Vuoden 2014 puutarhatoiveita

Tässä seurataan vuoden 2014 kenties totetutuvia puutarha-aivoituksia. Varmaahan maailmassa ei ole mikään...

Loppiaiskylvöt

 

Täällä sitä ollaan Suonenjoella loppiaisen vietossa ja puutarhatöissä. On nimittäin erinomainen keli tuhota spireaa, koskapa ei ole lunta. Katkon sitä nyt vain kiltisti puutarhasaksilla, mutta se juurakko vai miksikä sitä nyt pitäisikään sanoa, on aivan valtava, enkä voi sille omin voimin mitään. Mutta kuten sanottua, oksat saan poikki, ja keväällä teen siihen päälle kiinalaistyyppisen kohopenkin, johon istutan päälle kurkkua.

Kurkkua pitää istuttaa ensi kesänä enemmän kuin viimeksi. Viime kesä oli elämäni ensimmäinen kurkkusesonki, ja olin tulokseen ylen tyytyväinen. Sato oli runsas, ja säilykkeet onnistuivat yli odotusten, nekin. Viimeiset kurkkuviipaleet menivät jouluna.

Tomaattiakin tuli viime satokaudella yli odotusten, ja koska ne kypsyivät kaikki aivan samaan aikaan, niitä ei saanut mitenkään siltä kypsymältä syödyiksi vaan niitä oli pakko yrittää säilöä. En ymmärrä, miten omin avuin säilöttyjä tomaatteja voisi käyttää, joten laitan ensi kesäksi vain yhden tomaatin parvekkeelle pelkästään viidakkotunnelmanluontitarkoituksiin.

Aloitan tässä pikapuoliin myös kevätkylvöt, sillä luin jostain puutarhakirjasta, että jos jättisipulista haluaa satoa, se pitää kylvää sisätiloihin jo tammikuussa. Ja sama pätee roosmariiniin.

Päivän kohokohta oli puutarhatöiden päälle nautittu kalasoppa. Meikäläisen kalasopan salaisuus on iso määrä varsiselleriä ja pippuria. Näillä aineksilla saadaan limakalvot toimimaan niin, että kaikki puutarhatöissä niille mahdollisesti joutuneet taudinaiheuttajat tulevat varmasti ulos. Jälkiruoaksi muutama pala goji-marjoilla ryyditettyä raakasuklaata, ja johan piisaa poweria vielä illalla maalatakin! (5.1.2014)

 

 

Spirearisuaita

 

Loppiaisen kunniaksi aloin organisoida spireankaatojätettä. Päätin tehdä katkotusta varsista aidan siihen spirean oman juurakon ympärille reunustamaan siihen ensi kesänä tulevaa kiinalaista kohopenkkiäni.

Jos joku nyt pelkää, että anopin pihamaalta loppuu spirea, ei huolta. Sitä kyllä piisaa vielä niin Maijalle kuin aina Tuulian Juulialle asti.

Lopuksi vielä kuva naapurin koirasta, joka on nyt kolme kuukautta vanha ja energinen. Elänlääkäri oli ennustanut, että sitä tulee tosi isokokoinen koira. Kultainen noutaja kun on, se  haki pallon heti, kun sen ensimmäisen kerran heitin. Sitä leikkiä jakoimme tovin. Jere ymmärsi myös kerrasta, etten tykännyt siitä, että minua purtiin varpaasta. (6.1.2014)

 

Poikkeuksellisen varhainen kevät?

 

Tultiin Suonenjoelle. Ei ihan haravoimaan ole päässyt, mutta olen saattanut jatkaa tulevan kiinalaisen kohopenkin risuaitareunusta. Kepit kerettiin iskeä pystyyn loppiaisena ennen kuin tuli routa...Erikoinen talvi.

 

Ja maaliskuun 1.päivänä pukkasi piparjuuri jo lehteä.

 

Minulla on jo joitain vuosia ollut vaivoinani rikkoutunut piirustuslaatikosto. Laatikot ovat juuttuneet kinni, koska laatikoiden vaneripohjat ovat pullistuneet ulos laatikon sivuseinämien urista. Nyt näyttää viimein siltä, että kenties saan sen asian hoitoon. Jos saan, on todettava, että pitkään vei, ja jos en edelleenkään saa, vaivun lopullisesti epätoivoon. (1.3.2014)

 

Mutta saatiin sittenkin vielä hiukan lunta!

 

Suonenjoella sateli aamulla puuterilunta. Joitain vuosia sitten naapurit ilmaisivat huolensa siitä, että mansikkapellot olivat ruvenneet työntämään närettä ja epäilivät, josko isäntä on perustanut joulukuusiviljelmän. Ratkaisin ongelman oheisenlaisesti. Kukaan ei kuvittele näita näreitä joulukuusiksi. Ja etualalla rappeutunut punaherukkapensas. (2.3.2014)

 

Hortoilu jäi haaveeksi

 

Tulin käväisemään Suonenjoella monistakin syistä, joista yksi oli mahdollisten vesivahinkojen tarkkailu. Täällä päin on nimittäin satanut kauhistuttavasti, etenkin lunta.

En ottanut mukaan juuri mitään ruokaa, sillä luulin pärjääväni, kunhan vähän 'hortoilen', mutta lähinnä vain salaattitarpeiksi soveltuvien voikukan ja poimulehden lisäksi ei oikein ole muuta hortaa eli villivihannesta näkyvissä. Äsken alkoi aurinko paistaa, joten kävin kävelemässä vähän kauempanakin, mutta esimerkiksi nokkosta ei löytynyt kuin pari pientä tupsua. Etenkin oli kuvitellut nautiskelevani horsmaparsalla, mutta horsman alkuja  on vain tuossa punaisten viinimarjapensaiden juurella muutama kappale. Toivottavasti eivät yöllä palellu kuoliaiksi vaan voin edes ne popsia huomenna lounaaksi. (14.5.2014)