Kirjaimia oudolta planeetalta

Ezer, Oded. The Typographer's Guide to the Galaxy. Hong Kong 2009.

Oded Ezerin typosperma-projektia on esitelty graafisen suunnittelun ammattilehdissä, mutta muuten hänestä on ollut vähän vaikea saada tietoa, sillä hän työskentelee pääasiassa hepreaksi.

 

Heprealla on kumma aakkosto, jolla on pitkälle sama historia kuin arabialaisella ja latinalaisella aakkostolla. Kaikilla kolmella aakkostolla on esivanhemmat proto-kanaanilaisessa ja foinikialaisessa aakkostossa. Heprealainen ja arabialainen aakkosto ovat pysyneet konsonanttikirjoituksina kun taas latinalaiseen aakkostoon ovat ilmaantuneet vokaalitkin; lisäksi heprealaista ja arabialaista aakkostoa erottaa latinalaisesta sekin, etteivät ne ole kaksoiskirjaimistoja.

  

Kuitenkin niin arabialaisessa kuin heprealaisessakin aakkostossa on joistain kirjaimista useampia muotoja - arabiassa muotoja voi olla kolmekin samasta kirjaimesta. Hepreassa kaksi muotoa on vain muutamista kirjaimista, ja systeemi menee siten, että sanojen loppuja varten on ne erikoisemmat muodot. Latinalaisessa aakkostossahan 'poikkeukset' ovat sanojen tai lauseiden alussa, missä siis käytetään versaaleja. Ja lisäksi näillä 'poikkeuskirjaimilla' voidaan latinalaisessa aakkostossa kirjoittaa yksikseenkin, siis pelkästään versaaleilla ilman gemenoita, mutta arabiassa ja hepreassa tällainen ei ole mahdollista.

 

Liekö edellä kuvattu syynä siihen, että heprealainen typografia vaikuttaa monotoniselta, ettenkö sanoisi rumalta verrattuna latinalaiseen. Voin kylläkin kuvitella, että joista kuista kuulostaa oudolta, kun sanotaan, että jokin kirjoitus on sinällään rumaa riippumatta siitä, mikä on tekstin sisältö.

 

Oded Ezer on pyrkinyt rikkomaan heprealaisen aakkoston monotoniaa monellakin tavalla. Hän hakee kirjaintyyppeihinsä muotoja perinteisen kalligrafian keinoin, mutta murtaa perinteistä kirjaimen piirtämisjärjestyksen kaavaa. Eksoottisin hänen kirjaintyypeistään on Frankrüliah, jonka eri kokeiluvaiheissa esimerkiksi alefit ovat saaneet kyytiä, vaikka po. kirjaintyyppi on luontojaan hyvin kalligrafisen oloinen. Lopulliseen versioon vaikkapa juuri alefista ei ole jäänyt alkuperäisen piirtämisjärjestyksen hitustakaan. Ja kalligrafisuudessaankin kyseinen kirjaintyyppi on pikemminkin arabialais- kuin heprealaistyylinen, mikä johtunee vahvoista vaakasuuntaisista runkoviivoista sekä vaakasuuntaisista päätteistä, jotka on käsitelty raskaasti kuin runkoviiva. Frankrüliah'sta on myös latinalainen versio, josta tämä arabialaisvaikutelma kuitenkin puuttuu. Lisäksi Ezer on myös piirtänyt kirjaimiin lisää. Esimerksiksi lamedille on ullut yksi 'jalka' lisää niin että se näyttää melkein joltain laaman kaltaiselta eläimeltä.

 

Toinen Ezerin tapa murtaa monotoniaa on kirjainmuotojen hakeminen esittävyydestä laajemminkin. Proto-kanaanilaisen aakkoston kirjaimistahan ovat esittävät vaiheet vielä selvästi havaittavissa - alefin (meilla A) esimuodolla on nautaeläimen pää, dalet (meillä D)on alkujaan kala, tsadi (meillä Z) on kasvi jne. Ezer on joissain kokeiluissaan tekemässä kirjainten paluuta figuratiivisiin muotoihin, joskaan ei niihin, jotka ne olivat ennen.

 

Lisäksi Ezer on hakenut potkua kolmannesta ulottuvuudesta. Kolmiulotteiset typografiset harjoitukset ovat normaalia toimintaa graafisen suunnittelun yliopistotason kuolutuksessa, mutta Ezer on vienyt tämän 'harjoittelun' melkoisen pitkälle. Erityisen hauskoja ovat minun mielestäni Plastica 3D-kirjaimet, jotka ovat eikään kuin outoja eläimiä. (28.10.2009)