Viilennystä

Kylläpä olen odottanut tätä sään viilenemistä!

Ennen vanhaan neuvostoaikaan venäläinen jäätelö oli huippulaatua. Parasta jäätelöä ikänäni olen syönyt Moskovassa joskus 80-luvulla.
 

Tilanne on valitettavasti noista ajoista muuttunut. Venäjällä ollaan kyllä edelleen ylpeitä jäätelöstä, vaikka syytä ei enää olekaan, mistä merkkinä oheinen nationalistinen jäätelöpaperi.
 

Jäätelölle onkin ollut viime päivinä käyttöä. Tällä nimenomaisella hetkellä ei ole suoranainen helle, mutta kyllä minä vähemmällä kuin tälläkin lämmöllä pärjäsin. Ilma alkoi viilentyä eilen illalla, mikä ilahdutti minua, sillä sehän merkitsi, että voi taas alkaa tehdä jotain. Minä nimittäin en kestä kuumaa juuri ollenkaan. Gessosinkin sitten yhden kankaan siinä illan vilakassa.
 

Minä tiedän, että pitäisi keittää itse omat pohjustusaineensa, mutta minulla ei ole sellaisia tiloja - jos pohjustusainetta valmistaa itse, pitäisi voida samalla pohjustaa useampia kankaita.
 

Sitäpaitsi olin pohtinut, pohjustanko kangasta kokonaan. Sellainenkin optio oli, että pohjustaisin sen vain niin sanoakseni tarvittavin kohdin. Ratkaisin ongelman gessoamalla koko kankaan huonosti…
 

Kun tänään tuossa puolilta päivin alkoi sataa, aloin sitten tehdä varsinaista työtä.
 

Minulla on vain pari öljyvärimaalausaihetta päässäni. Toisen teen Suonenjoella, koska tänne ei mahdu tekemään montaa työtä yhtaikaa. Ja minä teen näitä hommia harrastuksekseni, hitaasti ja nautiskellen.
 

Nautiskellen… Maalaaminen on yllättävän raskasta ja tuskallista, kuten tänään olen huomannut.

En ole kuumuuden takia voinut joogatakaan pitkiin aikoihin. Mutta tänä iltana se tapahtuu! Ihanaa... (12.7.2011)