaiseksi, joskin putkien rassaamiseen vaijerilla kului mekein kaksi päivää.
 

Voikukkien lisäksi perunani olivat kasvaneet mielestäni kohtalaiselle taimelle. Olen kuullut paristakin luotettavasta lähteestä, että perunat pitäisi mullata, ts. niiden juurelle pitäisi lisätä multaa. Minulle ei kerrottu, missä vaiheessa. Olen itse tykönäni päättänyt, että se tapahtuu, kun menemme seuraavan kerran Suonenjoelle.
 

Kukkia potuissani ei siis vielä ollut, ja se ruukkukasvatus ei ilmeisesti ole kovin hyvä idea, sillä ruukussa taimet olivat aivan pikkuisia.
 

Mikä sen sijaan kukoistaa upeasti ruukussa, on kesäkurpitsa. Ohessa kuva yksilöstä parvekkeellamme Kuopiossa. (19.6.2011)

 

 

 

 

 

 

Ja näin kasvatetaan perunaa Venjällä

 

Vaikka päätän joka vuosi, etten enää ikinä lähde Venäjälle, päädyn huomaamaan joutuneeni sinne joka kesä.
 

Venäjän Karjalassa sitä kukoistaa permakulttuuri. Oheisessa kuvassa on käkisalmelaistalon koko piha pihapolkua lukuunottamatta pantu perunalle.
 

Meillä halveksitaan perunaa sen hiilihydraattipitoisuuden vuoksi. Meillä kun on ongelmana yliravitsemus, ja peruna ravitsee liikaa. Ihmiset haluavat syödä paljon, ja siksi ruoka ei saa sisältää hiilihydraatteja - niitä ei voi syödä paljon lihomatta. En täysin ymmärrä tätä logiikkaa, mutta tälle hyvin monien lähimmäisteni syömäideologia perustuu. Itse asaissa en ymmärrä, miksi ihmisillä noin ylimalkaan on syömäideologioita. Itselläni on aivan liikaa ajattelemista, että jaksaisin kehittää itselleni moisia.
 

Mutta Venäjällä peruna on jees. Perunaviljelmät pitää aina myös aidata ja niitä pitää valvoa. Kuulin jutun, jonka mukaan joku suomalainen oli lähtenyt pottua viljelemään Venäjän Karjalaan. Sadon kypsyttyä hän alkoi tiedustella nostajia. Niitä ei ilmoittautunut palkalliseen työhön, mutta silti perunat hävisivät pellosta heti seuraavana yönä. (10.7.2011)

 

 

Ja potut sen kun kasvavat

 

Käväisimme Suonenjoella.

 

Menomatkasta isäntä kertoi, että Suonenjoella oli pari päivää sitten palanut salamaniskun saanut talo. Odotimme jännittyneenä, olisiko se se, johon me olimme menossa...

 

Ei ollut siinä mielessä, että talo ei ollut palanut. Mutta sähköjä ei tullut, ja kun sulakkeita oltiin jonkin aikaa vaihdeltu eikä vessaan ja siihen huoneeseen, jossa minä olen pitänyt tapanani maalata, edelleenkään ilmaantunut valoja, alkoi huolestuttaa.

 

Yksi sulake ei ollut vain palanut vaan mennyt aivan pirstaleiksi.

 

Ihmettelin sotkemishuoneeni lattialla olevia valkoisia muovinkappaleita. Ensin arvelin, että olisinko toiminut niin huolimattomasti, että jostain akryyliväripurkista olisi sitä rutistellessani kimpoillut kuivuneita maalin paloja reunoista.

 

Mutta sitten älysin siirtää nurkassa olevia rullia - vanhoja pöhköjä maalauksia, joiden toiset puolet olin suunnitellut käyttäväni - ja takaa paljastui sirpaleiksi halonneet puhelin- ja sähköpistorasia. Seinästä törröttivät pelkät johdot, ja seinää oli jopa mustunut ympäriltä.

 

Pakastin oli sammunut. Suurin osa tavaroista oli tietenkin kompostikelpoista, mutta puolukat, jotka sitä paitsi olivat vielä aivan kylmiä pari päivää ukkosmyrskyn jälkeen, isäntä keitti hilloksi.

 

Tulipahan siivottua se pakastin...

 

Että sellaista.

 

Multasin kuuluisat perunani. Koska olin jostain kuullut, että perunaa voi kasvattaa jopa hiekassa, kunhan peittää pinnan ruohosilpulla, arvelin, että molempi parempi, ja kompostimullan lisäksi peittelin perunoideni juuret ruohosilpulla. Ruohosilppua tulee aina runsaasti, kun käymme Suonenjoella… Tosin nyt heinänkasvu alkaa selvästi olla hidastumaan päin.

  

 

 

 

Aiemmalla kerralla ruukkupotut olivat olleet pienempiä kuin suoraan maassa kasvaneet, nyt tilanne oli tasoittunut. Ruukkupotaattini saivat saman kohtelun.

