Viljelyksiä 2013

Tähän on koottu puutarhuriummikon vuoden 2013 viljelykokeiluita ja -edesottamuksia.

Pohjanmaalla sataa kuin aisaa, ja tätä on jatkunut jo varmaan viikon. Olisiko välissä ollut yksi poutapäivä. Lumet ovat hävinneet, ja jos lumien sulamisesta ja tästä sateesta ei seuraa tulvia, minä kyllä ihmettelen, mistä niitä sitten tulee.

Hämmästyttävän pitkään jatkuneet pakkasetkin ovat siis loppuneet, eikä minulla ole täällä mukana kuin talvivaatteita. Ja joudun jäämään viikonlopunviettoon Pohjanmaalle työnantajan määräämäin tehtäväin tähden. Siis jo kolmanneksi viikoksi putkeen…

Että olisi luonnonihmeitä seurattavaksi, pistin pari päivää sitten itämään viisi avomaankurkun ja kaksi kesäkurpitsan siementä. (19.4.2013)

 

Menetetyt tomaatit

Tämän kevään puutarhanhoidollinen opettelunkohde on ollut tomaatintaimien kasvatus. Se ei kuulema ole helppoa. Kollega Pohjanmaalta kertoi, että hänellä usein kasvavat tomaatintaimet tietynkokoisiksi, ja sitten ne vain kuihtuvat.

Hänen neuvonsa oli, että pitäisi ehkä laittaa vain yksi siemen purkkiinsa.

Minä olin laittanut multaa keksipaketin muovikupposiin, jokaiseen osastoon kolme kuoppaa, ja jokaiseen ainakin kaksi siementä…

Siispä kun tulin viikonlopuksi (etätöihin…) Savoon, siirsin tuossa tomaatintaimiani oleskelmaan yksikseen ruukkuihin. En itsekään usko, että ne kestivät siirtoa. Olen varovaisesti suihkutellut niitä, ikään kuin lohdutukseksi.

Kun läksin Pohjanmaalta, unohdin kastella kurkkuni ja kesäkurpitsani. Ne luultavasti kuolivat nyt sitten, sillä nehän olivat vielä pahvimukeissakin, onnettomat, joiden läpi kosteus haihtuu omia aikojaan.

Pistin siis vielä yhden kurkunsiemenen itämään tänne Savoon. Kurkut ja kesäkurpitsathan periaatteessa ehtivät vielä oikeinkin hyvin toisin kuin tomaatit, sillä jos tomaatintaimet on nyt menetetty, se oli siitä tomaatinkasvatuksesta tältä kesältä.

Roosmariini ei ole itänyt. Sillä on kuitenkin ollut siihen täällä aikaa kolme viikkoa. Olettaisin, että roosmariininkasvatukseni on epäonnistunut.

Muutama vuosi sitten ostin Ilmajoen koulupuutarhalta kerrassaan loistokkaasti menestyneen roosmariinin. Tosin silloin oli kuuma kesäkin, ja se on etelän kasvi. Onkohan minun käyminen siellä jälleen…Hitsi, kun en muista, miten sinne ajetaan…Meillä menee aika paljon roosmariinia. (28.4.2013)

 

Puutarhatöitä koleassa säässä

 

Olimme Suonenjoella vapunvietossa. Kansainvälinen työn päivä soveltui erinomaisesti puutarhatöiden tekoon. Esimerkiksi valmistin oheisen laatikon kierrätysmateriaaleista, jotka olivat vanhat mansikkalaatikot, epämääräiset pienet laudanpätkät ja muutamiin paikkoihin vahvistukseksi käytetyt, aikanaan ateististen matkaikonien buumista ylijääneet vanerinpalat. Kysymykseen, mitä laitan siihen, on vastauksena, että kaksi kurkkua tai kesäkurpitsan. Kävi nimittäin ilmi, että kesäkurpitsan ja kurkun taimeni olivatkin selvinneet kuivakäsittelystä Pohjanmaalla.

Kasvun ihme ilmeni esimerkiksi näissä raparpereissa. Niiden vieressä pilkottaa jotain ihmeellistä juurikasvia, jota en tunne. Sitä on kasvanut tuossa noin puoli vuosisataa.

 

 

 

 

Ja viimeinen kuva esittää vaahteranlehtien alta paljastettua, ilmeisestikin nyt sitten talvehtinutta transsylvanian salviaa.

Vaan mikä tärkeintä, sain lannoitettua pionit.

Parin viikon kuluttua anopin pihamaalla onkin sitten ymmärtääkseni narsissien juhla. Siellä nimittäin kasvaa jonain aiempana vuotena suorittamani laskelman mukaan yhdeksää eri lajia narsisseja. (2.5.2013)

 

 

Menestystä vihanneskasvatuksessa!

Kuivakäsittelyn kokeneitten kurkkujeni ja kesäkurpitsoitteni elinvoima on ihmeellinen. Unohdin, nääs, valpurinpäivän viettoon lähtiessäni kastella ne. Tässä niistä ryhmäpotretti pohjaisen pätkätyöläiskämppäni ikkunalaudalla. (4.5.2013)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perunatorni ja muita puutarha-askareita

Suonenjoen arkipyhän aikaansaannoksia:
1) jaoin sen sellaisen ison puutarhaversion ruiskaunokista (=vuorikaunokki)
2) haravoin jälleen lisää
3) haettiin multaa ja hevosenpaskaa
4) pidettiin sadetta ja käytiin naapurissa
5) istutin 35 ylivuotista gladiolusta, mistä puuhasta Kaisu puutarhuriemerita sanoi, että tein turhaa työtä, semminkin kun olin tunnustanut, että sipulit olivat jotakuinkin tyhjiä kuoria (myöhempi huomio: Kaisu oli oikeassa)
6) myrkytin rikkakasveja tulevasta pottumaan laajennuksesta
7) teimme pari kukkapenkinalkua rajaten ne epämääräisillä laudoiksi sahattujen puiden kuoriosien pätkillä; niihin tulee gladioluksia, jos ne kasvavat, ja krasseja, jos eivät
8) revin vanhaa ystävääni pihlaja-angervoa, joka ei olekaan tänä keväänä niin pahana kuin aiemmin
9) kitkin spireaa, joka on uusi tämän tontin pihlaja-angervo
10) ihmettelin kasvun ihmettä kuten esiin pullahtelevia narsissin ja tulppaanin alkuja, kukintaansa aloittavia valkovuokkoja, nupuilla olevia vuohenjuuria…

Oheinen kuva esittää yli viisikymmenvuotiasta naista, joka on pistänyt alulle perunatornin. Perunatorni on oivallinen permakulttuurinen potaatinkasvatusmetodi laiskolle ihmisille, jotka eivät välitä kuokkimisesta, mutta haluavat nauttia pienestä määrästä omaa perunasatoa sadonkorjuuaikaan, elokuun iltojen pimetessä, sienien, marjojen, kynttilälyhtyjen ja punaviinilasillisen kera.

