Don't hope! Cope!

Tomi Ungererin haastattelu viikon 48/2011 Die Zeitissa

Niin siinä sitten kävi, että sairastelin itsenäisyyspäivän tienoon. Olin kuumeessa.
 

Joka johtui joko joistain mikrobeista tai sitten siitä, että olin lukenut Die Zeitin liitteen takasivulta Tomi Ungererin haastattelun.
 

Tomi Ungerer oli 60/70-lukujen kuuluisimpia kuvittajia - teki lastenkirjoja ja pornografiaa - muodissa olleella rautalankaääriviivalla ja pullamuodoilla eli edusti justiinsa sitä edellisen sukupolven tyyliä, jota minä tietenkin pidin ällöttävänä. Nyt Ungerer oli sitten vanha mies ja elämänviisasteli Die Zeitissa.
 

Ungerer oli kasvanut Elsassissa, missä oli kokenut mm. natsien miehityksen. Ungerer on itse kirjoittanut monet kuvittamistaan lastenkirjoista, eivätkä lapset niissä ikinä pelkää. Lapsuutensa aikana Ungerer kertoi todenneensa, että pommi voi pudota milloin tahansa ja milloin tahansa ihminen voidaan tulla pidättämään. Joten ihmisen pitää pelastaa itsensä uudelleen joka päivä.
 

50-luvulla Ungerer hankkiutui Yhdysvaltoihin, missä teki varsinaisen uransa. Hänen tunnuslauseensa on kuulema ollut 'Don't hope. Cope!' Eli ei pidä toivoa, että asiat järjestyvät tai että muut hoitavat ne. Pitää itse tarttua toimeen ja luottaa vaistoonsa.
 

Mitä vaistoihin tulee, haastattelija epäili, kannattaako niihin luottaa, sillä niitä ohjaavat demonit. Mutta Ungerer piti demoneita hyvin tuotteliaina, ja kuulema kaikki, mitä hän on saanut aikaiseksi, johtuu hänen demoneistaan. Osa demoneista on kylläkin vahingollisia, mutta entä sitten? Maailma olisi Ungererin mukaan hirveän ikävystyttävä paikka ilman sairauksia, onnettomuuksia ja kaduttavia tekoja.
 

Ungerer oli saanut puritaanisen kasvatuksen, ja haastattelija kysyikin, vieläkö Ungerer uskoo Jumalaan. Kuulema ei, mutta hän rukoilee silti.
 

Joku minun demonini sai minut sairastumaan, koska olin huomannut olevani samaa mieltä jonkun nuoruuteni kapinoinnin kohteen kanssa, joskin eri asioista kuin mitä vastaan kapinoin. Pitää heretä toivomasta ja ruveta selviytymään. Ja pelastaa itsensä uudelleen joka päivä. Pääni on jo lähtenyt Pohjanmaalta, mutta se ei ole vielä päätynyt mihinkään muualle, ja nyt olisi totisesti jo aika päätyä. Projektini Pohjanmaalla ovat loppumetreillänsä. Minulla on työsopimusta vielä jäljellä, mutta voisin jo hyvin lähteä etuajassa. (8.12.2011)