Eräistä lopunajoista

Babylon Berlin.

Perustuu Volker Kutscerin dekkareihin. Käsikirjoitus ja ohjaus Tykwer, Tom § von Borries, Achim & Handloegten, Hendrik. Saksa/Itävälta 2017.

Viime lauantaina alkoi kahdella peräkkäisellä jaksolla saksalainen tv-sarja Babylon Berlin. Aivan mahtava. Toistaiseksi ei ole selvillä, tuleeko siinä olemaan ns. juoni eli tarina ja missä laajuudessa ja merkityksessä

Nykyisin ovat tarinat muodissa. Minä en ole koskaan pitänyt niistä, ja suhtaudun epäluuloisesti kirjailijaan/käsikirjoittajaan, joka joutuu sellaisiin turvautumaan. Tämä näkyy tällä blogillankin suosikkikirjailijossani, joista yksikään ei perusta teoksiaan tarinamaiseen kertomukseen. Kukaan ei pysty kertomaan Dostojevskin romaanien juonta, sillä niissä ei sellaista ole. Juonia ei ole Proustilla, eikä juuri David Grossmanillakaan, paistis useita limittäisiä, eivätkä Ulitskajankaan romaanit tai novellit perustu lineaariseen tarinaan vaan kulloisenkin asian yhteyksien suhteeseen.

Nyt näyttää maailmaan siis pullahtaneen tv-sarja, jopa rikossarja, joka ei perustu kertomuksellisuuteen vaan aivan muihin asioihin. Näillä muilla keinoilla on sitten mahdollista avata katsojan tajuntaa aivan toisella tavalla kuin idioottimaisilla tarinoilla.

Jo alkugrafiikka kuvasi tehokkaasti 20-luvun Saksaa, ei vain Berliiniä vaan oikeastaan mitä tahansa saksalaisen kielialueen suurkaupunkia, vaikka Wieniä. Olen itse käyttänyt isoja tuntimääriä yrittääkseni selvittää opiskelijoille, miten Saksan yhteiskunta joutui erityiseen hullunmyllyyn 20-luvulla, kun koko elinkeinorakenne oli muuttunut, eikä perinteisellä ahkeruudella rehellisenä työläisenä enää yksikertaisesti voinut ansaita elantoaan. Oli syntynyt uusia ammatteja samalla kun vanhoja oli kuollut, itse asaissa oli syntynyt suoranaisia uusia teollisuuden aloja kuten mainonta. Syntyi uutta taideteollisutta ja taidetta, jotka muuttivat koko maailman erinäköiseksi ja normittivat jopa kauneuskäsitykset ja määritelmät hyvästä ja pahasta aivan uusiksi. Viime sunnuntaina luettiin jälleen kerran Hesarista, miten Versalillesin rauhansopimus ensimmäisen maailmansodan päätteeksi kylvi jo itsessään toisen maailmansodan siemenet, mutta muotoilun ja sen lähialojen kuten tiettyjen teollisuudenalojen ja kuluttamisen tapojen historia kertoo kyllä pikemminkin siitä, että saksalaisten omat elämäntapojen kehityssuunnat olivat se, mikä toisen maailmansodan siemenet kylvi.

Babylon Berlinin kuvissa vilisee hurjasti juutalaisia. Heitä ei ole toistaiseksi mainittu verbaalisesti kertaakaan. Mustakaapuisia ortodoksijuutalaisia ja turkishattuisia hasideja ohimokiharoineen kuitenkin liikkuu kuvissa runsaasti. Saksan väestöstä 30-luvun alussa oli juutalaisia vain 0,8%, mutta he eivät sattuneet toimimaan niissä ammateissa, jotka 20-luvulla osoittautuivat harjoittajilleen nälkäkuolemaksi vaan nimenomaan niissä, joiden harjoittajat voittivat rakennemuutoksessa. Eero Kuparinen kirjoittaa teoksessaa Aleksandriasta Auschwitziin – Antisemitismin pitkä historia: "Saksan juutalaiset olivat peini vähemmistö, jonka keskesiin ominaisuuksiin liittyi näkyvä yliedustus tiettyjen ammattialojen piirissä. Näitä olviat mm. pankkiirit, pörssimeklarit, lääkärit ja lakimihet. Tämän lisäksi juutalaisilla oli yliedustus myös Saksan kulttuurielämässä." Ja erityisesti tämä näkyi Berliinissä, jossa yliedustuksen saattoi havaita sellaisesta helposti kvantitatiivisesti tulkittavasta aineistosta kuin kaupungin puhelinluetelosta.