Toimitaan seuraavasti: Otetaan autonrenkaita, jotka ovat mustia ja imevät siis lämpöä edistäen täten kaikenalaista kasvua näissä pohjoisissa oloissa. Minä pistin nyt jo pohjalle kuloheinää, etteivät rikkakasvit puske läpi jo ennen kuin ehdin pistä sisään potun pottua. Kunhan säät hiukan lämpenevät, renkaisiin pannaan kompostimultaa ja pari siemenperunaa. Kesän kuluessa lisätään ruohosilppua, multaa, kompostia, mitä nyt sattuu olemaan. Ja renkaita. Ja kun torni on torni, on syksy, ja ryhdytään korjaamaan satoa eli puretaan torni. Yhdestä tornista tulee perunaa puolisen ämpäriä.

Laitoin alulle kaksi perunatornia. (11.5.2013)

 

Äitienpäiväkin siten mennä hurahti

 

Pitkä viikonloppu Savossa kului siis pääosin puutarhatöissä Suonenjoella. Oheisessa kuvassa anopin istuttamat valkovuokot, jotka jotenkin älyävät aina kukkia juuri äitienpäivänä.

 

 

 

Suonenjoella on myös myynnissä oheinen talo. Kuulema tuo sininen karjalaistalo on tuotu vallan Salmista. Ohi kulkiessamme nappasin tuon kuvan, ja ihmettelen, ellei ulkonäön perusteella mene kaupaksi. Lieveilmiöinä tilalla tosin on hiukan huononpuoleinen karma, mutta Savossa ihmiskohtalot ovat aina olleet kovia, joten tokkopa sieltä ylipäätään löytyy tilaa, jonka menneisyys ei olisi synkkä. Naisihmisenä tekisi mieleni mainita tilan miinuspuolelta myös parillekin alueella kootut auronromut yms. tavara. Mutta toisaalta, mainituilla alueilla on myös runsaasti perunatorniaineksia - pitää vain irrottaa vanteista.

Kateeksi kävi keskellä peltoa nököttänyt kasvihuone. Sellainen pieni. Minäkin haluaisin sellaisen pienen kasvihuoneen. Sellaisen ei-sähköistetyn. Ihan vain tuulensuojan pihvi- ynnä muille tomaatille ja parikoille.

No, kaikkea ei voi saada. Ja kasvunihmettä voi tarkkailla ihan luonnossakin, kuten tällaisia omituisia ruusumuodostelmia.

Kiersin Pohjanmaalle Kuopion kautta, äitienpäivä kun oli. Äiti oli pirteä.

Saatoin todeta, että pirteitä olivat myös tomaatintaimeni, joten ainakin toistaiseksi tomaatinkasvatukseni on onnistunutta. Kun tänä aamuna anivarhain jatkoin matkaani Pohjanmaalle, nostin lähtiessäni ne parvekkeelle ulkoilemaan, ja toivon, että isäntä muistaa nostaa ne yöksi sisään nukkumaan. (13.5.2013)

 

Viljelyharjoitukset jatkuvat

On taas ollut niin kiire, ettei ole kerinnyt blogiaan päivittää - viikolla työnantajan määräämäin tehtäväin kanssa ja viikonlopulla omien hankkeiden.

 
Suonenjoella olen vastoin normeja jakanut nyt keväällä alkukesällä kukkivia kasveja vaikka pitäisi siis jakaa vasta syksyllä. Pari viikkoa sitten jaoin sen puutarhaversion ruiskukasta eli vuorikaunokin, ja hyvin näyttää lähteneen kasvamaan. Siispä olen nyt jakanut kuuliljoja, ja itse asiassa toimin samoin jo viime keväänä. Koska se onnistui viime keväänä, toivon, että samoin käy nyt. Pitää muistaa kastella aika paljon...
 
Jostain syystä krassini eivät oikein idä. Yritin idätytää niitä kotona purkeissa, mutta menestys on ollut erittäin huono. Nyt pistin loput siemenet mäntylaudanpätkillä reunustettuihin kukkapenkkeihimme. Sekaan laitoin auringonkukkaa. Ja kurkkua. Avomaan kurkku on näyttävä kukkapenkkikasvi.
 
Transsylvanian salviani on ainakin osittain selvinnyt. Ja ilmeisesti joku sormustinkukkakin. Salkoruusuista ei näy jälkeäkään.
 
Salaatti ja kiinansipuli ovat myös itäneet samoin kuin silkkikukat.
 
Mutta nyt on uusi kokeilu alussa: tavallisen ruokasipulin kasvatus. Ostin Pohjanmaalta pussillisen sipulinpoikasia, ja nyt olen yrittänyt kääntää vuosikymmeniä mansikkamuovin päälle kasvaneeseen saraheinäturpeeseen sipulimaata. Se sujuu aika huonosti... (25.5.2013)

 

Aurinkoinen pyhäpäivä

Tänään on ollut oikea mummolan pyhäpäivä. Tai minulla ei kylläkään ole koskaan ollut sellaista mummolaa, johon mainittu käsite viittaa. Mutta olen ymmärtänyt sen tarkoittavan aurinkoista, lämpimyyttään aamusta hiukan utuista kesäpäivää.

 
Mummolan pyhäpäivinä tosin ei tietääkseni tehty pyhätyötä.
 
Minäkin olen raatanut tänään hiukan vähemmän. Istutin sipulit eilen kääntämääni maahan, johon kärräsin sekaan kompostimultaa. Viereen kokeilin tehdä paria porkkanriviä anopin siemenistä, joiden päiväys oli 1997. Kaisu ja Arvi kävivät päiväkahvilla, ja Kaisu suhtautui erittäin skeptisesti vuodelta 1997 peräisin oleviin siemeniin. Kylvin nimittäin myös eräitä kukansiemeniä samoilta vuosilta. Sekä retiisiä. (myöhempi huomio: Kaisu oli jälleen oikeassa - eivät itäneet, eivät porkkanat sen enempää kuin retiisitkään)
 
Ja tietenkin istutin kuuluisat perunani. Kuulema tämä ei vielä ole mikään perunanistutusaika. Mutta Arvikin oli istuttanut perunaa - kasvihuoneeseen. Ja porkkanikin oli hänellä jo harvennusvaiheessa. 
 