 

Pihalla oli hirmuisesti erilaisia perhosia. Ja muitakin elukoita. Nämä muut olivat hanakoita puremaan.

 

 

 

 

  

Punaherukaa näyttää tulevan tänä vuonna kuten kaikkina muinakin. Parina vuonna niitä ei ole edes kerätty, koska olen ollut joko Kiinassa tai Pohjanmaalla. Tänä syksynä voisi hiukan mehua keittää. Mustia herukoita tulee vähemmän. Ne kuitenkin olisivat käyttökelpoisempia.

 

Vaikka oli kaiken maailman askaretta, kerkesin myös pingottaa yhden kankaan ynnä gessota sen. (16.7.2011)

 

 

 

 

Joko olisi potussa mukuloita?

 

 

Viikonloppuna kävimme Suonenjoella. Minulla oli siellä varastoituna kamppeita, jotka piti ottaa mukaan Pohjanmaalle, ja ne oli siis haettava ennen Pohjanmaalle lähtöä.

 

Olisin halunnut katsoa yhdestä perunakasvista, onko se tuottanut mukuloita, mutta isäntä kielsi. Kuulema tähän aikaan vuodesta ei nosteta perunaa, ja siinä olisi mennyt yli 10% perunasadostani hukkaan. Istutin 8 perunaa.

 

Nyt sitten en tiedä, milloin pääsen tutkimaan perunanviljelyni hedelmät.

 

Yhtä kaikki, minulla on uusi pieni 'koti' Pohjanmaalla. Parasta siinä on ovi pohjoiseen, joka vieläpä on eräänlaisessa kolossa. Se on vähän kuin pimeän luolan suuaukko.

 

Tänään on illalla ohjelmassa jalkojen ruuvaaminen työpöytään.

 

 

En ole saanut oikein mitään aikaan koko kesänä. Ohessa kuitenkin Xiao Xinling-satuun kaksi luonnosta lisää, Hiiri ja Liisa.

 

Söhräsin näitä yhdessä kokouksessa, ja vieressä istunut kolleega kysyi Liisasta, että olenko se minä pienenä.

 

Kun ehtisi piirtää. Piirtämättömyys vaarantaa vielä mielenterveyteni... (16.8.2011)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Potunnostossa!

 

Köröttelin Pohjanmaalta Savoon, ja piti sitten heti Suonenjoelle saavuttua ryhtyä perunannostoon.

 

Kaivoin kukkaruukkua, johon olin upottanut kaksi perunaa. Niistä toisen oli myrsky jossain vaiheessa runnellut. Olin yrittänyt tukea sitä kuloheinällä, mutta kun ryhdyin potaatinnostourakkaani tuon kukkaruukun suhteen, ei jäljellä ollut kuin yksi nuutunut varsi. Mullasta alkoi kuitenkin paljastua perunoita, ks. kuva, ja yhteensä tuosta kukkaruukusta sain 12 kpl perunasadon.

 

 

 

 

Minun kaivaessani pottuja kukkaruukusta isäntä grillasi, ja loppuillaksi rupesimme juomaan punaviiniä ja polttamaan roihuja ja kynttilöitä. Vähän sateli, mutta ei se mitään.

 

Huomenna jatkan perunanostoa muista kohteista. (9.9.2011)

 

 

 

 

 

 

 

 

Ehtoisa emäntä

 

 

Kävimme eilen sienessä. Saimme melkoisen sadon. Lähinnä päädyimme keräämään lampaankääpiä ja kanttarelleja. Lampaankääpää on aika harvoin oikein runsaasti, mutta nyt oli valtava esiintymä.

 

Kun sienet oli siivottu, nostimme loput potaattini. Se oli kuin aarteenetsintää. Isäntä, joka on kyynikko, totesi, että noillahan me elämme koko talven. Voi olla, että ei mutta kyllä joitain viikonloppuja. Perunani ovat hämmästyttävän eri kokoisia. Söimme eilen ensin pienet.

 

Eilinen päivällisemme oli viereisen näköinen. Lampaankääpähän menee kuumennettaessa tuollaiseksi eksoottisen keltaiseksi. Oman kukkaruukun perunoita, muuripadan salaattia ja kanttarellimuhennosta. (Isäntä otti lisäksi kyllä makkaraa…)

 

Kun olin osoittautunut noin ehtoisaksi emännäksi, leivoin tämän permakulttuurin kunniaksi tänä aamuna vielä pullaa. Kahta mallia: perinteisiä ja kokeiluna kierrepullia, joihin tuli sisälle suklaatta, rusinoita ja hasselpähkinää.

 

Siinä leipoessani sattui vieraita matalaan majaamme metsästyksensä ohessa; isäntäkin joutui nousemaan, kun vieras oli aikansa ihmetellyt, että miten meillä pidetään isäntää makaamassa siihen aikaan päivästä. Kello oli tulossa yhdeksän. Perinteinen pullamalli teki kahvipöydässä paremmin kauppansa kuin kokeiluni niin isännälle kuin vieraille.

 

Mutta minusta kokeilupullat olivat parempia. (11.9.2011)