Eläimistä merkkeinä

Kävimme Pietarissa katsomassa etabloitunuttakin nykytaidetta. Sitä oli esillä Venäläisen taiteen museossa, mutta se näyttely loppui jo 22.7.

Kävimme Pietarissa katsomassa etabloitunuttakin nykytaidetta. Sitä oli esillä Venäläisen taiteen museossa näyttelyssä, joka loppui jo eilen.

Näyttely oli nimeltään Born to Fly…and Crawl. Näyttely näyttelynä oli se varsinainen teos, sillä pointtina oli ihmisen ja eläinten välisen suhteen muutuminen vuosisatain saatossa. Henkilökohtaisesti pidän mielenkiintoisena tällaisia näyttelyitä. Niissä ikään kuin palataan kollektiiviseen tietoon, sellaiseen, joka syntyy vasta, kun useiden henkilöiden henkilökohtaiset ponnistelut pannaan yhteen, ja tällöin tulos voi olla jotain aivan muuta kuin näistä henkilkohtaisisten ponnistelujen tuotoksista itsessään mikään.

Työt olivat venäläisiä kaikki, ja tosiasisassa niitä oli kaikenlaisilta vuosisadoilta, ei vain upouusia. Näyttely alkoi nykyaikaisilla tulkinnoilla eläimistä. Mukana oli inho (esim. kärpäset), eläimet symboleina (esim. linnut ja perhoset viattoman vapauden symboleina) ja eläinten muotokieli (esim. kana). Kaiken kaikkiaan eläimet on tämän näyttelyn mukaan nykytaiteessa irrotettu omasta fyysisestä eläimen luonteestaan. Ne ovat menettäneet täysin oman eksitenssinsä luontokappaleina, ja niistä on tullut pelkkiä ihmisen merkkituotannon välineitä. Tämä on mahdollista havaita vain tässä koko näyttelyssä, mutta kenties joissain sen yksittäisissä töissäkin kuten Tatyana Zhurkovan nukenkasvoisessa koristeellisessa toukassa, mutta tämänkin havaitseminen edellytti koko näyttelyn kontekstia.

Näyttely etenee kohti aikaisempia vuosisatoja, joina eläimet olivat ruokaa tai luonnontieteellisiä ihmeitä. Tässä osassa näyttelyä oli keskellä huonetta korokkeilla maalausten esittämiä täytettyjä eläimiä, ja vasta tässä vaiheessa katsoja älyää, miten meidän aikamme tosiaankin suhtautuu eläimiin: täysin vieraantuneesti, omasta luonteestaan irrotettuina inhimillisen merkkituotannon raaka-aineena. Ja herää kysymys, oliko vuosisatojen takainen suhde eläimiin sittenkin jotenkin jalompi kuin nykyinen. Ennen eläimet olivat jotain hyvää sinällään, joko ruokaa tai hienoja otuksia. Nyt ne eivät ole sinällään mitään, vaan niistä tulee jotain vasta, kun ihminen on rakentanut niistä itselleen omien mieltymystensä tai inhojensa mukaisia symbolisia merkkisysteemeitä.

Näyttelystä ei saanut ottaa valokuvia, minkä ymmärrän, joten oheistan tähän kuvitukseksi näyttelyn henkeen sopivan, Nevski prospektin suklaakaupasta kotoisin olevan suklaisen kanan, jonka ostimme tuliaiseksi itsellemme kakkukoristekäyttöön. Tämä suklaakana ei siis ollut näyttelyobjekti, sitä älköön kukaan kuvitelko. Mutta olisi voinut olla. (23.7.2013)