Niitin myös heinää, mikä on iäisyyskysmys. En ymmärrä nurmikoita. 
 
Ja puuhailin muutakin kaikenmoista.
 
Seuraavaksi rupeamme grillaamaan. (26.5.2013)

 

Outo toukokuu

Vietimme vajaan viikonlopun Suonenjoelle.


Helteinen lauantai. Ja kun tänä sunnuntaiaamuna läksimme noin klo 09, oli kuuma jälleen.

Sinne jäivät sireenit ja pihlajat kukaan.

Omanapuu alkoi jo karista.

 

 

 

 

 

 

 

Kirsikkapuu tai pikemminkin pensas kukki vain alaoksistaan - vesakko on kotoisin Uukuniemeltä Matin kioskin pihasta ajalta, jolloin Matti eli ja porskutti ja oli siis antamassa lupia kirsikkapuuryteikkönsä harventamiseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kullerotkin kukkivat.

 

 

 

 

 

 

 

Ja kerrassaan erinomaisen näyttävä perenna nimeltä raparperi.

Mutta se vaikuttaa nyt olevan auttamaton tosiasia, että salkoruusuni on menehtynyt.

 

Sormustinkukkaa on jäänyt vähän.

 

Mutta transsylvanian salvia on aika hyvän näköistä, sikäli kun minä voin siitä asiasta mitään lausua. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä siitä pitäisi tulla. En ole koko kasvia koskaan nähnyt paitsi tässä itse kasvattamassani muodossa. Sen pitäisi olla ns. kaksivuotinen kasvi. Viime kesän kasvattelin sitä siis viherkasvina, mutta nyt odotan palkkioksi violetteja korkeahkoja kukkia. Saa nähdä, miten käy.

Kun kylvin salaatinsiemeniä vanhaan muuripataan grillauspaikalle varhain toukokuulla, arvelin, että ne siemenethän mätänevät siihen. Mutta nyt oli syömäkelpoista salaattia toukokuun viimeisenä päivänä.

Kun tulimme kotiin, täällä oli ja on yhä kuuma. Mutta tomaatit ovat kasvaneet parvekkeella kerrassaan hienosti. Paremmin kuin Suonenjoella. Samoin kurkku ja kesäkurpitsa. Krassitkin ovat viimein itäneet. Hämmästyttävän kauan itivät. (2.6.2013)

 

Kirvoja ja typpilannoitusta 

Valitin keväällä, että roosmariinini ei itänyt, ja jouduin ostamaan torilta taimen, joka on edelleen ihan hirveän pieni. Roosmariini näyttää olevan hyvin hidaskasvuinen. Se on myös hidas itämään, sillä olin säilyttänyt ruukun, johon ei näyttänyt olevan mitään tulossa. Jokin aika sitten siihen ilmaantui kolme pientä itua, jotka olivat silä tavalla kolmiossa, että siemenet oli selvästikin siihen oikein laittamalla laitettu. Ne kasvoivat todella hitaasti, enkä enää muistanut, mitä ne voisivat olla. Nyt sitten hieraisin pikkuisia lehtiä, ja kas, sormiini tarttui roosmariinin tuoksu.

Olen onnistunut tuhoamaan kirvat, ainakin näillä näkymin. Ne olivat syöneet kaikki kesäkurpitsani nuput ja pysäyttäneet täysin sen kasvun. Menetelmänä käytin yksinkertaisesti kirvojen listimistä. Neuvon olin saanut Kaisulta, jonka mukaan ei pidä hellittää vielä silloin, kun kirvojen määrä vähenee, vaan hengiltä pitää saada viimeinenkin otus. Se kun on hädän hetkellä kaksineuvoinen ja rupeaa lisääntymään ihan yksikseen.

Tomaattieni ylimmät lehdet ovat kiertyneet sykerölle. Pelästyin, että niihin on iskenyt joku tauti, mutta ilmeisesti ne vain ovat saaneet typpiyliannostuksen, ja lehdet suoristuvat, jahka typpi on kulutettu.

Mitä typpeen tulee, isäntä tilasi Maatiainen ry:ltä mm. härkäpavun siemeniä. Härkäpapu on maanparannuskasvi, jota istutetaan vaikkapa pottupenkkiin tuottamaan maahan typpeä.

Samassa paketissa tuli myös kuolanpionin semeniä. Suhtaudun kyynisesti pioneiden kasvattamiseen siemenestä. Anopilla on pihallaan hurja määrä tarhapioneita, vaalean- ja tummanpunaisia. Me olemme yrittäneet istuttaa kaksi uutta kaupasta ostettua tainta. Toisesta ei ole jälkeäkään, toinen on tehnyt jo pari vuotta vain pari lehteä. Ja nyt sitten pitäisi saada pioneita kasvamaan siemenestä.

Kolmanneksi isäntä tilasi maa-artisokan mukuloita.

Härkäpavun suhteen olemme tältä kesältä myöhässä, sillä pussin ohjeen mukaan ne pitäisi kylvää jo toukokuun alussa suoraan maahan. Kuolanpionit kylvetään vasta parin viikon päästä. Maa-artisokista en tiedä. (20.6.2013)

 

Jussin kasveja ja yksi kala

Kävimme jussin seutuun Suonenjoella.

Satuimme saapumaan sinne parhaaseen unikonkukinta-aikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Salaatit olivat mahtavia! Olin kylvänyt ne toukokuussa, ja nyt ne olivat parhaimmillaan. Ja niiden kanssa söimme kuhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suurimman kiinnostukseni kohteena oli transsylvanian salviani, joka oli nupulla. Käyköhän niin, etten pääse näkemään se kukintaa ollenkaan? Isännän siskon tytär on kenties menossa käymään siellä jonkun kaverinsa kanssa muutaman päivän kuluttua. Pitäisiköhän hänet velvoittaa ottamaan siitä kuva, jos se kukkii…

 

 

 

 

 

 

Sormustinkukka oli elossa, mutta sehän on loppukesän kukkija.

