Habitare 09

Designissa on menossa tympeän tyyni suvantovaihe.

Kävin Habitaressa.

 

Sinne meneminen täältä Pohjanmaan perukoilta alkoi hiukan ennen viittä kävelyllä bussin lähtöpaikalle, mikä tapahtui poikkeuksellisen lämpimässä säässä, tähtikirkkaana aamuyönä, pimeydessä, jota eivät kaikin ajoin lieventäneet katuvalot. Perillä Helsingin Messukeskuksessa oltiin siinä yhdentoista kieppeissä, mikä oli minulle suuri järkytys: kauan kesti.

 

Itse messut olivat jonkin sortin pettymys. Osastot eivät suoraan sanottuna olleet juuri minkään näköisiä aivan kuin yhtenä henkilönä oltaisiin päätetty, että täältä ei nyt myydä mitään. Lisäksi on todettava, että koska olin siellä ensimmäisenä ammattilaispäivänä, ei esittelijöiden torkkumista voinut selittää edes messuväsymyksellä. No, messut on vaativa media.

 

Jonkinlaista messumedian käyttötaitoa osoitti kuitenkin 'kortteli', jossa toisella puolen oli Jukka Rintalan pitkä ja (syvyyssuuntaan) matala osasto, josta suurin osa oli installaatiomainen, mutta toisessa päädyssä oli pieni myymälämäinen tekstilikulmaus. Installaatio-osuus oli sikäli taitava, että se oli suuren yleisön tarpeisiin sopeutettu eli riittävän 'vanhanaikainen' tuoden mieleen vaikkapa Marie Claire Maisonin vuosituhannen vaihteen jotkut kuvat. Eli se oli selvästi myyntitarkoituksiin suunniteltu installatiomaisuudestaan huolimatta. Toisella puolen seinää oli pelkästään kaupantekoitarkoituksiin laadittu Jokipiin Pellavan, Lennolin ja VM-Carpetin rypäs, jota sitäkin enemmän tai vähemmän yhdisti Jukka Rintala. Rintala nimittäin oli suunnitellut po. yrityksille tuotteita. Ja korttelin päässä, siinä päinvastaisessa kuin Rintalan myymälämänen osuus, oli ikkunasomistusmainen esittely po. firmojen tekstiileistä.

 

Eritoten pellavapyyhe-juttu saattaa olla hyväkin idea. Se järjettömiin mittoihin paisunut takavuosien sisustusbuumihan on jo ohi, ja lamakin sisustelua varmaan vaimentaa, mutta pyyhkeet ovat kuitenkin sopivaa, käytännöllistä luksusta, johon malttaa sijoittaa tällaisinakin aikoina. Huomioni kiinnittui froteepyyhkeisiin, joissa oli taitavasti hyödynnetty pellavan kiiltävyyttä ja diffuusia värinsekoitusta kuvioin, joissa luotettiin riittävän moneen kertaan käytänössä myyviksi havaittuihin, siveltimenvetomaisiin, puoliesittäviin kasviaiheisiin. Väittäisin, että niillä ei muotoilupalkintoja saa, mutta niille voi olla markkinoita ja ne saattavat tuoda iloa monille. Tositaiseksi en ole ottanut selville, miten ne on hinnoiteltu.

 

Myönnän kuulleeni ylistäviä lausontoja monistakin esillä olleista mööpeleistä yms. Ja ihmettelen. Mihin tämä maa on menossa...

 

Designissa on nähty suvantokausia ennenkin, mutta ne vaisut messuosoastot...

 

Ja Pohjanmaalla olimme takaisin puolilta öin.