Grafiikka arvon mittarina

Tiedon arvon näkee sen ulkoasusta.

Al-Jazeeran pääuutinen tänä aamuna oli graafisesti näyttävällä tavalla esitellyt Al-Jazeeran omat vaikeudet Egyptissä. Verkkoviestinnän vikahan on, ettei verkossa voit ehdä mitään, mikä näyttää miltään, mutta tässä on nyt oltu näppäriä. Ei se mitenkään ylenmäärin mahtava ole, mutta siitä näkee, että viestin lähettäjä on pitänyt asiaa tämän ulkoasun arvoisena.

Mitään ei pidä arvioida millään muulla perusteella kuin ulkonäön, sillä jos asia on viestin lähettäjän mielestä minkään arvoinen, hän kyllä hoitaa sille kunnollisen ulkoasun. Jos tieto ei näytä miltään, se siis on väistämättä on pelkkää paskaa lähettäjätahon omasta mielestä.

Ja kyllähän se aika mielenkintoista on, että tämä qatarilainen media on joutunut vaikeuksiin Egyptissä. Vaikeuksia ovat järjestäneet sekä armeija, jolla nyt siis on Sisin johdolla valta, sekä Muslimiveljeskunta, jonka edustaja oli juuri vallasta syösty Mursi. Saudi-Arabia on uskonnollisesti Qatarin kanssa samoilla wahhabilaisilla linjoila, mutta Saudi-Arabia tukee Muslimiveljeskuntaa. Ja nyt siis näyttää Saudi-Arabian ja Qatarin naapurisopu rakoilevan. Jos saan sanoa, niin se on kyllä vain hyvä, että tämän äärisunnalaisen suunnan rivit rakoilevat. Menepä tietämään, jos tämän seurauksena vaikka saadaan Syyriaan rauha. Länsimaisen median jostain syystä Syyrian kapinallisiksi kutsumat ryhmät nimittäin ovat olleet Saudi-Arabian ja Qatarin yksissä tuumin tukemia eivätkä edes syyrialaisia missään mielessä.

Tosin Lähi-idässä ei ole kysymys vain siitä, kuka on vallassa ja kuka ei, eikä edes siitä, onko sunni vain shiia. Siellä kysymys on oikeastaan länsimaisesta elämätavasta ja sen vastustamisesta ja mitä pitäisi olla tilalla.

Olen itsekin sangen kriittinen meikäläisen elämäntavan suhteen. Kuten olen monesti tällä blogilla ilmoittanut, meidän pitäisi kaikkien siirtyä permakulttuuriin. Al-Jazeeralta saa lukea vastaavia tuumailuja. Länsimaista kulttuuria halveksitaan Al-Jazeeran keskusteluissa suuresti, sillä sen mukaan ihmisen pitää mennä kuusivuotiaana kouluun, opiskella melkein kolmekymppiseksi, sen jälkeen luoda rahkas ura tehden töitä kuin hullu, ja jos voimia vielä jää, voi työuransa päälle vanhana kenties nautti pari vuotta elämästään.

Tätä pidetään Lähi-idässä kauhistuttavana visiona. Siellä halutaan nauttia elämästä koko elämän ajan, ja jos se merkitsee vähäisempia aineellisia resursseja, niin se sopii heille.

Toki Lähi-idän kulttuureissa on paljonkin sellaista, mitä en hyväksy pätkän vertaa - esimerkiksi naisen asemassa on meikäläisen näkökulmasta paljonkin toivomisen varaa kuten ihmisoikeuksissa laajemminkin. Mutta rahanperässä juoksemisen ja kaistapäisen työnteon suhteen olen kyllä samoilla linjoilla. (28.1.2014)