 

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

Pari pytyllistä minulla on myös jotain, josta en muista, mitä ne ovat. Olin kyllä kirjoittanut niiden nimet muoviveitsiin, mutta oli huono kynätilanne, ja kaikki kirjoitus on huuhtoutunut pois…

 



Pottutilanne oli erittäin epätasainen. Olin istuttanut perunaa toukokuun lopun helteillä. Potut eivät näytä kasvavan sen paremmin avomaalla kuin autonrenkaissa.

Tomaatit olivat vankempivartisia mytta lyhyempiä kuin kaupungissa. Nuppuja niissä toki oli, mutta ne eivät kukkineet kuten yksi parvekkeen tomaattimme jo tekee.

Sipulit virkistyivät, kun kitkin ja kastelin, mutta jotenkin olen erittäin epäuskoinen sipulinkasvatukseni suhteen. Mutta kaikkea pitää kokeilla, jos vain mahdollisuus on.

Jatkoimme istutustöitä, vaikkei niissä tainnut juuri järkeä olla. Vastoin siemenpussin ohjeita pistelin pottupeltoon muutamia härkäpavun siemeniä juhannuksena, vaikka ne pitäisi siis kylvää toukokuun alussa.

Isäntä istutti maa-artisokkia kokonaisen rivin. Minulla ei ole aavistustakaan, miten ne tuottavat satoa, milloin ja miten se sato korjataan. Kuulema maa-artisokasta voi tehdä sosekeittoa. Jos jotain ravintokasvai kasvattaa, siitä pitäisi voida tehdä jotain vähemmän työlästä kuin sosekeitto.

 

Sinne jäivät nyt sitten pionit kukkimaan.

 

Joka päivä sai kantaa kasveille sellaisen sata litraa vettä, usein aamulla ja illalla erikseen, sillä oli kuivaa ja kuumaa ja pakko kastella. Siellä, mihin olen istutellut omien mieltymysteni mukaan jotain, viihtyvät hyvin myös kutsumattomat kasvivieraat. Kitkemisessäkin oli oma hommansa. Ja sitä heinän määrää! En ymmärrä, miksi kukaan rupeaa edes haaveilemaan nurmikosta pihamaalla. Isäntä suorittaa ruohonleikkuukoneella leikkaamisen muttei haravoimista, joka on hitaampi homma. Ja trimmerikin meni rikki. Trimmeröintiä olisi pitänyt harrastaa rajusti!

 

Voi olla, että puutarhaharrastukseni loppuu tähän kesään. (24.6.2013)

 

Sadonkorjuukiireitä

 

Ei tässä ole kerennyt blogia päivittämään, kun on pitänyt pakastaa marjoja, keittää hilloja (mansikka- ja lakka-) ja tehdä kurkkusalaattia.

Mahdottoman hyvä on tämä tämänvuotoinen kurkkuni! Se on minulla parvekkeella suurehkossa ruukussa, joka on kuitenkin pienempi kuin tavallinen ämpäri, mutta mutta kyllä tulee satoa! Multakin, johon sen itse kasvattamanani taimena tökkäsin, oli edellisvuotista. Sotkin siihen alussa kanapaskaa pohjalle, ja nyttemmin olen silloin tällöin kastellut kesälannoitteella, ja vieläpä aika harvakseen.

Olisin tässä mainostanut siementen tuottajaa, mutta valitettavasti olen repäissyt siemenpussin auki niin, että firman nimeä ei enää ole saatavissa selville, mutta ostin siemenet Pohjanmaalta, ja 'käyttöohjeen' kielissä on ruotsi ensimmäisenä.

Tokkopa kurkkuja säilöntään asti tulee, mutta olen tehnyt aina sitä sellaista keittämättä maustettavaa kurkkusalaattia. Muistan, kun se tuli lähes 20 vuotta sitten muotiin, mutta sen jälkeen en ollutkaan sitä tehnyt. Joten kyllä on hyvää pitkästä aikaa! Syön sitä nyt koko loppukesän.

Harmittaa, etten tullut laittaneeksi tilliä kasvamaan. Juodun nyt ostamaan sitä kaupasta. Toki olen nyt asian oivallettuani pistänyt jonkun siemenen pariin purkkiin, mutta eivät taida ehtiä tälle kurkkusadolle.

Tomaatissa on pieniä vihreitä marjoja, jotka kasvavat nopsempaan tahtiin kuin viime vuonna. Toivottavasti punastuvat myös, ja mielellään ennen joulua. Pitää selvittää, miten tomaattia voi säilöä. Äiti väittää, että vihreitä tomatteja voisi säilöä jotenkin. Mutta murehdin sitä tuossa joskus syyskuulla, jos aihetta on.

Roosmariinikin on innostunut hiukan kasvamaan, mutta vain hiukan. Lianasin tänään kirjastosta puutarhanhoitokirjan, jonka mukaan sitä voisi yrittää talvetta. Yllätyksksieni sain lukea myös, että timajamin voisi saada selviämään maassa talven yli.

Rupean tässä varmaan laatimaan jonkinlaista viljelykalenteria seuraavaksi vuodeksi, alkaen tästä syksystä. Po. kirjasta opin nääs myös vuoroviljelystä. (9.7.2013)

 

Transylvanian salvian rippeet

 

Transsylvanian salviani oli tosiaankin jo ylikukkinut tuossa lännen puolen pihalla. Idän puolella se on vielä nupullaan, eikä näytä kasvavan määrämittaansa. Kukkien pitäisi olla metrisiä, kuten ovat länsipuolella olleetkin.

Kuvassa rippeet lännen puolelta, ja sormustinkukkakin samassa kuvassa. Näyttää siltä, että sormustinkukkaa on vaikea saada menestymään tällä tontilla. Edellisellä yrityksellä muutama vuosi sitten se teki kaksi kukkavanaa eikä kylväytynyt itsestän, kuten siemenpussissa luvattiin. Nyt kukkavanoja on vain tuo yksi. Tällä kertaa en ole luottanut sen itsestään kylväytymiseen vaan minulla on kaupungissa taimiruukussa erä, jonka istutan tuohon viereen elokuulla. Sormustinkukkahan on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuonna se tekee vain lehtiruusukkeen ja kukkii vasta toisena vuonna. Sama transsylvanian salvian kanssa. Minulla vain ei ole enää jälkimmäisen siemeniä. Sormsutinkukan oli.

