Aasiassa sitä tuotetaan merkkijärjestelmiä

Kaiken maailman teknisten vempeleiden käyttöliittymät pyrkivät olemaan liki käyttö-

kelvottomia. Syy saattaa piillä länsimaisten suunnittelijoiden herkkyyden puutteessa merkki-

järjestelmiä kohtaan.

Kiinassa tapasin ensimmäisen kerran elämässäni (etelä)korealaisia ja opin jopa kirjoittamaan nimeni koreaksi. Koreaa kirjoitetaan tavukirjoituksella japanin hiragana- ja katagana-kirjoitusten tapaan. Tavut muodostuvat hieman eri tavoin kuin meillä, mistä johtuu, että minun suomalaisittain kaksitavuiseen nimeeni tulee koreaksi kirjoitettuna kolme tavua eli kirjainta.

 

Ihminen on merkki- ja merkitysjärjestelmiä tuottava eläin, ja Aasiassa sitä tuotetaan merkkijärjestelmiä. Normaali korealainen 20-vuotias yliopiston toisen vuoden opiskelija pystyy lukemaan ja kirjoittamaan kolmella kirjoitusjärjestelmällä, jotka ovat kaikki ratkaisevasti erilaisia. Hän osaa kiinaa, joka on käsitekirjoitus, omaa äidinkieltään koreaa, joka on tavukirjoitus, ja englantia, joka on aakkoskirjoitus, jossa myös vokaaleille on omat merkkinsä (erotukseksi vaikkapa hepreasta ja arabiasta, joissa on vain konsonantit).

 

Heikoiten korealaiset osaavat englantia. Se tuntuu olevan niillä main eräänlainen ’pakko-ruotsi’, hyödytön kieli, jota juuri kukaan vähääkään merkityksellinen olento ei puhu. Englantihan on hädin tuskin maailman toiseksi eniten puhuttu kieli, myös Intian englanninkieliset mukaan luettuna - mandariinikiina on puhutuin. Englannin merkitystä vähentää se, ettei englantia puhuvalla maailmalla ole enää nykyisin rahaa. Jopa jenkit joutuvat rahoittamaan Irakin sotansa kiinalaisella lainarahalla. Niinpä kiinan opiskeluun korealaisilta ei puutu motivaatiota. Kiina on tällä hetkellä ainoa maa, jolla on rahaa, ja kaikista ennusteista huolimatta sen talous kasvaa tänäkin vuonna pitkälle toista kymmentä prosenttia.

 

Korealaiset ovat myös äärimmäisen sosiaalisia. Parikymppinen suomalaisnuorukainen tekee kaikkensa, ettei tarvitsisi tervehtiä kaupungilla muita kuin äärimmäisen harvoja ja henkilökohtaisesti valittuja ihmisiä, mutta korealainen nuori mies kiertää vaikka aukion toiselta laidalta lähemmäs, että saa hoidettu tämän väestötiheydeltään hiukan Suomesta poikkeavien maiden elinehdon.

 

Lännessä ei siis enää ole rahaa ja valtakin perustuu pelkkään sotilasteknologiseen ylivaltaan. Aasian talousmahdeissa ollaan kiinnostuneita tekniikasta, etenkin informaatioteknologiasta. Siellä ollaan kiinnostuneita myös merkkijärjestelmistä tavalla, jota meidän yhteen aakkostoon hirttäytyneiden länsimaalaisten on vaikea ymmärtää. Tässä voi kohta ruveta vempeleiden käyttöliittymät muuttumaan. Saattavat parantua. Tehostua niin, ettei uuden puhelimen käytön opetteluun enää kulu kuukauttakaan. Muutokset eivät ehkä tule olemaan länsimaisten makutottumusten mukaisia, koska meitä ei enää tarvitse ottaa suunnittelussa huomioon. Aasialaiset tekevät käyttöliittymänsä omien logiikkojensa mukaan, ja niin pääsemme mekin vaihteeksi vähän sopeutumaan…(13.8.2009)