Yöpakkasia ja västäräkki

Kevät etenee, vaikka vauhti taitaa olla hiipumassa.

Toissayönä oli pakkasta, viime yönä satoi, ja jää on

nyt jotakuinkin

mustaa. Rannat ovat sulat. Ei siis enää auringonottoa jäällä.

Toissa yönä lämpötila vajosi pakkasen puolelle. Siskoni oli lähtiessään istuttanut syömättä jääneen basilikan ulos kukkapönttöön - se oli aamulla mustunut. Aukkopaikka jäässä meditaatiopuuni alla oli riitteessä - riitteellä hyppeli kuitenkin västäräkki. Ympäriinsä lenteli myös kirjosieppo, ilmeisesti valitsemassa sopivaa pesäpaikka. Ja kimalaiset ovat ilmaantuneet, samoin on havaintoja muutamista hyttysistä.

 

Illan suussa kävelimme katsomaan, mitä Kirkkolammen jäätilanteelle kuului, ja sille kuului sellaista, että rannat olivat pitkälle sulia, mutta kyllähän lampi selvästi jäässä oli. Matkalla näimme joissain koivuissa pienen pieniä hiirenkorvia, ja tuomissa jopa suoranaisia lehden alkuja.

 

Ylimalkaan sää on alkanut jo viiletä, vaikka toki tänäänkin on ollut T-paitakeliäkin.

 

Poikkeuksellinen tilanne: ilma oli tänään täällä rannassa lämpimämpi kuin mantereella, mäellä. Ei kuitenkaan ollut enää mitään T-paitasäitä missään vaiheessa kulunutta päivää.

 

Päivän erityinen ohjelmanumero oli naapurin Ailin vierailu. Alkureissusta, siis heti tultuamme, pidimme autoa heidän pihassaan. Tie mökillemme oli liian märkä, ja risteyksen pellonpiennar oli jo täynnä sukulaisten autoja. Ja sillä aikaa, kun kävimme eilen 12 km päässä Niukkalan kaupalla ostamassa kaupan viimeisen Parikkalan Pika-Pullan leivän, pohjalaisen työnantajani läppäri oli keräämässä voimia heidän keittiönsä pistorasiassa. Tänään Aili sitten kävi meillä grillimakkaralla.

 

Ja kertomassa huimia juttuja Uukuniemeltä ennen ja nyt. Täältä saisi tosielämän aineksista kymmenen kertaa paremman kansankomedian kuin Mooseksen perintö konsanaan.

 

Sään viilenemisestä huolimatta kimalaiset ovat jatkaneet elämöintiään. Maamehiläisetkin ovat heränneet ja työntelevät pieniä multakekoja pihallemme tullessaan ulos maan uumenista. (26.-27.4.2011)