Sipulinkasvatusta en suosittele viljelijälle, joka pääsee viljelyksilleen varsinaisen kasvukauden aikana vain pari kertaa. Penkki rikkaruohottuu valtavasti. Ihmekös tuo, kun lehdet ovat niin kapoiset.

Viimeisimmällä yrittämällä retiisit olivat lähteneet itämään, vaikka siemenet ovat siitä samasta pussista kuin edelliselläkin. Ei niissä vielä varsinaisia retiisejä ole - kiskaisin yhden maasta kokeeksi.

Perunat kasvavat poikkeuksellisen epätasaisesti. Kokeilin nimittäin tällä kertaa, että jos pistäisi perunat palasiksi ja istuttaisi näitä paloja, joissa siis kussakin on kyllä itu. Nättää siltä, että se kyllä onnistuu, mutta tasaisempaa on kasvusto, jos on kokonaisia pieniä siemenperunoita.

Minulla on edelleen perunan multaus kesken. Siirsin kompostin, että saisin pohjalta multaa, ja niinpä homma on hiukan oletettua raskaampaa. Multasin myös sipulit penkin kitkettyäni, vaikken tiedä, pitääkö niitä mullata. (12.7.2013)

 

 

Sadonkorjuu 2013 alkoi

Kävimme pikaisella visiitillä Suonenjoella.

Se on mukava paikka keväällä ja syksyllä, mutta keskikesä aina jostain juhannuksesta eteenpäin on aivan hirveää. Siellä on hirveän kuuma, aina. Ja se on tietenkin hyvä, jos siellä on pitänyt isohkoa perhettä viljelemällä elättää. Mutta meikäläisen kaltainen kaikelle allerginen olento ei pärjää siellä, sillä sitä elukkaa on on aivan valtavasti! Mansikkapellot ovat aikanaan vaatineet pölyttäjiä, minä tiedän, mutta minun silmäni eivät, ja eilen jo aamupäivästä muurautui toinen silmä umpeen kokonaan ja toinen on turvonnut patille ulkokulmastaan. Nyt maanantaiaamuna tilanne on hiukan parempi, mutta vain hiukan.

Jouduimme sadonkurjuuhommiin. Viime kerralla eli pari viikkoa sitten isäntä oli heittänyt räksäverkot niiden mustien viinimarjapensaiden päälle, joista tänä vuonna oli tarkoitus saada satoa - kaksi tuottoisinta pensasta olin leikannut vaihteeksi alas. Nyt keräsimme kypsät marjat pois siltä varalta, että seuraavana viikonloppuna, jona koko puskat olisivat täysin kypsät, emme palaa apajallemme, ja keitimme saman tien ne mehuksi. Mutta vaikka räksäverkot siis otettiin pois, toivon saavani pensaiden sisäosien marjoista vielä mustaherukkasosetta talven hyytelökakkutarpeisiin, ja siksipä viritimme pätkän rukouslippuja parin pensaan ylle. Harmi, ettei rukouslippuja ollut enää enempää - nääs kun olin keksinyt niille tuossa joskus muutakin käyttöä. Pitänee lähteä hakemaan Tiibetistä lisää. Isäntä kylläkin epäili räksien olevan niin tyhmiä, etteivät älyä, ettei lamabuddhalaisten rukouslippujen alta saa syödä.

Muutenkin satoa oli hyvää vauhtiä kypsymässä. Vaikka enemmän kuin oman satoni kypsyminen minua hämmästyttää heinän kasvu. Kun keväällä tein puulaatikon, jossa päätin kasvattaa kesäkurpitsaa ja kurkkua, se törötti oudon näköisenä pellolla. Mutta nyt se oli hävinnyt täysin heinään. Kurkkuja keräsin siitä noin kilon, ehkä reilun sellaisen. Niistä sai kaksi isonhkoa purkkia kurkkusäilykettä ynnä viikonlopun syömäkurkut. Mutta täytyy sanoa, ettei kurkun säilöntä aivan halpaa ole, sillä siihen ainakin sen reseptin mukaan meni aika paljon sokeria. Aion etsiä vähäsokerisemman reseptin.

Kuvassa myös retiisejä, jotka ovat kasvaneet jättimäisksi vuodelta 1997 olevaista siemenistä. Samalta vuodelta peräisin olleet porkkanan siemenet sitä vastoin eivät itäneet. Sipulkin kasvaa mukavasti, vaikka on vielä aika pientä, mutta käytimme oman maan sipiuleita nyt ruoanvalmistukseen.

Silkkikukat jäivät sinne kukkimaan. Samoin sormustinkukka, joka työntää uusia kukkavanoja. Voi kun se siementäisi! Ja voi kun siementäisi transylvanian salvia!

 



En ollut koskaan ennen nähnyt oheisen kuvan marjoja. Ilmeisesti nämä kauniin turkoosinsiniset marjat olivat nyt raakoja ja suurimman osan ajastaan ne lienevät vaatimattomamman väriset, koskapa tämä pensas on ollut anoppini pihamaalla iät ja ajat, mutten ole ikinä kiinnittänyt huomiota tällaisiin turkooseihin marjoihin siinä. Marjat koristivat siis sellaista punavartista pensasta, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan, mutta joka kasvaa kuin itse perkele. Leikkasin sen keväällä aivan nysäksi, alle kymmensenttiseksi eli aivan olemattomiin, mutta nyt se oli yli kaksimetristä. Onneksi se ei hirveästi verso pitkin maita ja mantuja vaan pysyy suurin piirtein aloillaan.

 

Ps. Sittemmin sain Kaisulta tietää, että pensas on nimeltään punapaatsama. (29.7.2013)

 

Omien hillojen brändäys?

 

Olen tässä siis säilöskellyt kaikenlaista, ja välttääkseni suutarin lapsien kengät -ilmiön olen tehnyt vähän etikettejä.

Omien säilykkeidensä brändäämisessä ei ole pienintäkään järkeä, sillä kyllä omat hillo- mehu- ja kurkkupurkkinsa omasta jääkaapistaan tunnistaa. Sisällönkin useinmiten lasipurkin läpi näkee. Ehkä punaisten hillojen kohdalla jonkinlaiset laput ovat paikallaan. Mutta kun minulla on tämä bliqblaqbloq-logo ja Femakko-merkki, niin leimasinpahan nyt hilloni näillä omilla puumerkeilläni.

Takana näkyy, että tomaatissa on raakileita. Juuri tuossa on kyllä pienehköt, mutta kuvan suhteen ikään kuin takavasemmalla on valtavat vihreät mollukat, jotka eivät osoita minkäänlaisia punastumisen oireita.

