ArtReview'n ranking-lista 2013

ArtReview on jälleen julkaissut vuosittaisen listansa taidemaailman top 100 vaikuttajista.

Taiteen arvon määrää ostajan rahat

 

ArtReview on jälleen julkaissut vuosittaisen "Power 100" -listansa, ja sen mukaan planeetalaajuisesti vaikuttavain taidemaailman henkilö on Sheikha Al-Mayassa bint Hamad bin Khalifa Al ThaniQatar Museums Authority (QMA) -nimisen kokonaisuuden johtaja ja sikäläisen emiirin sisko. En muuta sano… Perusteluna on, että hänellä on maailman suurimmat hankintamäärärahat. Sitä en suinkaan epäile, mutta kyllä minä hänen taiteellista ymmärryskykyään epäilen, moraalista puhumattakaan, sillä onhan hän sunnimuslimi, ja sunnimuslimit ovat käsittääkseni kaikki moraalittomia länsimaisten ihmisoikeusmittareiden näkökulmasta. Tämä ei estä tätä rouvaa mainostamasta instituutiotaan jotenkin vahvasti eettisten standardien mukaisena. No, jos etiikka perustuu pikkutyttöjen kuoliaaksi raiskaamiseen, niin varmaan hän niitä sunnimuslimina noudattaa, koskapa on sunnimulsimi ja oikein emiirin systeri. Mottonakin on, että "What has been achieved in the past must be transformed in a living future", eli uudistuksiin ei pyritä vaan vääntämään kaikki vanha tulevaisuudeksi, ja tämä varmaan sisältää myös lapsiavioliitot ja pikkutyttöjen tappamisen raiskaamalla.

Sunnalaisillahan nimittäin ei ole koskaan ollut minkäänlaistu kulttuuria. Eli ei ole mitään saavutuksia menneisyydessä, mitä voitaiisin siirtää eläväksi tulevaisuudeksi. Kaikki se työ, jonka muslimit tekivät keskiajalla kreikkalaisen sivistyksen säilömiseksi ja kehittämiseksi, tapahtui shiialaisilla alueilla, shiiojen toimesta, ja se, mität tuolloin tapahtui Egyptissäkin, tapahtui nimenomaan fatimidien toimesta, jotka olivat shiialainen dynastia.

Tekaisin tuosta Art Review'n listasta oheisen graafisen esityksen lähinnä omiin tarpeisiini, ja värikoodikin on muiden näkökulmasta taatusti epälooginen.

Koska kuva on tässä pieni, sanottakaan, että kaikki siniset ovat jotain eruooppalais-amerikkalaista. Syaanit ovat kansainvälisiä, eurooppalais- tai amerikalaisperäisiä galleristeja, keskisiniset amerikkalaisia taiteilijoita tai galleristeja, ja tummansiniset/violetit eurooppalaisia tai eurooppalaissyntyisiä taiteilijoita - siis vain taiteilijoita.

Mustat ovat yksityisiä paikallisia lähinnä yhtä toimitilaa käyttäviä tai joka tapauksesa vain yhdessä maassa toimivia, galleristeja tai keräilijöitä Euroopasta tai Amerikasta. Onkin ollut vähän siinä ja siinä, olenko pistänyt amerikkalaisen galleristin mustaksi vai keskisiniseksi.

Punaiset ovat aasialaisia taiteilijoita tai galleristeja - kirkkaanpunaiset kiinalaisia, pinkit muualta. Oranssi merkitsee Etelä-Amerikkaa, ja kaikki ovat keräilijöitä tai galleristeja. Ruskeat ovat venäläisiä keräilijöitä, ja heitä listalla on kaksi. Ei siis yhtään venäläistä taiteilijaa. Oliivinvihreät ovat lähinnä mediavaikuttajia, ja heihin olen laskenut kuraattorit. Kirkkaanvihreät ovat sunnalaista maailmaa, ja listalta löytyy siis kaksi tällaista kirkkaanvihreää palkkia. Tummanvihreä ainokainen palkki on afrikkalainen kuvanveistäjä.

Valkoiset palkit ovat isoja yhteiskuntien rahoittamia museoita tai muita ylikansallisesti toimivia mutta järjestäjävaltion aseman pönkittämiseen kuuluvia taideinstituutioita kuten Venetsian Biennale.

Valkoisten palkkien määrä kertoo siitä, että taide on erittäin merkittävä osa valtioiden välistä 'diplomatiaa'. Kirkkaanvihreä kuuluu samaan sarjaan valkoisten kanssa, mutta erotin sen erikseen sunnalaisuuttaan, sillä onhan se aika merkillistä, että sunnalaisuuden äärimuotoa, wahhabilaisuutta, edustavassa valtiossa pannaan hirmuisia määriä rahaa kuvataiteeseen, vaikka Koraani eritoten kieltää kuvien väsäämisen.

Värien asettumisesta janalle näkyy, että sinisen määrä vähenee loppupäässä, eli nousevissa asemissa on Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa. Ja pitää muistaa, että ne siis ovat jo Top 100 -listalla. Sijan 50. jälkeen on vain kuusi sinistä palkkia. Yksittäinen punainen piikki listan alussa on Ai Weiwei.

Eniten yksittäisiä taiteilijoita listalla on Euroopasta. Saksalaiset ovat hyvin edustettuina, ja parhaiten myyvä elävä taiteilija on vanha kunnon Gerhard Richter. Britittejä listalla on myös. Ranskalaisia esimerkiksi ei ole yhtään.

Parhaiten myyvä elävä naistaiteija on Yayoi Kusama, tämä nyt jo 84-vuotias psykoottinen japanilaistaiteilijatar. (25.10.2013)

 

 

Edelleen ArtReviewn Top 100-listasta

 

Olen tässä spekuloinut viimeisintä ArtReview'n Top 100 -listaa, ja olen tullut siihen tulokseen, että kuvataide on nykyisin nin falskia pintaliitoa ja taloudellisen ja poliittisen vallan käyttöä, että se pitäisi jotenkin keksiä uudelleen. Ollaan tosiaankin palattu modernismin jälkeen siihen tilanteeseen, joka oli ennen sanottakoon impressionismia. Nykytaiteella ja markkinvetoisella teollisuustuotannolla ei ole mitään eroa. Kuvataide on megaluokan bisnestä ilman minkäänlista sellaista taiteellista sisältöä, joka oli modernismin ydin.

En usko, että maailmassa tapahtuu nykyisin mitään, mikä vastaa kubismin synnyttämistä 1900-luvun alun Pariisissa. Tai konstruktivismin rakentamista Neuvosto-Venäjällä.

Yksikään tuolla To 100 -listalla mainituista taiteilijoista ei oikeastan sano mitään muuta kuin että maailma on pinnallinen. Eli? Eikö taiteen pitäisi luoda ja kartoittaa merkityksiä eikä tyytyä merkityksettömyyksiin? (28.10.2013)