Katujen arabialainen kalligrafia

Arabic Graffiti. Zoghbi, Pascal & Karl, Don (Stone) (eds.) Kiina 2011.

Olen tässä viettänyt muutaman iltapuhteen EMSA:n kanssa, ja sekaan olen lukenut hiukanarabialaisen kalligrafian nykysuuntauksista tästä Zoghbin ja nimimerkkki Stone'in teoksesta nimeltä Arabic Graffiti.

 

Kirjassa esitellään varsin lyhyesti erilaisia käyttötarkoituksia, joihin graffitin tyyppistä kirjoitusta on arabialaisella kielialueella sovellettu. Idässähän rekkoja koristellaan kaikenlaisella visuaalisella tavaralla, myös kirjoituksella. Arabialaisilla graffiteilla on vahvempi ja spesifimpi halu vaikuttaa kuin länsimaisella. Esimerkiksi Beirutin ensimmäiset graffiti ovat Libanonin sodan ajalta, kun erilaiset puolueet sun muut liittoutumat viestittelivät kaduille kylvetyillä merkillä, kenelle mikäkin alue kuuluu. Sittemmin tätä ankaraa aluejakoa alettiin murtaa graffiteilla, joilla haluttiin ilmaista, että koko kaupunki kuuluu kaikille. Ranskassa graffitit palvelevat puolestaan suuren arabivähemmstön identiteettikysymyksissä.

 

Oma erikoispiirteensä on kyllä sekin, että ehtaa arabialaista alkuperää olevia graffiteja pidetään kirjassa kehittymättömämpinä kuin niitä, jotka on tehnyt joku lännestä lähtöisin oleva henkilö. Graffitien 'kauneuden' suhteen esiintyy ympäri Länttä ja Lähi-itää ristiritaisia käsityksiä. Esimerkiksi palestiinalaiset eivät pidä mitenkään erityisen hyvänä asiana, että Gasan ja Länsirannan muureja 'kaunistetaan', sillä se tekee heidän mielestään muurista hyväksyttävän. Graffitien asia ei siis välttämättä ole olla kauniita.

 

Arabiankieliset graffitit erovat länsimaisesta erityisesti siten, että jotku graffiteja väsäävistä nuorista miehistä ovat oikein perehtyneet arabialaiseen kalligrafiaan osana edellä mainittua identiteetinhakemistaan. Osa on saanut muodollista koulutusta, kuten iranilaistaustainen Sait4 (Puya Bagheri), joka uudessa kotikaupungissaan Colognessa kävi päivät saksalaista koulua ja illat iranilaista koulua, missä oppi arabialaisen kirjotusjärjestelmän lisäksi esim. persialaista runoutta. Parikin kirjan pariisilaista 'graffitistia' on käynyt nauttimassa kalligrafian opetusta Marokossa.

 

Osalla länsimaisista arabialaisen graffitien tekijöistä on muodollista lansimaista taidekoulutusta - osin saksalaistaustaisen, sittemmin Jordaniaan siirtyneen Blouzaat-ryhmän kahdella jäsenellä jopa itsestään Weimarin Bauhausista. Blouzaatin töitä on esitelty myös länsimaisissa graafisen suunnittlun alan ammattilehdissä.

 

Mutta ovatko kyseessä sitten enää graffitit, kun niitä ruvetaan maalaamaan pellavakankaille ja etsaamaan kupariin? Etteivät nämäkin heput vain ole loppupelissä pyrkimässä jonkinlaisiksi Keith Harringin perillisiksi...

 

Yhtä kaikki, näyttää kuitenkin siltä, että arabiankielisen kalligrafian kehitys on saattanut siirtyä katutaiteeseen, jossa se on saanut vaikutteita paitsi länsimaisesta graffitista myös länsimaisesta maalaustaiteesta ja graafisesta suunnittelusta. (12.11.2011)