Tomaatteja ei kannata kasvattaa mistään järkisyistä kuten ei kannata brändätä omia hillojaan. Mutta tomaatit tuovat parvekkeelle viidakkomaista tunnelmaa. Samoin kurkku ja kesäkurpitsa. Yrtit ovat sen verran vaatimattomia kooltaan, ettei nillä päästä samaan vaikutelmaan. (1.8.2013)

 

 

Eritasoista elämänhalua

 

Ollaan täällä Suonenjoella 'viljelyksillä'.

Yllätyin perjantai-iltana tänne tultessa, että oli niin syksy. Minusta muualla ei vielä ole näin syksyistä. Koivuissa on tosi paljon keltaisia lehtiä.

Tarhahelpi on lopettanut kukkimisen. Mutta keltaista kukkaa kyllä riittää, sillä kultapallot kukkivat jo! Lisäksi kukkivat violetit ja valkoiset syysleimut. Vaaleanpunaisia  ei ole kuin yksi ainokainen. En tiedä, miksi.

Kurkkusato on kiitettävä minun viljelytaitoihini nähden. Olin varautunut säilykkeen tekoon, mutten näin suuren määrän, eli ei ole riittävästi isoja purkkeja. Siispä kurkunsäilöntä siirtyy Kuopioon.

Istutin uuden yrityksen salkoruusuja. Nyt koetan keväällä pidättäytyä niiden paljastamisesta liian aikaisin lehtipesästä. Istutin myös pari sormustinkukan alkua sltä varalta, että nykyinen ei siementänyt. Ainakaan mitään alkuja ei näy. Eikä näy alkuja transylvanian salviastakaan. Ehkä siemenet itävät vasta keväällä? Pitää siis varoa rapsuttelemasta maata liiaksi siitä transylvanian salvian tienoilta.

Kaksi suurta riesaa meillä täällä on: silmittömästi leviävät spireat ja pihlaja-angervo. Yhden spirean myrkytin oikein myrkyllä viime kerralla, ja tulos näyttää kohtalaiselta, paitsi että kyllä sieltä yksi vihreä piippo piipottaa… Isäntä ryhtyi viime kerralla kolme viikkoa siten jonkinaiseen pihlaja-angervon tuhoamiseen, mutta vaatimattomaksi jäi, koska pihlaja-angervorisukosta löytyi oheinen linnunpesä. Koska pesä munineen oli tässä jamassa nyt edelleen, on pääteltävä, että lintu hylkäsi pesän.

Mitähän abortinvastustajat tuumivat tällaisesta, kun lintu hylkää syntymättömät poikasensa tehtyän sen johtopäätöksen, ettei näissä oloissa kannata yrittää huolehtia niistä?

 

Muistaakseni männäviikolla jossain tutkittiin eläinsuojelurikoksena sitä, kun harakat olivat nokkineet siilejä kuoliaiksi. (18.8.2013)

 

Meillä on uusia perennoita!

 

Viikonlopusta osa vierähti jälleen viljelyksillä. Menin jo perjantaiaamuna Suonenjoelle katsastuttamaan auton - läpi meni - ja suorittamaan sipulinkorjuuta. Kuopion torilta olin ostanut valkeita kuulaita, ja niinpä leivoin sipulipiirakan ja omanapiirakan kunnes tulikin sitten aika käydä hakemassa isäntä Kuopion tien risteyksestä.

 

Tosin omenoita olisi ollut pihapuussakin, nimitäin tällaisessa koristeomenapuussa. Olen ajatellut keittää muutamasta vähän sosetta, että voin tehdä talvella pari kertaa piimäkakkua. Mutta nyt ei keritty siihen omenasoseenkeittopuuhaan, kun oli muuta tekemistä.

Illalla oli ohjelmassa kyläyhdistyksen lauluilta. Tässä tilaisuudessa tutustuimme paikkakunnalle joitain vuosia sitten muuttaneeseen perennatarhuriin Seija Paanaseen.

Se talo, jonka pihamaalla kasvattelen tomaattejani ja kurkkujani, ei siis ole meidän vaan anopin. Myönnän hieman muutelleeni systeemeitä sen jälkeen, kun kävi selväksi, ettei anoppi enää niille main tässä elämässä palaja. Mutta en ole ainakaan tietääkseni hävittänyt sieltä mitään kasvia, joskin olen kyllä siirtänyt tai pikemminkin jakanut useampaakin. Olen myös itse istuttanut sinne kuuliljaa ja jakanut tätä Uukuniemeltä mökin pihasta tuotua yksilöä. Olen myös istuttanut lyhtykoisoa ja pitänyt sen siinä, mihin se on istutettu, vaikka se ei ole välttämätä kovin istuskeleva kasvi. Ja olen silloin tällöin kylvänyt kuuruohoa. Ennen kaikkea minulla ovat olleet kuuluisat transsylvanian salvia- ja sormustinkukkakokeiluni, joiden menestus on vaihdellut, ja tähän mennessä kaksi yritystä salkoruusun kanssa, joista molemmat ovat epäonnistuneet. Ja nyt, kuten sanottua, lähti kolmas salkoruusuyritys.

Perennatarhuri kusui hyvän tavan mukaan käymään eikä varmaan odottanut, että tälläytyismme hänen pihalleen heti seuraavana päivänä, mutta nyt oli käynyt niin, että olin ruvennut haaveilemaan nauhuksista meidän grillauspaikan laitaan.

Läksimme siinä sitten lauantaipäivän ratoksi soutelemaan. Arvelimme, että menemme puutarhalle, jos satumme löytämään sinne. Välillä oli silta, jonka ali emme sitten päässeetkään, koska vesi oli niin korkealla. Mutta ei hätää, me vedimme veneen siitä tien yli ja jatkomme matkaa. Ja kas, löysimme paikan.

Siellähän oli kuutta lajia nauhuksia. Ostimme kahta, joista kumpikaan ei ole se, josta olin haaveillut. Toinen on japaninnauhus, jossa on tosi kauniit lehdet, ja toisen nimeäpä en sitten enää muista. Pitää tarkastaa jostain.