Edellä kuvattu oli se, mitä tiesin ennestään, mutta Babylon Berliniä katosessani huomasin kysyväni yhtä aivan uutta kysymystä. Saksa ei ollut ollut teollistumisen eikä varsnkaan teollistumisen seurannaisilmiöiden ensimmäisellä aallonharjalla vaan ehkä pikemminkin vasta toiselle elle kolmannella. Se lähti siis peesaamaan varovasti. Senkin jälkeen, kun teollinen totanto pyöri jo eturintamassa, markkinoinnissa näin ei vielä tapahtunut. Juliste sellaisena uutena, visuaalisesti tehokkaana markkinointivälineenä kuin se jo 1800-luvun lopulla Ransakssa ja Englannissa ymmärrettiin, tuli Saksassa käyttöön vasta hyvän matkaa 1900-luvun puolella. Saksalaiset 1800-luvun jälkipuoliskon julisteet olivat säälittäviä, ja niitä tehtiin lähinnä kulttuuritapahtumista ja pikemminkin koristetarkotuksiin eikä kaupalliseksi mainonnaksi – saksalainen porvari ilmoitti sanomalehdessä. Ensimmäiset saksalaiset tuotemainonnalliset julisteet syntyivät vasta 1910-luvulla, ja sitenkin vasta, kun Peter Beherens oli kehittänyt 'design managementin' eli AEG:n kokonaivaltaisen visuaalisen markkinonnin – jossa tuotesuunnittelu yhdistettiin visuaalisesti kaikkeen markkinointiin – niin takuuvarmaksi konseptiksi, että saksalaisetkin saattoivat yhtenä rintamana antautua tällekin teollisuudenalalle.

Yhteiskunnan repeäminen köyhimyksiin, jotka eivät mahtaneet tilanteellen mitään – työtä kun ei ollut, oli miten aktiivinen tahansa – ja niinpä ainoa 'aktiivimalli' 20-luvun lopun Saksassa oli seksiteollisuus. Olihan rikkaita, jotka saatoivat maksaa siitä, vaikka perinteisistä sinikaulustöläisyyden töistä ei maksettu, vaikka niitä olisi jostain kolosta löytynytkin. Inflaatio laukkasi villisti, ja ainoa toimiala, jolla palkat joustivat nopeasti sen mukaan, mikä kulloinkin oli leivän ja makkaran hinta, oli tuo edellämainittu. Ja tämä näyttikin olevan Babylon Berlinin alkuasetelma. Nämä villit Berliinin sanottakoon nyt sitten mahdollisuudet vetivät sinne väkeä muualtakin Saksasta – mikä näkyi jo nyt sarjassa – mutta se veti porukkaa ulkomailtakin aina rapakon takaa asti, vaikka samaan aikaan oli muuttoliikettä Amerikkaan päinkin – tästä ei sarjassa ainakaan toistaiseksi ole ollut puhetta.

Mutta kaiken aikaa yksi ryhmä piti kiinni perinteistään. Saksalaiset olivat itse modernin talouden hyväksi kaikesta omastaan jo luopuneet, ja nyt näytti siltä, että se yksi perinteistään kiinni pitänyt ryhmä olikin korjaamassa potin. Vanhainaikaisiksi tuomituista traditioista luopuminen alkoi vaikuttaa pahalta virheeltä, ja tätä Hitler sitten käytti tehokkaasti hyväkseen ryhtyessään tekemään saksalaisista samanlaista yhtä yhtenäistä kansaa kuin olivat juutalaiset.

Sarjassa tuodaan esiin myös Saksan ja Venäjän kohtalonyhteys. Olen tällä blogilla sitä jo aiemminkin ihmetellyt – sitä, että tsaariperheelle importeerattiin puolisoita Saksasta ja sitä, että saksalaiset masinoivat vuoden 1917 vallankumouksen. Mutta tässä sarjassa aprikoidaan, josko Berlinissä olisi 20-luvun lopulla toiminut venäläinen Stalinin vastainen kommunistiryhmä. Mielenkiintoista. (13.11.2018)