Arabialaista graafista sunnittelua

Arabesque 2. Graphic Design from the Arab World ant Persia. Wittner, Ben & Thoma,
Sascha (eds.). Berliini 2011.

Nyt käsillä oleva kirja on jatko-osa noin vuosi sitten ilmestyneelle Arabesque-kirjalle. Tekijäkunta ja aiheenakin olevat henkilöt ovat osittain samat molemmissa osissa. Ja edellinen tällä blogillani esittelemäni teos, Arabic Graffiti, pyöritti myös osin samoja tyyppejä, osin jopa samoja kuvia.

 

Niin Arabesque'it kuin Arabic Graffiti ovat molemmat berliiniläisten kustantamoitten tekoa, Aragesque'it Gestalten-nimisen ja Arabic Graffiti firmalta nimeltä From Here to Fame. Seuraavaksi minulla on lukujonossa klassista arabialaista kalligrafiaa käsittelevä teos, joka on tehty näyttelykirjaksi Berliinin Museum für islamische Kunstissa pidettyyn näyttelyyn.

 

Kaikki nämä kirjat ovat minulla tässä englanniksi, mutta ne olisivat kelvanneet minulle kyllä saksaksikin...

 

Jostain syystä myös arabia-englanti -sanakirjanikin on saksasta käännetty ja toimitettu. Sen on alkujaan tehnyt arabia-saksa-sanakirjaksi Hans Wehr-niminen heppu.

 

Näyttää olevan saksalaisten laji, tämä arabia.

 

Mutta palataksemme tähän Arabesque 2:een. Teos perustuu pitkälti haastatteluihin kuten edellinenkin osa, mutta koska edellisessä tuli melkein kaikki jo sanottua, tässä mikään ei enää kuulosta uudelta. Kirja on jäänyt vähän kuvateokseksi, katselukirjaksi.

 

Parasta arabialiseen aakkostoon perustuva graafinen suunnittelu on toistaiseksi Iranissa. Siellä vain on nuorisoa niin hirveästi, että sellaisille massoille graafisiksi suunnittelijoiksi koulutettuja nuoria ei löydy töitä ja palkat ovat huonot. Toisekseen siellä päin maailmaa ei olla kauhean kiinnostuneita kaupallisista töistä eikä ns. uudesta mediasta, mikä rajaa iranilaisten graafisten suunnittelijoiden puuhat kulttuuritapahtumiin. Mutta esitellään tässä kirjassa muitakin kuin iranilaisia, vaikka he ovatkin ymmärrettävästi enemmistö.

 

Tässä kakkososassa on kenties esitelty ykköstä enemmän uusia arabialaisia kirjaintyyppejä. Parhaita suunnittelijoita näyttäisivät tässä erässä olevan Hollannissa toimiva Tarek Atrissi, ammattilehdissäkin usein esitelty, (jonka toinen laji graafisen suunnittelun lisäksi on yllättävästi tanssi, mitä ei tässä kirjassa kyllä kerrota) sekä Arabic Graffitin toinen toimittaja, libanonilainen Pascal Zoghbi.

 

Lisäksi esitellään näyttävästi jo viime osassa esitellyn Nadine Chahinen arabialaisversioita tiettyihin latinalaisiin tunnettuihin kirjaintyyppeihin ikään kuin niiden rinnalla käytettäviksi monikielisissä teksteissä. Esimerkkeinä mainittakoon Helvetica ja Univers. Chahine on tehnyt myös Avenirin rinnalla käytettävän arabialaisen kirjaintyypin, jolle on annettu oma nimi, Janna. Ja kuulema hän on tehnyt arabialaisen vesion kirjaintyyppiin, jonka nimi olisi Palatino Sans. Palatino Sansin tekijäksi mainitaan itse Hermann Zapf, mutta tämä minun pitää kyllä tarkastaa jostain toisesta lähteestä.

 

Eli modernin arabialaiseen graafiseen suunniteluun ja typo/kalligrafiaan on ilmaantunut aika jykevä diskurssi ja siihen jopa vahvoja auktoriteetteja.

 

Kirjan leipätekstyyppinä on Avenir, ja sitä on myös kannessa - kirjainväliä lisättynä, mikä näyttää sangen kauhistuttavalta, samoin kuin keskitettyinä ladotut pitkähköt esipuheet sun muut…

 

Mielenkiintoinen piirre arabialaisessa typografiassa on se, ettei siinä niin kauheasti luettavuuden kanssa nipoteta. Latinalaisessa typografiassa nipotetaan, koska silloin tällöinkin on sattunut, että kirjoitus on Euroopassa hajonnut lukukelvottomaksi, ja tilannetta korjaamaan on tarvittu Kaarle Suuri tms. Koska 'kaarle suuret' ovat maailmassa harvassa, länsimaisen kirjoituksen rappiotilaa on pyritty vähän välttelemään. Arabialaisen kirjoituksen puolella moinen ei huoleta. (14.11.2011)