Biotekniikkaa

...viiden litran kattilassa.

Viime viikonlopusta käytin suuren osan sellaiseen toimintaan kuin nokkosten kuorinta. Ja hiukan sitä edeltävästikin viikonlopusta. Sillä kuitukäyttöön nokkoset pitää perimätiedon mukaan kerätä juhannuksen jälkeen mutta ennen heinäkuun puolta väliä. Olin siis viime viikonloppuna hitusen myöhässä.

Oheisesssa kuvassa siis nokkosten kuoria. Nokkosessa kuidut eivät ole kimpuissa kuten pellavassa vaan ympäriinsä siinä heti kuoressa. Kuorittuun nokkoseen jää vahoja ja kuoren plasia, jopa puutuneen ytimen säpäleitä, ja niistä suuri osa saadaan keittämällä pois vaikkei kaikkea. Perinteisesti on keitetty tuntikausia puun tuhkalla, ja sitä minäkin yritin mökillä, mutta sittemmin olen päättänyt tyytyä pesujauheeseen.

En tiedä, mitä tästä mössästä tulee. Pitkistä kuiduista pitäisi saada lankaa, ja ehkä sitä voi kehrätä lyhyestäkin. Lyhyt pitää varmaan karstata tai jotain. Minulla ei ollut käytössä karstaa ennen kuin havaitsin kissan karstan veljeni keittiön saarakepöydällä. Kysyin saanko lainata sitä, mihin veljeni vastasi, että hänellä ei ole kissaa. Tulkitsin tilanteen niin, että saatoin ottaa sen. Jos jollakulla on jotain sitä vastaan, palautan toki tämän kissan karstan, mutta vasta kun olen kokeillut, mitä saan sillä aikaiseksi siitä nokkosmössöstä, joka minulla on kuivumassa mökin saunalla.

Aivan tynkäkuidusta meinasin tehdä paperia. (23.7.2015)