Sen pihan kukkaistutuksissa on monia ongelmia, joista omistusolosuhteet ovat vain yksi. Toinen on, että värien pitää sopia horsmaan eri vaiheissaan, varsinkin pinkkeihin kukkiin ja hopeanvalkoiseen nöyhtään. Horsmaa nimittäin on meillä runsaasti. Ilmeisesti sitä eivät syö lampaatkaan, sillä olemme yrittäneet laittaa puskaradiossa viestiä lähistölle pari vuotta sitten muuttaneelle lammasfarmarille, että toisi ihmeessä pari lammasta sinne. Lammasfarmari ei ainakaan toistaiseksi ole ollut kiinnostunut.

Horsman kanssahan sopivat niin kukinta- kuin nöyhtävaiheessa erilaiset hopeanvärist kasvit, ja kysyin hopeamarunaa. Ostimme sitä. Näin tarhurin pihalla myös hopeapähkämöä, mutta se ei ollut kaupan. Hopean kanssa ajattelin väriminttua, sillä juuri sen punaisia perennojahan ei ole hirveästi. Ne sopisivat paitsi horsmiin myös ukonhattuihin, jos seassa on hopeaa muutenkin kuin horsmannöyhdässä. Väriminttuakin saatiin.

Heräteostoksina tuli vielä yksittäiskappaleita joitain muita kasveja. Ja siinähän meillä sitten menikin ilta paitsi uusia kasveja istuttassa myös puutarhaa muutenkin rukatessa. Oli hauskaa!

Voi kun ne uudet kasvit nyt lähtisivät kasvamaan! Ja väriminntu varsinkin oikein leviämään! (25.8.2013)

 

Hengen ja maan viljelyä

 

Tarkoitus oli käyttää koko tämä viikonloppu pelkästään hengenviljelyyn Kuopiossa, joka juhli kaikki kolme päivää.

Aloitimme hengenviljelyn menemällä ortodoksisen kirkon konserttiin Pyhän Nikolaoksen katedraaliin. Olen jo aiemmin tällä blogillani kiinnittänyt huomiota siihen, että luterilainen tuomiokirkko on laajennuksen tarpeessa, mutta nyt kävi niin, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet ortodoksiseenkaan Herran huoneeseen.

Kuoron johtaja, ilmeisesti venäläissyntyinen nainen, oli pukeutunut ruskea-mustaan tyköistuvaan tyylikkääseen mekkoon, jollaiseen suomalaisnaisista suurin osa ei voi sonnustautua siitä syystä, etteivät tuollaiseen mekkoon mahdu jenkkakahvat. Jo hänestä hukui joku toinen todellisuus, tästä madonnamaiseesta, nutturapäisestä kuoronjohtajasta, ja kertoessaan aina jokaisen veisun alussa siihen liittyviä faktoja hän käytti erityistä uskonnollista kieltä.

Jotku tiedemiehet, erityisesti tähtitieteilijät, ihmettelvät uskontojen suosiota, sillä nehän selittävät maailman rakenteen ja synnyn aivan väärin. Mutta tosiasiassa väärässä ovat kyllä nuo tähtitieteilijät, sillä uskonta eivät kiinnosta asiat, jotka voidaan luonontieteellisesti selittää vaan asait, joita ei voi selittää ollenkaan. Ja näistä asioista puhuttaessakin käytetään aivan erilaista kieltä, uskonnollista kieltä, jonka sanasto ja ilmaisut eroavat paikoin suurestikin arkikielestä.

Uskonnossa kaiken kaikkiaan siirrytään toiseen todellisuuteen. Yhdessä konsertin alkuosan veisusista puhuttiinkin rikkauksista köyhyydessä. Todellisuuden arkisfäärisä rikas on rikas ja köyhä on köyhä, mutta uskonnollisessa sfäärissä köyhä voi olla rikkaampi kuin rikas.

Uskonnollisuuksissa on eroja. Arjen määrä vaihtelee. Ortodoksiessa kirkossa arjen määrä on vähäisempi kuin luterilaisessa. Ihmisillä on näiden suuntien krikossa ollessaan erilaiset olemukset. Luterilaisessa kirkossa kaikki ovat varuillaan ja ollaan tarkkana, että kaikki varmaan ymmärätävät, miten paljon parempi minä olen kuin viereinen ihminen penkissä. Ortodoksiessa kirkossa ollaa hartaita eikä paremmuuksista ole väliä. Kaikki pyrkivät kauneuteen. Ihmiset pukeutuvatkin toisin. Minimalismi on jotain, mihin ihmisellä pitää olla varaa, ja kapitalismin synnyttäneessä protestantismissa on varaa.

Kävimme myös kuuntelemassa yhden Kuopio-aiheisen kirjan julkistamistilaisuuden sekä pistäydyimme Rosebudissa.

Koska kello oli vasta kahdeksan, päätimme, että tässä voi hyvin lähteä ajamaan Suonenjoelle, sillä meillähän on ne uudet erennat. Ne istutettiin heti, mutta koko viikolla ei ollut satanut. Lisäksi niitä ei kalkittu eikä syyslannoitettu viime viikonlopuna, joten silläkin asialla alkoi olla vähän kiire. Eli jätimmekin sitten hengenviljelyn vastoin varsinaista suunnitelmaa siihen, ja läksimme viljelemään kasveja.

Pääsinpä ajamaan ensimmisen kerran tänä syksynä oikein pitkillä valoilla.

Perilä grillasimme tähtitaivaan ja noin kymmenen roihun valossa. Salaatti oli tehty oman parvekkeen tomaateista ja siinä vieressä olevan vanhan muuripadan lehtisalaatista. Ja kaupan mozzarellajuustosta.

Seuraaava aamu oli upea, kuten kuvista näkyy. Omanatkin olivat puussa huurteessa.

Tein puutarhatöitä. Kävimme sienessä ja marjassa. Valmistimme po. sadon pakkaseen, ja keitin vielä omenahilloakin.

 

 

 

 

 



Tänään on ollut pilvisempää, mutta olemme juoneet kahvit ja syöneet ulkona, ilmeisesti viimeisen kerran tänä sesonkina. Hyvä puutarhurointikeli. Mutta nyt on tältä sunnuntailta jo lopetettu, ja odottelemme, että Arvi ja Kaisu tulevat iltapäiväkahveelle. (1.9.2013)

 

 

 

 

 

 

 

Vihdoinkin tomaattisatoa!

 

On kesäiset huippukelit tässä syyskuun alkupuolesta, mutta minä olen lähdössä tässä pyhäpäivän ratoksi kutomaan mattoja.

Mutta onneksi tomaatit kypsyvät parvekkeella ilman minun valvontaani. Nyt ne nimittäin ovat vasta alkaneet tosiaan kypsyä usean kappaleen päivävauhtia.  Tämän päivän sadon saamme ehkä syötyä, mutta onneksi sain kirjastosta lainaksi Venäläisen keittokirjan, jossa on marinoitujen tomaattien resepti. Jostain pitää nyt sitten vain löytää vähintään kolmen litran vetoisia purkkeja tomaattien marinoimista varten.

Olen oppinut tästä viljelykesästä paljon. Esimerkiksi sen, että ei pidä laittaa kasvamaan kuin kaksi kurkkua meidän talouteen, toinen parvekkeelle ja toinen Suonenjoelle. Ja sama määrä tomaattejakin riittää. Nyt oli neljä kurkkua ja kahdeksan tomaattia, ja se ylittää kyllä kaksihenkisen huushollin tarpeen. Noilla mainituilla, jatkossa sopiviksi määrittelemilläni määrillä saavutetaan tarvittava esteettinen teho eli viidakkotunnelma parvekkelle ja hiukan atmosfääriä Suonenjoellekin. Ja nämä esteettis-poliiittis-pornoottiset päämääräthän ovat minun viljelytoiminnassani kuitenkin ne pääasailliset.

Tomaatteja tosiaan saa kaupastakin, ja varmasti halvemmalla, loppupelissä, enkä kenties jatkossa tosiaankaan laita kuin yhden tomaatin, ja tosiaan tuollaisen ison enkä mitään kirsikkatomaattia, sillä tuosta isosta tulee mahtava kasvi koristekäyttöön.

Mutta kurkkusäilykkeen kannalta kurkunviljelyssä kotitarpeisiin on pointtia. Minä nimittäin olen osoittautunut virtuoosimaiseksi kurkkusäilykemaakariksi, ja minun kurkkusäilykkeeni - olen kokeilujen kautta päätynyt käyttämään kahta itse soveltamaani reseptiä - ovat minun makutottumuksiini moninkertaisesti parempia kuin teolliset massatuotteet. (8.9.2013)

 

Istutimme Uukuniemeltä tuodut kasvit

Minun piti kaivaa omasta mökkipihasta jalopähkämöä ja tulikellukkaa, mutta ne jäivät, kun oli jo muuten kaksi ämpärillistä kasvituotavia. Olimme nimittäin saaneet Aililta ison kimpaleen sitä isolehtistä kuunliljaa. Ennestään oli pienilehtisempää vihreää ja vihreä-valkoista. Koska se näytti lehtineen haudanneen alleen Ailin penkissä joitain muitakin kasveja, jaoimme kimpaleen kotosalla kolmeen osaan ja varasimme niille reilusti tilaa.

Lisäksi saimme harmaamalvikkia, mutta se näytti kärsineen kuljetuksesta. Saimme sen, koska se sattui kasvamaan Ailin portaiden läpi.

 

Ylätyslahja oli syysasteri, jonka Aili suunnitteli hävittävänsä koko tontiltaan.

Kiinnostuneena odottelen, miten kasvit lähtevät dostojevkisessa kulmauksessa. Siinä on ison kiven juuressa jo nyt hiukan raparperia, mutta jaan sitä keväällä, jos sinne asti ylipäätään elän ja erityisesti jo elän näillä nurkilla. Viimeksi istutin sinne jättitulikukkaa, jossa on rumankeltainan läjämäinen kukka, silloin kun on, ja hienot pitkulaiset, isot lehdet, sekä saksankirveliä, joka on koiranputken näköinen maustekasvi, joka kukkii hentoisella harsomaisella kukallaan monta kertaa, jos sitä muistaa leikata. Nyt istutimme sinne piparjuurta, sillä Kaisun mukaan sen pitäisi kukkia valkoisella, kohtalaisen näyttävällä ja jämäkällä kukalla. Se ei ole meillä kukkinut, mutta se on saattanut tukehtua juuriinsa ja heretä siksi kukkimasta. Nyt se on väljemmillä vesillä. Siinä on myös jämäkät, tummanvihreät isot lehdet, vähän samanmuotoiset kuin jättitulikukassa, jonka lehdet ovat vaalenvihreämmät, jopa vähän oliivinvihreään kallellaan. Siihen kupeeseen tuli nyt sitten vielä sitä isolehtistä kuunliljaa, jossa siis on kalpeanvioletit loppukesästä avautuvat kukat. Taustalla oli ennestään iso pehko ukonhattua.

Eikö kuulosta dostojevskiselta? Isoja synkkiä lehtiä, varjoa ja kosteita siimeksiä, violeteja ja valkoisia kukkia, seassa likaisenkeltaista?

Syysasteri meni sille iloiselle aurinkoiselle paikalle, jolla on ennestää kulleroita, sormustinkukkaa, ukonkelloa, vuorikaunokkia ja väriminttua sekä kuuluisa transsylvanian salvia, jonka ensi vuoden kukinnasta ei ole varmuutta, vaikka minusta näytti, että sen juurelle olisi noussut pieniä siementaimia. Sekaan nousee ensi vuonna kukkimaan salkoruusu, jos tulee. Se ei ole ikinä onnistunut, vaikka nyt on jo menossa kolmas yrittämä. Siellä ovat myös unikoita ja jonkin verran tarha-alpia sekä violetia syysleimua. Vaikka pääsääntöisesti sillä kulmalla kukoistavat rikkaruohot. Mutta kyllä ohdake, horsma ja lupiini ovat näyttäviä, nekin.

Suoritimme tosiaankin nyt myös potunnoston, ja on todettava, että perunatorni on huono tapa viljellä potaattia. Paremmin saa satoa, kun iskee siemenperunat maahan ympäröimättä niitä autonrenkailla. No, saimme pottuja normaalista pottumaastamme sen tarvittavan sanottakoon vajaa kaksi ämpärillistä. Mutta kuten isäntä totesi, satoisampi per istutettu siemen on kyllä tomaatti. Avomaan kurkusta puhumattakaan.

Nyt pitäisi jossain välissä ponnistella tomaattisäilykettä, sillä emme mitenkään pysty syömään kaikkea istutustemme tuottamaa tomaattimäärää sitä mukaa kun tomaatteja nyt kypsyy. Eikä meidän tomaatit ole edes kasvihuoneessa! Saapa nähdä, mitä marinoiduista tomaateista tulee. Eppäilyttää. Venäläinen resepti… (17.9.2013)